In the beginning of its 10th year of existence Facebook has engaged and connected 1.2 billion monthly active users. This article-based dissertation Disconnect.Me – User Engagement and Facebook approaches this engagement from the opposite direction: disconnection. The research articles focus on social media specific phenomena including leaving Facebook, tactical media works such as Web 2.0 SuicideMachine, memorializing dead Facebook users and Facebook trolling. The media theoretical framework for this study is built around affect theory, software studies, biopolitics as well as different critical studies of new media. The argument is that disconnection is a necessary condition of social media connectivity and exploring social media through disconnection – as an empirical phenomenon, future potential and theoretical notion – helps us to understand how users are engaged with social media, its uses and subsequent business models. The results of the study indicate that engagement is a relation that precedes user participation, a notion often used to conceptualize social media. Furthermore, this engagement turns the focus from users’ actions towards the platform and how the platform actively controls users and their behavior. Facebook aims to engage new users and maintain the old ones by renewing its platform and user interface. User engagement with the platform is thus social but also technical and affective. When engaged, the user is positioned to algorithmic connectivity where machinc processes mine user data. This data is but sold also used to affect and engage other users. In the heart of this study is the notion that our networked engagements matter and disconnection can bring us to the current limits of network culture.Disconnect.Me – Käyttäjien sitoutuminen ja Facebook
Kymmenessä vuodessa Facebook on onnistunut sitouttamaan 1.2 miljardia käyttäjää. Artikkeliväitöskirja Disconnect.Me – Käyttäjien sitoutuminen ja Facebook tarkastelee Facebookia näiden käyttäjien menettämisen näkökulmasta. Artikkeleissa tutkimuskohteena ovat muun muassa Facebookin käytön lopettaminen, käyttäjätilin tuhoavat mediataideteokset, muistoprofiilit ja Facebook-trollit. Menetelmällisesti tutkielma nojautuu erilaisiin mediateoreettisiin näkökulmiin painottuen erityisesti affektiteoriaan, software-tutkimukseen, biopolitiikkaan ja kriittiseen uuden median tutkimukseen. Kirjan keskeinen väite on, että tutkimalla käyttäjien menettämistä empiirisenä ilmiönä, tulevaisuuden uhkana sekä teoreettisena käsitteenä on mahdollista ymmärtää, miten käyttäjät sekä sitoutuvat että sitoutetaan osaksi sosiaalisen median toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käyttäjien sitoutuminen on suhde, joka edeltää käyttäjien osallistumista; tässä suhteessa olennaista on, mitä sosiaalisen median alusta voi tehdä käyttäjälle ei niinkään se, mitä käyttäjät itse sosiaalisessa mediassa tekevät. Uudistamalla lakkaamatta alustaansa ja käyttöliittymäänsä Facebook pyrkiikin sitouttamaan uusia käyttäjiä ja samalla pysäyttämään vanhojen käyttäjien menettämisen. Facebookin alusta tekee käyttäjien sitoutumisesta paitsi sosiaalista myös teknistä ja affektiivista. Sitoutumalla käyttäjä asettuu algoritmisen kontrollin pariin, jossa koneelliset prosessit paitsi määrittelevät ja luokittelevat käyttäjänsä datan keruun tarpeisiin myös tekevät käyttäjistä affektiivisia; käyttäjien toiminta ja sisällöntuotanto houkuttelee toisia käyttäjiä sitoutumaan ja osallistumaan Facebookin toimintaan. Kirjan keskeisenä teemana on käyttäjien sitoutumisen ja sitouttamisen merkityksellisyys paitsi käyttäjille myös Facebookille sekä huomio, että tämän suhteen katkeaminen avaa tutkimuksellisesti digitaalisen mediakulttuurin uusia raja-alueita.Siirretty Doriast
