Äidin kasvatustyyli ja vanhemmuuskyvykkyys sekä lapsen oppijaminäkuva

Abstract

Kasvatustyylit määritellään yleisesti auktoritatiivisen, autoritaarisen ja sallivan kasvatustyylin pohjalta. Vanhemmuuskyvykkyys käsitetään osaksi vanhemman yleistä kyvykkyydentunnetta, ja se määritellään vanhempien omaksi arvioksi kyvystään suoriutua vanhemmuuteen liittyvistä tehtävistä. Oppijaminäkuvalla puolestaan tarkoitetaan lapsen omaa käsitystä itsestään oppijana. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kasvatustyylejä äidit käyttävät ja millainen on heidän vanhemmuuskyvykkyytensä. Kolmanneksi selvitettiin, millainen oppijaminäkuva 8-vuotiaalla lapsella on lukemisessa ja kirjoittamisessa sekä matematiikassa. Lopuksi tarkasteltiin näiden tekijöiden välisiä suhteita osana laajempaa kasvatuksen ja vanhemmuuden kenttää. Tutkimus toteutettiin osana monitieteistä Turun yliopiston Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta, jonka tavoitteena on tuottaatietoa lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnista. Tämä tutkimus on osa Kasvatuksen avaimet -osatutkimusta. Faktori- ja klusterianalyysin avulla tutkimusaineistosta muodostettiin ulottuvuuksia, joiden perusteella eroteltiin kasvatustyylejä sekä erilaisia oppijaminäkuvaprofiileja. Vanhemmuuskyvykkyyttä tutkittiin käyttäen aiemmassa tutkimuksessa validoitua mittaria. Äideistä pystyttiin tässä tutkimuksessa erottamaan kolmea erilaista kasvatustyyliä. Kaikki kolme tyyliä pohjautuivat auktoritatiiviseen kasvatustyyliin, jonka pääpiirteenä on lämpö kasvatuksessa. Ryhmät erosivat toisistaan kasvatuksen kontrolloivuudessa ja kuormittavuudessa. Äidit kokivat vanhemmuuskyvykkyytensä kasvatustyylistä riippumatta erittäin hyväksi. Myös lasten oppijaminäkuva oli tämän tutkimuksen tulosten perusteella hyvällä tasolla, ja poikien oppijaminäkuva oli matematiikassa tyttöjä parempi. Kasvatustyyleillä ja vanhemmuuskyvykkyydellä ei tässä tutkimuksessa ollut suoraa yhteyttä lapsen oppijaminäkuvaan. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että kasvatus ja vanhemmuus sekä niihin liittyvät tekijät ovat moninainen ja kompleksinen kokonaisuus. Kasvatustyylit ja vanhemmuuskyvykkyys ovat osa kasvatuksen verkostoa, jossa monet tekijät ovat yhteydessä toisiinsa sekä edelleen lapsen kasvuun ja kehitykseen. Suomalaisäidit kasvattavat lapsiaan lämpimästi huolimatta siitä, kokevatko he kasvatuksen muita raskaammaksi tai käyttävätkö he kasvatuksessaan enemmän kontrollia. Jatkotutkimuksia ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää koulutukseltaan ja taustoiltaan heterogeenisemman joukon eroja kasvatustyyleissä ja vanhemmuuskyvykkyydessä sekä edelleen näiden yhteyttä lapsen oppijaminäkuvaan. Lisäksi molempien vanhempien tutkiminen antaisi yhteyksistä kokonaisvaltaisemman kuvan