Tutkimuksen lähtökohtana on kehitysmaista kotoisin olevien naisten yleisesti heikkona pidetyt mahdollisuudet kouluttautumiseen. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, mitkä tekijät olivat myötävaikuttaneet kouluttautuneilla naisilla korkea-asteen opintoihin ja sitä, minkälainen koulutusidentiteetti heille on kehittynyt. Lisäksi, kansainvälisen liikkuvuuden yhä lisääntyessä pohditaan syitä, joiden vuoksi tutkittavat ovat suuntautuneet ulkomaille, ja onko heidän ulkomailla viettämänsä aika merkinnyt identiteetin muutosta. Koska kyseessä olivat kansainvälisissä tutkinto-ohjelmissa opiskelevat henkilöt, nähtiin tärkeänä pohtia myös kansainvälisen ohjelman heille tuomia kokemuksia.
Tutkimusote oli laadultaan kvalitatiivinen ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkittavina oli yhteensä kymmenen naisopiskelijaa Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta, jotka opiskelivat Tampereen yliopiston kahdessa eri tutkinto-ohjelmassa. Kaikki tutkittavat haastateltiin maalis- ja huhtikuun 2006 aikana. Analyysissä haastatteluaineisto teemoiteltiin ja erilaisten teemojen avulla pyrittiin löytämään haastateltavia yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.
Tutkimukseen osallistuneiden naisten koulutusidentiteetti osoittautui positiiviseksi ja koulutus heidän keskuudessaan nähtiin monipuolisena mahdollistajana. Heidän koulutusidentiteettinsä sisälsi sekä välineellisiä että muita, muun muassa elämää parantavia arvoja, joita varsinkin korkeakoulutuksen myötä uskottiin saavutettavan. Koulutuksen nähtiin myös avartavan omaa maailmankuvaa. Huomionarvoista oli se, että koulutuksen avulla naiset uskoivat parantavansa, eivät ainoastaan omia, vaan myös muiden olosuhteita ja vaikuttamismahdollisuuksia. Sukupuolella ei sen sijaan, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ollut vaikutusta tutkittavien naisten kouluttautumismahdollisuuksiin. He eivät myöskään ajatelleet, että sukupuolella olisi enää merkitystä yleisellä tasolla mahdollisuuksia vertailtaessa. Myöskään vanhempien koulutustasolla ei tämän tutkimuksen mukaan ole merkitystä, vaan tutkittavien sekä koulutetut että kouluttamattomat vanhemmat olivat pitäneet koulutusta tärkeänä ja heidän antama tukensa oli merkittävässä asemassa opintojen jatkumisen suhteen.
Pääosin tutkittavien syyt mukailivat aiempia tutkimuksia ulkomaille lähdöstä. Ulkomailla opiskelu näyttäytyi toisaalta mahdollisuutena saavuttaa elämässä yhä enemmän opiskelujen avulla, toisaalta pitkäaikaisen haaveen, ulkomailla elämisen, täyttymisenä. Myös se seikka tuli ilmi, että kaikki eivät lähteneet ulkomaille omasta tahdostaan, vaan opinnot Suomessa saattoivat olla myös velvollisuus perhettä kohtaan. Näin oli käynyt yhdelle tutkimukseen osallistuneelle. Ajatellessaan ulkomailla opiskelun mahdollisuutta, sukupuolella ei nähty olevan merkitystä, vaan prosessi koettiin samanlaisena sukupuolesta riippumatta.
Tutkittavat kokivat saaneensa lisää aineksia omaan identiteettiinsä ulkomailla olon myötä, yleisempänä näistä oli oman kulttuurisen tietoisuuden kasvu. Kulttuurisen muutoksen suuruus ulkomailla näyttäisi olevan yhteydessä siihen, minkälainen kulttuuri-identiteetti henkilöllä on ollut ennen ulkomaille lähtöä, kuten aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi. Jos identiteettiin ei ole aiemmin sisältynyt myönteistä tietoisuutta muista kulttuureista, niin ulkomailla olo on saattanut johtaa suureenkin muutokseen. Sosiaalisen sukupuolen identiteetin muutosta tuli ilmi kolmen naisen kohdalla, joiden mukaan heidän sukupuoli-identiteettinsä oli joko monipuolistunut ulkomailla tai sitten he halusivat torjua muut kuin oman kulttuurinsa piirteet.
Kansainväliset opiskeluohjelmat nähtiin positiivisessa valossa ja niistä uskottiin olevan hyötyä tulevaisuudessa niiden näkökulmia avartavan vaikutuksen vuoksi. Kuitenkin, vaikka ohjelmat nähtiin hyvinä, niin joitain käytännön ongelmia tai ristiriitoja saattoi syntyä erilaisten kulttuuristen taustan omaavien ihmisten kohdatessa. Tämä tulisikin ottaa huomioon tulevia ohjelmia suunniteltaessa.
Asiasanat: identiteetti, kansainvälinen opiskelu, kehitysmaat, koulutus, kulttuuri, naiset
