Tämä tutkimus käsittelee Turun Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen Mieskuoroa ja erityisesti sen ohjelmistokehitystä kuoron perustamisesta vuodesta 1919 vuoteen 2004 asti, jonka jälkeen kirjoittaja aloitti kuoron johtajana. Kuoron ohjelmiston ja toimintakulttuurin muutos kytketään laajempaan yhteiskunnalliseen maallistumisen teoriaan, jonka mukaan uskonnon harjoittaminen postmodernissa yhteiskunnassa muuttuu yksityiseksi asiaksi, sellaiseksi, jota ei ole enää tarpeen liittää esimerkiksi kuorotoimintaan.
Opinnäyte edustaa institutionaalista musiikinhistorian tutkimusta, mutta yhdistää siihen niin kulttuurisen musiikintutkimuksen kuin perinteisen musiikkitieteen piirteitä. Aineistona tutkimuksessa on ennen kaikkea kuoron arkistosta saadut kaksi varsin kattavaa leikekirjasarjaa, yhteensä yli toistakymmentä kirjaa ja kansiota. Täydentäväksi materiaaliksi kirjoittaja on haastatellut teemahaastattelumenetelmällä kuoron toiminnassa mukana olleita laulajia. Haastatteluilla saaduista tiedoista varhaisimmaksi kantavat jo vuonna 1955 harrastuksensa aloittaneen laulajan muistot. Lisäksi on haastateltu kirjoittajaa kuoron taiteellisena johtajana edeltänyttä henkilöä.
Turun NMKY:n Mieskuoron ohjelmiston maallistumisen kuvaamiseksi kirjoittaja on koonnut kaikki eri arkistolähteisiin tallentuneet ohjelmatiedot, yhteensä vajaasta 500 konsertista tai muusta esiintymisestä. Näin saatu ohjelmisto on laulu kerrallaan luokiteltu hengelliseksi tai maalliseksi – tätä luokittelun kriteeristöä kirjoittaja kutsuu sakraalisiiviläksi. Näin koko aineistosta luotiin kuva sen hengellisyysasteen muutoksesta. Luokittelutyön tukiaineistona käytettiin mieskuoromusiikkia sisältäviä nuottikokoelmia ja kuoron nuottiarkistoa.
Kuoron ohjelmisto oli varsin pitkään kristinuskoon ja sen harjoittamiseen vahvasti kiinnittynyttä. Varhaisimpina vuosinaan kuoron toimintaa leimasi suorastaan lähetystyön omainen luonne. Konserttitoiminta alkoi 1941 kuoron osallistuessa ensimmäistä kertaa yhteispohjoismaisille NMKY-laulajapäiville, joka perinne jatkui noin viiden vuoden välein aina 1980-luvun alkuun. Sakraalisiivilöidyn aineiston valossa kuoron ohjelmistossa tapahtui selvä maallistuminen 1950- ja 1960-luvuilla Kaarlo Soinin johtajakaudella ja tämän jälkeen johtajana toimineen Henrik Christierninin kauden alkupuolella. Tämän jälkeen ohjelmisto palasi pitkälti hengelliseen, kunnes Jukka Pietilän kaudella vuosituhannen vaihteessa ohjelmisto muuttui jälleen selvästi maallisemmaksi, keskittyen välillä pitkälti populaarimusiikkiin.Siirretty Doriast
