Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten valtion ohjaus on vaikuttanut lasten terveyden edistämisen kehitykseen Suomessa terveydenhoitotyön alkuvaiheilta, 1880-luvulta, 2010-luvun vaihteeseen. Kiinnostuksen kohteena on se, millaisin menetelmin neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa tapahtuvaa lasten terveydenedistämistyötä on Suomessa ohjattu ja kuinka palvelut ovat valtion ohjauksessa kehittyneet. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, kuinka poliittishallinnollinen ohjaus vaikuttaa julkisten palvelujen toteutukseen.
Tutkimusaineisto koottiin lasten terveyden edistämistä ohjaavista laeista, asetuksista ja ohjeistuksista, lasten terveyden edistämisen ja terveydenhoitotyön historiakuvauksista, terveydenhoitotyötä kuvaavista aiempien tutkimusten tuloksista sekä terveys- ja yhteiskuntapolitiikkaa koskevasta kirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella, teorialähtöisellä sisällönanalyysillä useammassa vaiheessa. Tutkimusaineiston ajallinen analyysikehikko luotiin yhdistämällä kunnallishallinnon sekä terveydenhoitotyön kehitysvaiheita koskevien tutkimusten ajanjaksotukset. Ajallinen analyysikehikko muodostaa tutkimuksen rungon, lasten terveyden edistämisen kehitysvaiheet. Lasten terveyden edistämisen valtiollista ohjausta koskevista asiakirjoista etsittiin kunakin ajanjaksona käytössä olleet ohjauskeinot, jotka luokiteltiin Vedungin (2000) jaottelun mukaisesti normiohjaukseen, resurssiohjaukseen sekä informaatio-ohjaukseen sekä niiden alaluokkiin. Kulloisenkin ajanjakson ohjausmenetelmät taulukoitiin ja niistä muodostettiin ohjauksen kokonaishahmoa kuvaavat tyypit. Lasten terveyden edistämisen käytännön työn kehitystä kuvaavaa aineistoa kerättiin hoitotyön historiaa kuvaavista tutkimuksista, kirjallisuudesta sekä lähimenneisyyden tutkimustiedosta. Lasten terveyden edistämisen käytäntöä kuvaava tieto esitetään tutkimusraportissa tiivistettynä sanallisesti
Tämän tutkimuksen mukaan lasten terveyden edistämisen ohjauksen ja sen myötä myös palvelujen vaihtelu on ollut Suomessa suurta. Lasten terveyden edistäminen sai alkunsa kansalaisjärjestöjen toimista 1900-luvun taitteessa. Terveyssisarlaitos sai tuekseen velvoittavan normiohjauksen 1944, kun lapsikuolleisuuden torjuminen nostettiin kansallisesti tärkeäksi väestöpoliittiseksi tavoitteeksi. Terveyssisarlaitos laajeni ja vakiinnutti asemansa voimakkaan valtiollisen ohjauksen tuella. 1972 voimaan tulleen Kansanterveyslain myötä terveyssisartyön ammattikuntakohtainen normiohjaus purettiin ja lasten terveyden edistäminen sulautui vähitellen osaksi terveyskeskusten vastaanottotoimintaa samalla kun toiminnan valtionohjausta kevennettiin. 1993 hallinnon uudistuksen yhteydessä päätösvalta terveyspalvelujen järjestämisestä hajautettiin kuntiin. Lasten terveydenedistämistyö rapautui kunnissa valtion ohjauksen heikennyttyä asteittain lähes olemattomiin, kunnes 2009 säädettiin kuntia voimakkaasti velvoittavat asetukset neuvola sekä kouluterveydenhuollon toiminnasta.
Tämän tutkimuksen tulos vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että valtion ohjaus ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjauksen kehittäminen aiempaa suunnitelmallisemmaksi ja responsiivemmaksi olisi tarpeellista, jotta kansalaiset saavat yhdenvertaisia palveluja.
Avainsanat: julkinen hallinto, julkiset palvelut, terveydenhuoltojärjestelmä, ohjaus, terveyden edistäminen, terveydenhoitotyö, neuvola, kouluterveydenhuolt
