Citizen participation in urban planning has been a topic of academic and practical interest since the 1960s. The adoption of information and communication technologies for civic participation, electronic participation, impacts how citizens and urban planners interact. Within the field of electronic participation, mobile participation is a rather recent chapter. The proliferation of mobile technologies enables both novel forms of participation and the embeddedness of these technologies into existing practices of participation. This dissertation contains five studies exploring how emerging practices of mobile participation are changing citizen participation in urban planning.
Each of the five studies describes a facet of mobile participation, beginning with an overview of participatory planning apps in use; exploring next how citizens develop apps themselves; turning then to the theoretical basis of mobile participation grounded in previous theories of participation and the digital divide; covering further the actual usage of the Täsä urban planning app; and finally, discussing self-organized community planning using mobile technologies.
The results provide an overview of the specific features enhancing democratic urban planning, asses who develops mobile apps and with what intentions, and contrasts the circumstances conducive to inclusiveness in mobile participation. Mobile phones are ubiquitous and possess a combination of unique affordances such as situated engagement and participatory sensing, enabling rich, real-time data collection and experimentation. These features resonate with early adopters who, in order to affect change, need to be embedded in the institutional civic participation setting. For citizens, mobile technologies have diversified the roles of participation, so that citizens can choose between being informed, contributing ideas, or developing applications. Finally, the apps developed with open data are the result of negotiations between developers’ agency and open data availability.
Overall, this dissertation suggests that mobile participation is socially constructed in as far as the features and practices implemented are subject to a host of stakeholder interests. To this end, mobile participation is conceptualized as maximum allowed deviation: it affords new practices that reshape citizen participation while being part of established forms of civic participation.Kansalaisten osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on kiinnostanut sekä tiedeyhteisöä että suunnittelijoita jo 1960-luvulta lähtien. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian omaksuminen sekä sähköinen osallistuminen ovat vaikuttaneet siihen, miten kaupunkilaiset ja suunnittelijat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Mobiiliosallistuminen on uusi sähköisen osallistumisen ilmiö. Mobiililaitteiden nopea leviäminen sekä mahdollistaa uusia osallistumismuotoja että sulautuu jo olemassa oleviin käytäntöihin niitä muuntaen. Tämä väitöskirja koostuu viidestä artikkelista, joissa tutkitaan miten mobiiliosallistuminen muuttaa kansalaisten osallistumista kaupunkisuunniteluun.
Osatutkimukset tarkastelevat mobiiliosallistumista eri näkökulmista. Ensimmäiseksi on kartoitettu millaisia kaupunkisuunnitteluun ja kaupunkien hallintaan osallistavia sovelluksia maailmassa oli käytössä vuoteen 2015 mennessä. Toiseksi on tutkittu, miten kansalaiset osallistuvat itse sovelluksien kehittämiseen avoimen datan kilpailuissa. Kolmanneksi on tutkittu edellytyksiä mobiiliosallistumiselle, perustaen tarkastelu sosiaalisiin ja poliittisiin osallistumisteorioihin sekä digitaalisen kuilun ylittämistä koskeviin tutkimuksiin. Neljännessä osatutkimuksessa esitellään Turussa 2015 toteutetun mobiiliosallistumisen kokeilun (Täsä) tuloksia ja viidennessä käsitellään mobiiliteknologian käyttöä kaupunkilaisten itse-organisoituvassa osallistumisessa.
Tulokset kertovat miten teknologiset ominaisuudet muuttavat osallistuvaa kaupunkisuunnittelua, mikä ja mitkä tahot vaikuttavat sovellusten kehittämiseen avoimella datalla, ja millä ehdoilla mobiililaitteiden avulla voidaan saavuttaa laaja osallistuminen. Mobiililaitteet ovat jo nyt ihmisten mukana kaikkialla. Niiden ominaisuudet mahdollistavat osallistumisen paikan päällä (situated engagement) ja osallistumisen sensoridatan keräämiseen (participatory sensing) ja siten uusiin ja aiempaa monipuolisempiin käyttäjä- ja paikkalähtöisiin analyyseihin. Tämä ominaisuudet ovat olleet houkuttelevia aikaisille omaksujille. Institutionaalista tukea kuitenkin tarvitaan, että uuden teknologian mahdollisuudet voidaan tehdä tutuksi laajalle yleisölle. Mobiiliosallistuminen on myös monipuolistanut osallistumisrooleja: sen avulla kansalaiset voivat aiempaan helpommin valita mitä informaatiota saavat, esittää omia ideoitaan ja kehittää omia sovelluksia.Avoimen datan kilpailuissa kehitetyt sovellukset ovat kompromissi kehittäjien tavoitteiden ja käytössä olevan datan välillä.
Kokonaisuudessaan väitöskirja esittää, että mobiiliosallistuminen on sosiaalisesti rakentunutta, siinä määrin kuin sen ominaisuudet ja käytännöt määrittyvät eri tahojen intressien yhteensovittamisessa. Tämän vuoksi mobiiliosallistuminen käsitteellistyy ”suurimmaks sallituksi poikkeamaksi”: se mahdollistaa uusia käytäntöjä jotka muokkaavat kansalaisten osallistumista samalla kun ne ovat jo osa vakiintunutta kansalaisten osallistumista
