Tässä tutkielmassa selvitän, mitä tarkoittaa vahingonkorvaus sopimattomassa menettelyssä elinkeinotoiminnassa Suomen vallitsevan oikeustilan mukaisesti. Analyysi keskittyy siihen, miten asiasta säädetään laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 22.12.1978/1061 (”SopMenL”) sekä vahingonkorvauslaissa 31.5.1974/412 (”VahL”). Tutkimus keskittyy siten lähinnä yritysten välisiin suhteisiin ja yritysten välisissä suhteissa esiintyviin mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Sen vuoksi, että SopMenL rakentuu pitkälti yleislausekkeen varaan, on myös siihen liittyvällä oikeuskäytännöllä olennainen merkitys tutkimuskysymykseen vastattaessa. Oikeuskäytäntöä tutkimalla voidaan todeta, että pääasiassa elinkeinonharjoittajien saama suoja on kohdistunut juurikin sopimattomiin markkinointikeinoihin ja niiden kieltämiseen. Markkinointiin liittyvät toimet ovatkin tämän tutkielman kannalta keskeisessä roolissa. Selvitän sopimattoman menettelyn ohella sitä, millä edellytyksillä Suomen oikeuskäytännössä on katsottu aiheelliseksi korvata puhtaita varallisuusvahinkoja yritysten välisissä sopimattoman menettelyn tilanteissa. Yhtenä tutkimuskysymyksenä onkin se, onko esimerkiksi mahdollista katsoa, että elinkeinonharjoittajan toiminta on ollut sopimatonta, mutta vahingonkorvauslain mukainen erittäin painava syy puhtaiden varallisuusvahinkojen korvaamiselle ei täyttyisi.
Arvioitavaksi tulee muun ohella se, onko hyvän tavan, tai oikeastaan hyvän liiketavan vastaisuus tosiasiallisesti korvausvastuun yleinen edellytys puhtaissa varallisuusvahingoissa. Arvioitavaksi tulee myös se, mitä argumentteja korvaamisen puolesta ja vastaan on löydettävissä aiheeseen liittyvästä oikeuskäytännöstä
Vastauksena tutkimuskysymykseen voidaan todeta, että sopimattomaksi katsottava menettely johtanee pääsääntöisesti korvausvastuuseen. Hyvä liiketapa alkaakin muistuttamaan korvausvastuun yleistä edellytystä SopMenL:n kontekstissa. Aiemman oikeuskäytännön merkitys on heikentynyt, kun myöhemmässä oikeuskäytännössä on tarkennettu oikeustilaa. Yleislausekkeen soveltaminen on oikeuskäytännössä tapahtuneen kehityksen myötä suhteellisen lukittu, mutta korvausvastuuta vastaan voidaan silti löytää joitakin argumentteja. Toisaalta, kun asiaa tarkastellaan vahingon aiheutumisen näkökulmasta, voivat vahingon syy-yhteyteen tai määrään liittyvät seikat muodostaa sellaisia vastasyitä, joiden vuoksi vahinkoa ei tulisi korvata. Esimerkiksi vahingonkärsijän oma toiminta ja vahingon määrän mahdoton toteaminen voi olla sellaisia seikkoja, mitkä erityisesti toimivat vastasyinä
