Osana valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistusta koskevaa valtioneuvoston periaatepäätöstä päätettiin opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimasta korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sopimuspohjaisen yhteistyön syventämisen monivuotisesta prosessista (ns. KOTUMO-prosessi). Maa- ja metsätalousministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö pyysivät KOTUMOn puitteissa tarjouksia selvityshankkeesta yliopistojen kenttäasemien ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimipisteverkkojen kehittämiseksi helmikuussa 2015.
Selvityksessä tuli laatia toimenpide-esityksiä yliopistojen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimipisteverkkojen yhteisestä kehittämisestä julkisten tutkimuspanosten käytön kustannustehokkuuden ja tutkimuksen laadun parantamiseksi kiristyvässä taloudellisessa toimintaympäristössä. Työssä tuli tarkastella myös mahdollista ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten sekä muiden tutkimuslaitosten osallistamista toimipisteverkon rakenteellisiin ratkaisuihin. Selvityksessä tuli myös vaiheistaa esitettävät toimenpiteet.
Käynnistin selvitystyön luomalla alue-, ala- ja organisaatioperustainen nykytilakuvauksen, johon sisällytettiin alueiden älykkään erikoistumisen strategiat, korkeakoulujen strategiat ja Luken strategiset osaamisalueet. Hyödynsin työssä olemassa olevaa keskeistä aineistoa, kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten julkilausumia, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön syventämisen monivuotisen prosessin tiekarttaa vuosille 2015–2017, Suomen yliopistojen UNIFIn rakenteellisen kehittämisen raportteja ja erityisesti luonnontieteiden rakenteellisen kehittämisen ryhmän raporttia, luonnontieteellisten tiedekuntien dekaanien kenttäasema-raporttia sekä Luken nimettyjä strategisia osaamiskärkiä. Tämän lisäksi keräsimme organisaatioittain tietoa korkeakoulujen johdolle suunnatulla tietopyynnöllä. Viiteen alueelliseen tapaamiseen osallistui sekä Luken että korkeakoulujen edustajia. Tämän lisäksi tavattiin Helsingissä maakuntien edustajat ja luonnontieteellisten tiedekuntien dekaanit.
Analyysi on tehty toimijoiden toimittaman materiaalin ja toimijoilta saadun informaation pohjalta. Kerätyn tiedon perustella identifioin alueittain kolme osaamiskärkeä, joihin kukin toimija on sijoitettu. Toisen ryhmittelyn tein Luken neljän strategisen vaikuttavuusalueen kautta. Näiden lisäksi kuvaan raportissa yliopistojen kenttäasemat, niiden toiminnan nykytilaa ja volyymejä sekä kenttäasemien tutkimusinfrastruktuureja.
Nykytilakuvan perusteella toimipisteverkko on tänä päivänä pirstaleinen. Kenttäasemien verkostoa tulisi kehittää kokonaisuutena. Nykyisen toimipisteverkon tulevaisuuden haastaa myös toimintaympäristön muutos. Kansainvälinen verkottuminen ja infrastruktuurikehitys edellyttävät myös vahvaa kansallista verkottumista ja vahvoja yksittäisiä toimijoita.
Toimenpide-ehdotukset olen jäsentänyt kolmesta näkökulmasta.
Toimialanäkökulmasta keskeinen toimenpide-ehdotukseni koskee sektorirajat ylittävän yhteistyön ja kansainvälisyyden kehittämistä. Peruslähtökohta on, että korkeakoulut ja Luke vastaavat omien toiminta-, oppimis-, innovaatio- yms. ympäristöjen ylläpidosta ja kehittämisestä. Ministeriöiden tehtävänä on vastata hallinnonalansa kokonaisuudesta, strategisesta ohjauksesta ja tuloksellisuuden kehittämisedellytyksistä. Ohjausprosessista on tultava paine toimijoille tarkastella kansallista ja kansainvälistä hyötyä.
Toimipisteverkkonäkökulmasta peräänkuulutan systemaattista ja strategista kokonaisuuden hallinnan ja strategisten osaamiskeskittymien kehittämistä. Toimenpide-ehdotuksissa suosittelen, että kenttäasemia omistavat yliopistot laativat opetus- ja kulttuuriministeriön kauden 2017–2020 ohjausprosessissa yhteisen hakemuksen kansallisen kenttäasematoiminnan pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Näkökulmana voisi olla valtakunnallisen erityistehtävän toteuttaminen.
Alueilla tulee luoda systemaattinen toimintamalli yhteistyökeskustelun jatkamiseksi laajasti eri toimijoiden välillä. Toimijoiden työnjaollista yhteistyötä tulee edistää lakisääteisten tehtävien, organisatoristen profiilien sekä johtajuuden kehittämisen kautta. Osaamis- ja innovaatiokeskittymien toimintaedellytysten varmistamisen näkökulmana tulee olla substanssin kehittyminen organisaatioperustaisen ajattelun sijaan.
Yksittäisten toimipisteiden osalta olennainen kehitystoimenpidesuositukseni koskee painopisteiden näkyväksi tekemistä ja perustehtävien vaikuttavuuden kasvattamista. Eri tasojen välinen vuoropuhelu ja toimenpiteiden hallittu rinnakkaistoteutus on tärkeää. Yksittäisten toimipisteiden osalta organisaatioiden strategisen osaamisen kuvaamista tulee yhteismitallistaa. Organisaatioiden toimintaa tulee johtaa määrällisten ja laadullisten mittareiden sekä läpinäkyvän (organisaation sisäisen) rahoitusmallin avulla.
Toimipisteiden tulee olla tarkoituksenmukaisesti resursoituja, profiileiltaan vahvoja sekä aktiivisia verkostotoimijoita. Yhteistyön avulla kenttäasemista ja toimipisteistä muodostuva verkosto saadaan näyttäytymään kokonaisuutena ja siten olemaan entistä vetovoimaisempi kansainvälisessä yhteistyössä.
KTT Turo Kilpeläinen, selvitysmie
