Tutkimuksen tausta ja tavoitteet: Viime vuosikymmeninä allergia sekä erilaiset autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet länsimaissa ja länsimaistuneissa maissa. Näissä sairauksissa immuunijärjestelmän toiminta on muuttunut epänormaaliksi. Yhdeksi syyksi arvellaan parantunutta hygieniaa ja siitä seurannutta infektioiden vähenemistä. Immuunijärjestelmän häiriöt ilmenevät mm. lymfosyyttien tiettyjen geenien ilmentymisen muutoksina sekä säätelijä-T-solujen toiminnan ja määrän poikkeamina. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli optimoida reaaliaikainen PCR-menetelmä immunosuppressiivisten sytokiinien, IL-10:n ja TGF-β:n havaitsemiseksi ihmisen mononukleaarisista soluista. Lisäksi PCR-menetelmä kehitettiin keskeisen immuunijärjestelmän säätelijägeenin, Foxp3:n, ilmentymisen tutkimiseksi. Pitkän tähtäimen suunnitelmana oli luoda menetelmä, jolla voitaisiin tutkia näiden geenien ilmentymistä immunologisissa häiriöissä sekä infektioissa. Tavoitteena oli myös testata tätä menetelmää DIPP-tutkimukseen osallistuneiden lasten näytteillä sekä in vitro –valkosolustimulaatiokokeella.
Tutkimusmenetelmät: Tutkimuksessa käytettiin terveiltä vapaaehtoisilta sekä DIPP-tutkimukseen osallistuneilta lapsilta saatuja mononukleaaristen leukosyyttien näytteitä. Valkosolustimulaatiokokeessa vapaaehtoisilta saatuja soluja stimuloitiin tunnetuilla immuunijärjestelmää stimuloivilla aineilla. Soluista eristettiin RNA, joka RT-reaktiossa käännettiin cDNA:ksi. Saatua cDNA:ta käytettiin PCR-ajossa templaattina, jotta saatiin määritettyä relatiivisella kvantifikaatiolla tutkittavien geenien ilmentymisen määrä ko. näytteissä.
Tutkimustulokset: Reaaliaikainen PCR-menetelmä optimoitiin onnistuneesti immunosuppressiivisille sytokiineille sekä Foxp3:lle. IL-10:n ilmentyminen oli hieman voimistunut lapsilla, joilla oli ollut useita enterovirusinfektioita. Valkosolustimulaatiokokeessa useat stimulantit aikaansaivat lisääntynyttä IL-10:n sekä Foxp3:n ilmentämistä. Vastaavaa ei havaittu TGF-β:n kohdalla.
Johtopäätökset: Tutkimuksessa kehitettiin reaaliaikainen PCR-menetelmä, jota voi käyttää luotettavasti IL-10:n, TGF-β:n sekä Foxp3:n ilmentymisen tutkimiseen veren mononukleaarisissa soluissa sekä in vitro –valkosolustimulaatiokokeissa. Menetelmää voidaan käyttää näiden geenien ilmentymisen määrittämiseen erilaisten immunologisten häiriöiden yhteydessä
