Tutkielmassa tarkastellaan julkaistuista päiväkirjoista muodostettavaa tekijäkuvaa. Kohdeteksteinä ovat Salvador Dalín Journal d’un génie sekä Kalervo Palsan postuumisti julkaistu Kalervo Palsan päiväkirjat. Merkintöjä vuosilta 1962–1987. Teoksia tarkastellaan julkaistuina päiväkirjoina suhteessa julkaisemattomaan henkilökohtaiseen ja intiimiin päiväkirjaan. Lähtökohta tutkielmalle on oletus siitä, että jokainen teksti rakentaa kuvaa tekijästään ja omaelämäkerrallisessa päiväkirjassa tekijyys nousee korostettuun asemaan. Päiväkirja on egoteksti, jossa subjektiivisuus ja tekijyys kasvavat teoksen teemoiksi. Kohdetekstejä tarkastellaan omaelämäkerrallisina ja referentiaalisina teksteinä. Teosten suhde fiktion ja ei-fiktion kysymyksiin nousee problemaattiseksi ja tutkielmassa tarkastellaan kohdetekstejä suhteessä näihin käsitteisiin.
Dorrit Cohnin teoreettisen mallin mukaan fiktio ja ei-fiktio ovat selvärajaisia kategorioita, joiden välillä ei ole astevaihtelua tai minkäänlaista rajatilaa. Palsan ja Dalín teoksia analysoidaan suhteessa Cohnin Fiktion mieli -teoksessa esitettyihin teorioihin fiktion, ei-fiktion ja referentiaalisuuden suhteista sekä sovelletaan niihin Philippe Lejeunen omaelämäkertaa ja päiväkirjaa käsitteleviä tutkimuksia. Tekijää koskeva käsitteistö tulee sovellettuna Yrjö Sepänmaan Kirjailijakuva-teoksen esittämästä tekijyyttä koskevasta tutkimuksesta. Taustavaikuttimina ovat Roland Barthesin ja Michel Foucaultin esitykset siitä, miten tekijään pitäisi suhtautua ja miten tekijää pitäisi tutkia. Tutkielma esittää, että tekijä ei ole kuollut, vaikka tutkimuksen suunnat ovat muuttuneet.
Julkaistun taiteilijapäiväkirjan tekijyys rakentuu taiteen ja taiteilijuuden varaan. Kohdetekstien kertoja-päähenkilöt ruotivat omaa suhdettaan taiteeseen ja rakentavat itselleen taiteilijaidentiteettiä. Kysymys on siitä, miten tekijät puhuvat itsestään taiteilijoina ja millaista tekijäkuvaa he itsestään ovat rakentamassa – ja miksi.
Julkaisu ja julkisuus nousevat tärkeään asemaan ja tutkielma esittääkin, että tekijät rakentavat tietoisesti itsestään tietynlaista kuvaa julkisuutta varten. Tämä kuva pohjautuu romanttiseen tekijäkäsitykseen sekä myyttiin romanttisesta taiteilijasta, joka häilyy nerouden ja hulluuden välisellä rajalla. Kohdeteoksissa nerous, hulluus, taiteilijuus ja tekijyys muodostavat viitekehyksen, jonka sisällä tekijät puhuvat itsestään ja tätä neroretoriikkaa tutkielmassa analysoidaan suhteessa teosten päiväkirjallisuuteen sekä siihen, miten tietyt teemat toistuvat tekijöiden koko tuotannon tasolla.
Asiasanat:Dalí, ei-fiktio, ironia, kuolema, myytit, nerous, omaelämäkerrallisuus, omaelämäkertasopimus, Palsa, päiväkirjat, romantiikka, referentiaalisuus, seksuaalisuus, taide, taiteilijuus, tekijyys, tekijä, tekijäkuv
