Early life stress (ELS) measured as the exposure to pre- and postnatal maternal self-reported stress and glucocorticoids reportedly predicts higher child negative emotional reactivity and problems in self-regulation and cognition, including executive functioning (EF). However, to date, there is little research available about the independent effects of maternal pre- and postnatal stress and milk cortisol on infant fear reactivity and EF and their moderation by infant sex.
The aim of this study was to examine the independent effects of pre- and postnatal stress exposure on infant fear reactivity and EF. The study sample comprised 282 (Study I), 391 (Study II), 65 (Study III) and 214 (Study IV) mother-infant dyads from the FinnBrain Birth Cohort Study. The influence of maternal self-reported anxiety and depressive symptoms and the trajectory of symptoms and milk cortisol on infant fear reactivity at 6 and 8 months was examined in Studies I, II and III. The effect of maternal self-reported symptoms on infant EF at 8 months was investigated in Study IV.
The association between maternal self-reported prenatal stress and higher mother-reported infant fear reactivity in both sexes approached significance. Both maternal prenatal stress and milk cortisol concentrations were associated with higher observed fear reactivity in girls. In turn, the trajectory of continuously increasing maternal stress was associated with lower observed fear reactivity in girls. Furthermore, maternal postnatal anxiety predicted poorer EF in girls, while prenatal anxiety predicted a performance difference between girls and boys.
The findings of the present study suggest that different forms of ELS might affectt the aspects of infant reactivity and self-regulation, and that these effects are moderated by infant sex.Varhaisen stressialtistuksen yhteydet vauvan pelkoreagoivuuteen ja toiminnanohjauskykyyn – löydöksiä FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksesta
Varhaisen stressialtistuksen mitattuna altistumisena äidin stressille ja glukokortikoideille on havaittu ennustavan lapsen voimakkaampaa tunnereagointia sekä heikompaa itsesäätelykykyä ja kognitiivista suoriutumista, mukaan lukien toiminnanohjaustaitoja. Kuitenkin raskaudenaikaiselle ja syntymän jälkeiselle stressille sekä rintamaidon kortisolille altistumisen itsenäisiä vaikutuksia vauvan pelkoreagoivuuteen ja toiminnanohjaukseen on tutkittu vain vähän. Lisäksi vain osassa tutkimuksia on otettu huomioon vauvan sukupuolen merkitys stressin ja itsesäätelyn yhteyden muovaajana.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää raskaudenaikaisen ja syntymän jälkeisen stressialtistuksen vaikutusta vauvan pelkoreagoivuuteen ja toiminnanohjauskykyyn. Tutkimusotokset sisälsivät 282 (I), 391 (II), 65 (III) ja 214 (IV) FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen osallistuvaa äiti-lapsiparia. Äidin raportoimien masennus- ja ahdistusoireiden, oireiden kehityskulkujen ja rintamaidon kortisolipitoisuuden yhteyttä vauvan pelkoreagoivuuteen 6 ja 8 kuukauden iässä tutkittiin tutkimuksissa I-III. Äidin oireiden yhteyttä vauvan toiminnanohjauskykyyn 8 kuukauden iässä selvitettiin tutkimuksessa IV.
Äidin raskaudenaikainen oireilu oli lähes merkitsevästi yhteydessä voimakkaampaan äidin arvioimaan vauvan pelkoreagoivuuteen molemmilla sukupuolilla. Äidin raskaudenaikainen oireilu ja rintamaidon kortisolipitoisuus ennustivat voimakkaampaa havainnoitua pelkoreagoivuutta tyttövauvoilla, kun taas seuranta-aikana voimistuva äidin oireilu ennusti tyttöjen keskivertoa vähäisempää pelkoreagoivuutta. Äidin ahdistuneisuus lapsen syntymän jälkeen ennusti tyttöjen heikompaa toiminnanohjauskykyä. Äidin raskaudenaikainen ahdistuneisuus oli lähes merkitsevästi yhteydessä tyttöjen ja poikien suoriutumisen eroon.
Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä erityyppisten varhaisten stressialtistusten vaikutuksesta vauvan tunnereagoivuuteen ja itsesäätelykykyyn. Tulokset viittaavat siihen, että varhaisen stressin ohjelmoivaa vaikutusta ohjaa myös vauvan sukupuoli
