Tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä kokemuksia ja havaintoja, joita digitaalista
pelaamista käsittelevien näyttelyjen järjestämisestä taidemuseoon on saatu.
Esimerkkeinä toimivat Suomessa järjestettyjen Pac-Man – vanhempi kuin Porin
taidemuseo- ja Pelaa! Digitaaliset pelit Pongista Trineen/ Taide pelissä -näyttelyjen
suunnitteluprosessit. Näyttelyprojektien roolia tarkastellaan työssä osana digitaalisten
pelien kulttuuriperintöprosessia. Koska taidemuseo toimi esimerkkinäyttelyjen
yhteisenä kontekstina, tuo tutkimus esille myös taiteen ja pelien välisiä yhteyksiä sekä
taidemuseon tarjoamia mahdollisuuksia peliaiheisille näyttelyille.
Tutkimus on kvalitatiivinen, ja se etenee yksittäisestä yleiseen, eli näyttelyprosessien
tarkastelusta kohti näyttelyjen laajempia merkityksiä. Aineistona toimivat
näyttelysuunnittelusta ja toteutuksesta kerätyt dokumentit sekä puolistrukturoidut
asiantuntijahaastattelut, joiden avulla olen pyrkinyt syventämään omia kokemuksiani
aiheesta.
Esimerkkinäyttelyt vahvistivat osaltaan digitaalisten pelien kulttuuriperintöprosessia.
Museo näyttelyn tilana antaa jo lähtökohtaisesti lisämerkityksiä siellä esiteltäville
esineille ja asioille, koska museo toimii kulttuuriperintöä säilyttävänä ja esittelevänä
instituutiona. Prosessista kertoo myös se, että näyttelyssä esillä olleiden pelien
menettämistä pelätään. Pitkään peliharrastajien vastuulla ollut pelikulttuurin ja sen
esineistön tallentaminen on alkanut herättää kiinnostusta myös instituutiotasolla, kuten
museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoivassa ammatillisten museoiden
yhteenliittymässä (TAKO). Tallennuspuheeseen liittyy pelko jonkin tärkeän
menettämisestä, ja siitä, että digitaaliset pelit aletaan nähdä todisteina menneestä.
Monet pelit ovat myös muuttuneet alkuperäisestä tarkoituksestaan erilaisiksi
tulkinnoiksi, viittauksiksi ja tuotteiksi, kuten esimerkiksi peliaiheiseksi taiteeksi. Pelien
ja taiteen väliset yhteydet tarjoavat digitaalista pelaamista käsitteleville näyttelyille
monia eri mahdollisuuksia ja lähtökohtia suunnitteluun. Pelejä voidaan tarkastella
taiteena tai keskittyä niiden taiteellisiin ominaisuuksiin. Taidetta voidaan tarkastella
puolestaan sen peliaiheisten tai pelaamiseen viittaavien taideteosten näkökulmasta tai
taiteen pelillisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan taidenäkökulma
antaa potentiaalisen vaihtoehdon käsitellä digitaalista pelaamista kulttuurihistorialliseen
näkökantaan perustuvan peruskonseptin lisäksi.
Kokemukset pelinäyttelyn suunnittelusta yhdessä aiheesta kirjoitetun
tutkimuskirjallisuuden ja muiden näyttelyjen havainnoinnin kanssa avaavat uusia
näkökulmia ja ideoita pelinäyttelyjen suunnitteluun.Siirretty Doriast