Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on yleistä iäkkäässä väestössä. Erityisen yleistä käyttö on pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuvilla iäkkäillä. Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden haittavaikutuksia on tutkittu paljon, ja useat hermostoon vaikuttavat lääkeaineryhmät on tunnistettu murtumien riskitekijöiksi. Aikaisemmin ei ole kuitenkaan tutkittu usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäytön yhteyksiä murtuman riskiin 65 vuotta täyttäneillä.
Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että usean hermostoon vaikuttavan lääkeaineen yhtäaikainen käyttö oli hyvin yleistä Porin kaupunginsairaalan viidellä pitkäaikaisen laitoshoidon osastolla (n = 154) vuosien 2004 ja 2005 vaihteessa. Kolmasosa tutkituista käytti säännöllisesti kolmea tai useampaa hermostoon vaikuttavaa lääkettä samanaikaisesti. Kun huomioitiin myös tarvittaessa otettavat lääkkeet, vastaava luku oli 53 %. Tutkimuksessa havaittiin myös viitteitä lääkkeiden epäasianmukaisesta käytöstä, kun potilaiden käyttämiä lääkkeitä verrattiin heidän kognitiiviseen ja fyysiseen suorituskyynsä sekä asetettuihin diagnooseihin.
Liedon kunnassa 1990-luvulla toteutettuun väestöpohjaiseen Liedon Iäkkäät -seurantatutkimukseen osallistui 1177 lietolaista 65 vuotta täyttänyttä. Lääkitystietoja sekä seuranta-aikana tapahtuneita murtumia analysoimalla havaittiin, että kahden tai useamman bentsodiatsepiinin sekä kahden tai useamman psykoosilääkkeen käyttö oli yhteydessä murtuman riskiin 65 vuotta täyttäneillä miehillä. Opioidin ja psykoosilääkkeen yhteiskäyttö sekä opioidin ja bentsodiatsepiinin yhteiskäyttö oli yhteydessä iäkkäiden miesten murtuman riskiin. Naisilla vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu.
Väitöskirjatutkimuksen uusin osa-aineisto perustui Porissa vuosina 2009–2010 toteutetun Satauni-tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksessa osoitettiin 89 potilaan aineistossa, että hallittu, yhden kuukauden aikana lääkärin ja hoitajan tuella toteutettu bentsodiatsepiinivieroitus paransi merkitsevästi 55 vuotta täyttäneiden naisten käden puristusvoimaa kuuden kuukauden seuranta-aikana. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu miehillä. Bentsodiatsepiinivieroituksella ei ollut yhteyttä osallistujien tasapainotestin tulosten paranemiseen kuuden kuukauden seurantaaikana.
Murtumilla on vakavia seurauksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisesti iäkkäässä väestössä. Murtumien ehkäisy on hyvin tärkeää. Siinä tulee kiinnittää huomiota potilaan käyttämään lääkitykseen ja arvioida erityisesti usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäytön tarpeellisuutta.The use of nervous system drugs is common among adults aged 65 years and older. The use of these drugs is most frequent among adults living in long-term care institutions. Literature on adverse effects of nervous system drugs is rich, and indicates that these medications are associated with the risk of fractures. However, studies concerning concomitant use of nervous system drugs and fractures are rare.
This study concluded that the concomitant use of nervous system drugs was very common among patients living in five long-term care wards of Pori City Hospital (n=154). Every third patient used at least three nervous system drugs concomitantly, and the corresponding percentage was 53 when medications taken when needed were also taken into account. Indications of inappropriate drug use were found when patients' medications, cognitive and physical abilities, and diagnoses were compared to evaluate the appropriateness of prescribing practices.
The material for fracture studies was obtained from the longitudinal and population-based Lieto Study comprising 1,177 participants 65 years of age and older. The data on medication use and fractures was used to analyze the associations between nervous system drugs and fractures. The concomitant use of two or more benzodiazepines or two or more antipsychotics was associated with an increased risk of fractures in men. Furthermore, the use of an opioid with a benzodiazepine or an antipsychotic increased the risk of fractures in men. These associations were not detected in women.
The sample for the benzodiazepine withdrawal study consisted of 89 participants 55 years of age and older participating in the Satauni Study. The study lasted six months. The participants received psychological support while the benzodiazepine dose was gradually lowered over a one month time period. The participants were frequently tested for handgrip strength and balance. The study resulted in the finding that the handgrip strength of women who had withdrawn improved significantly in comparison to non-withdrawers. The associations were weaker for men. During the six–month follow-up period, no significant change in balance test results associated with benzodiazepine withdrawal was detected. Fractures often lead to serious consequences in late life; therefore, fracture prevention should be a top priority in senior health care policies. The role of concomitant use of nervous system drugs should be addressed in fracture prevention programs.Siirretty Doriast
