Arvioinnissa tarkastellaan tutkimus- ja innovaationeuvoston tehtäviä, toimintaa ja vaikuttavuutta päätöksenteon tukena sekä osana tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää. Arviointi kohdistuu neuvoston toimintaan vuosina 2005–2012. Suomen neuvoston kansainvälisinä vertailukohteina toimivat Tanskan, Itävallan ja Hollannin vastaavat neuvostot.
Arvioinnin aineistoina on hyödynnetty neuvoston jäsenten, ydinsidosryhmien ja sihteeristön edustajien haastatteluita, laajaa kyselyä neuvoston sidosryhmille, dokumenttimateriaalia sekä kansainvälistä vertailuaineistoa.
Yleinen kansainvälistyminen, talouden globalisaatio ja lisääntyvä yhteiskunnallinen kompleksisuus asettavat haasteita neuvoston toiminnalle. Kehitys heijastuu tutkimus- ja innovaatiopolitiikan sisältöihin sekä neuvoston toimintatapoihin. Arvioinnin eräitä keskeisiä havaintoja ovat muun muassa:
- Neuvoston luonne poliitikkoja ja asiantuntijoita yhteen liittävänä elimenä on tärkeä
- Neuvoston keskeiset vaikutukset näkyvät mm. hallitusohjelmissa, t&k-rahoituksessa ja tutkimus- ja innovaatiopoliittisten asioiden merkityksessä politiikan agendalla
- Neuvoston asema ja vaikuttavuus tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä ovat heikentyneet
- Nykyinen rakenne ja toimintamalli rakentavat tarpeetonta erottelua koulutuksen ja tutkimuksen sekä innovaatiotoiminnan välille
- Neuvoston rooli horisontaalisessa politiikassa ei ole kovin vahva
- Neuvosto toimii reaktiivisesti
Arvioinnin yleinen johtopäätös on, että neuvoston toimintatavat eivät enää vastaa muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia. Arviointi suosittelee useita toimenpiteitä neuvoston toiminnan kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Näitä ovat muun muassa:
- Toiminnan on oltava nykyistä strategisempaa ja systemaattisesti ennakointia ja arviointia hyödyntävää
- Neuvoston on hyödynnettävä valmistelussa nykyistä enemmän ulkopuolisia asiantuntijoita ja sidosryhmiä
- Sektoriministeriöt on saatava tiiviimmin neuvoston toimintaan mukaan siten, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikan horisontaalinen koordinaatio ja yhteistyö vahvistuvat
- Kaiken kaikkiaan toimintaan liittyvää vuorovaikutusta, läpinäkyvyyttä ja viestintää on vahvistettava
- Nykyiset jaostot korvataan temaattisilla valmisteluelimillä tai työryhmillä
- Neuvoston resursseja on lisättävä
- Neuvoston sihteeristö voidaan sijoittaa hallinnollisesti valtioneuvoston kansliaan. Tämä korostaa neuvoston horisontaalista ja strategista asemaa
