Hävittäjälentäjien niska-hartiaseudun kuormittumisanalyysi
Hävittäjälentäjän työ asettaa niska-hartiaseudun toimintakyvylle erittäin suuret vaatimukset. Lennon aikana lihaksiston keskimääräinen kuormittumistaso on korkea, jonka lisäksi esiintyy usein kuormittumispiikkejä, jotka voivat olla hyvinkin suuria. Lentäjien niska-hartiaseudun kuormittuminen johtuu päähän kohdistuvista lennon aikaisista kiihtyvyysvoimista, joiden rasitusta lisää lentäjien käyttämä kypärä. Muita tekijöitä, jotka voivat vielä lisätä kuormittumista ovat mm. alhainen ympäristön lämpötila, pään normaalista poikkeavat asennot kiihtyvyysrasituksen aikana sekä kypärän painoa lisäävät varusteet, kuten yönäkökiikarit.
Vaikka tutkimusten perusteella tiedetään hävittäjälentäjien niska-hartiaseudun kuormittuneisuuden olevan korkea, ei kuitenkaan ole selvitetty millä ratkaisuilla kuormittumista voitaisiin pienentää. Lentäjien kaularangan kulumamuutokset on määritetty tietyin edellytyksin ammattitaudiksi.
Tutkimuksen avulla pyrittiin tarkentamaan hävittäjälentäjien niska-hartiaseutuun kohdistuvaa kuormittumista ja siten arvioimaan tarkemmin kuormittumisen aiheuttamaa terveysriskiä. Toisaalta pyrittiin selvittämään keinoja, joilla niska-hartiaseutuun kohdistuvaa kuormittumista voitaisiin pienentää, ja siten mahdollisesti vähentää tukirankavaivojen esiintyvyyttä.
Kaularangan radiologiset muutokset magneettikuvissa 13 vuoden seuranta-aikana eivät olleet merkittäviä lentäjien ja verrokkien välillä. Lentäjillä muutokset painottuivat enempi kaularangan alaosaan kun verrokeilla ne olivat jakautuneet tasaisemmin. Lentäjien niskan jäähtyminen pakkasella ennen lentoa on merkittävää ja aiheuttaa lihaskuormituksen kasvua lennon aikana, kun jäähtyneet lihakset eivät pysty normaaliin voimantuottoon. Lentäjän kypärä aiheuttaa painollaan lisäkuormitusta kaularangan rakenteisiin ja siihen liitettävät lisälaitteet edelleen lisäävät painoa ja muuttavat painopistettä epäanatomiseksi. Kypärän paino on merkittävämpi kuormitusta lisäävä tekijä kuin siihen liitettävien yönäkökiikareiden paino ja niiden massapiste. Yönäkökiikareiden vaikutus kuormitukseen näyttää kuitenkin olevan merkittävää eri tilanteissa eniten kuormittuvissa lihasryhmissä, eli kaulan tai niskan puolen lihaksissa sen mukaan kumpi lihasryhmä kuormittuu eniten. Lannetuella ei saatu tilastollisesti merkitsevää lennonaikaista kuormituksen vähenemistä missään lihasryhmässä, mutta keskimääräinen lihaskuormitus väheni rangan ojentajalihaksissa niin lanne-, rinta- kuin kaularangan tasalla. Harjoitusinterventiossa verrattiin kaularangan lihaksia vahvistavia voimaharjoitteita trampoliiniharjoituksiin. Molemmissa ryhmissä lennon aikainen kuormitus väheni, merkitsevimmin kaulan ja niskan lihaksissa. Harjoitusryhmien välillä ei tuloksissa ollut eroja.
Tulosten pohjalta on lähdetty kehittämään lentäjien ohjaamoergonomian koulutusta ja lajinomaisia harjoitusohjelmia, jotta niska-hartiaseudun kuormittumista voitaisiin paremmin hallita. Jatkotutkimusten tarkoituksena on löytää paremmin tukirankavaivoilta suojaavia tekijöitä. Tähän pyritään selvittämällä yksityiskohtaisemmin kumulatiivisen kuormituksen vaikutusta rangan ennenaikaisiin kulumamuutoksiin sekä tarkentamalla ohjaamoergonomian ja kuormitushuippujen välistä yhteyttä.The aim of the studies presented in this dissertation was to study the
degenerative changes in the cervical spine due to high Gz exposure; some suggested contributing factors on the neck muscle strain under Gz; and effects of certain countermeasures in reduction of strain under Gz, The subjects were volunteer cadets undergoing training in the Air Force Academy (AFA) of Finland (Studies II, III, and V) and subsequently followedup during their later career (Study I), and AFA instructor pilots (Study IV).
Experimental measures included cervical and lumbar magnetic resonance imaging (MRI) (Study I) and electromyography (EMG) for muscular electrical activity (Studies II-V) and the strength of the cervical flexor, extensor and rotator muscles. In addition to strength measurements and test flights, loads on the neck/shoulder muscles were simulated with a cervical loading test (CLT) (Study V). Skin temperatures were measured with a surface thermometer (Study II), and trampoline was used to simulate G-forces (Studies II-III) and as a training device (Study V). A six-week training consisted of strength training and trampoline exercises, for which purposes two training groups were formed.
All changes detected in the cervical spine during the follow-up were minor in both groups. Even though there were no significant differences between the groups, but changes in the pilot group seemed to concentrate in the lower cervical spine, i.e., C5-6 and C6-7, while degenerative changes in the control group were scattered more evenly. Both cold exposure and the extra mass of the
helmet increased cervical muscle activity (EMG) under Gz. A regression model showed the increase of 2.6 % in muscle strain for every drop of one centigrade in skin temperature over the sternocleidomastoid muscles (SCM) during cold exposure. The results showed that the higher mass of the helmet had a more
significant effect on cervical muscle loading than night vision goggles (NVG), which appeared to affect essentially those muscles that are inherently subjected to the highest loadings, i.e., SCM and cervical erector spinae (CES). There were indications of a tendency towards a lower muscle strain when a lumbar support was worn. Muscle activity (EMG) decreased in all measured erector spinae muscles in the cervical, thoracic, and lumbar regions; but these changes were not
statistically significant. Training intervention improved the maximal force production in both groups. Training reduced in-flight muscle strain (%MVC) in both groups most significantly in cervical muscles and in the SCM in particular.
CLT measurements yielded similar results. The positive effects of training period, i.e. decreased muscular loading, sustained in cervical area in both training groups (STG and TTG). No statistically significant differences between the groups were discovered. In conclusion, high Gz exposures during over 1200 flight hours caused no significant radiological changes n the spinal column. Both cold exposure and the extra mass of helmet system increased cervical muscle activity (EMG) under Gz. It was hypothesised that Gz induced muscle strain could be reduced by improving the sitting posture with a lumbar support and/or by improving muscular capacity and performance through training. These two means seem to
reduce muscle strain to some extent
