Tutkimuksessa tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden toteutumista terveydenhuollon rahoituksessa. Suomen perustuslakiin on kirjattu perusoikeutena kaikille suomalaisille oikeus riittäviin terveyspalveluihin. Terveydenhuollon rahoitus on monikanavainen järjestelmä, jossa tapahtui muutoksia vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen myötä. Sen seurauksena kuntien itsemääräämisoikeus lisääntyi ja valtionohjaus väheni. Tämä on vaikuttanut kuntien toimintaan ja alueiden erilaisiin mahdollisuuksiin järjestää terveydenhuollon palveluita.
Tutkimuksen teoriaosuudessa on käsitelty oikeudenmukaisuutta, kuntien toimintaa terveyspalveluiden järjestäjänä ja terveyspolitiikkaa. Oikeudenmukaisuus on käsitteenä hankala terveydenhuollossa. Oikeudenmukaisuutta voidaan tarkastella erilaisista lähtökohdista, jolloin se saa myös erilaisia tulkintoja. Terveyspolitiikalla voidaan vaikuttaa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuollon rahoituksen kaksijakoisuuden vaikutuksia paikalliseen ja alueelliseen oikeudenmukaisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö kuntien sisältä selittäviä tekijöitä rahoituksen vaihteluille. Tutkimuksessa käytettiin Stakesin SOTKA:sta poimittua aineistoa, jota täydennettiin Sotkanetin tiedoilla. Tarkasteluja tehtiin terveyspalvelujen käytön ja rahoituksen suhteen vuosilta 1994 ja 1995 sekä 2001 ja 2002. Tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin korrelaatiokertoimen ja lineaarisen regressionanalyysin avulla.
Tutkimus osoitti, että terveydenhuollon kustannukset olivat nousseet tarkasteluvuosien aikana. Kunnan ja kelan rahoitusosuuksien vertailu osoitti alueellisia eroja. Kelan rahoittama osuus oli suurinta Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan alueilla ja pienintä Keski-Pohjanmaan ja Lapin alueilla. Kuntien erilaisuutta kuvaavat muuttujat selittivät eniten yksityisten lääkäripalvelujen käyttöä. Selittävistä tekijöistä työllisen työvoiman osuus, terveystoimen nettokustannukset, keskiväkiluku ja kelan rahoitusosuus olivat tilastollisesti merkitseviä kaikkina tarkasteluvuosina.
Avainsanat: oikeudenmukaisuus, terveydenhuollon rahoitu
