Teknologisten apuvälineiden tuominen osaksi opetusta on haastava tehtävä, joka vaatii uudenlaista osaamista sekä opettajalta että oppilaalta. Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan kirjallisuuden perusteella, mihin teknologisten apuvälineiden oppimista parantava vaikutus perustuu erittelemällä oppimiseen ja matemaattisen taidon eri osa-alueiden kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että teknologian käytöllä on monia selkeitä hyötyjä matematiikan oppimiseen ja ymmärtämiseen. Teknologian lisääminen opetukseen ei kuitenkaan yksinään riitä takaamaan syvällistä oppimista, vaan harkittujen teknologisten interventioiden lisäksi opettajan tulee olla tietoinen myös teknologian käyttöön liittyvistä ongelmista
