Rajoitetun preoperatiivisen paaston ohjaus lasten päiväkirurgisessa nielurisaleikkauksessa
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko sairaanhoitajan toteuttama, vanhempien interaktiivinen preoperatiivinen ohjaus lapsen rajoitettuun preoperatiiviseen paastoon ja aktiiviseen nesteyttämiseen turvallista, kuinka vanhemmat omaksuvat kyseistä tietoa ja edistääkö se turvallisesti lapsen postoperatiivista toipumista päiväkirurgisen nielurisaleikkauksen jälkeen. Aineisto koostui sadastakuudestatoista perheestä, joiden lapsi, iältään 4 – 10 vuotta, oli kutsuttu päiväkirurgiseen nielurisaleikkaukseen. Koeryhmä (n= 58) ohjattiin interaktiivisesti lapsen preoperatiiviseen paastoon ja aktiiviseen preoperatiiviseen nesteyttämiseen. Lapsen suositellut preoperatiiviset paastoajat olivat: 4t syömättä ja 2t juomatta. Leikkauspäivän aamuna vanhemmat rohkaisivat lapsia juomaan annokset kirkkaita nesteitä kahteen otteeseen; jälkimmäinen annos 2t ennen leikkausta. Kontrolliryhmä (n= 58) sai preoperatiivisen ohjauksen kirjallisena ilman interaktiivista ohjausta; paastoajat olivat samat kuin koeryhmässä: 4t syömättä ja 2t juomatta.
Vanhempien tiedontasoa lapsen leikkaukseen liittyvästä paastosta mitattiin tietotestillä, joka sisälsi myös preoperatiivista tiedontarvetta ja ahdistusta mittaavan mittarin (The Amsterdam Preoperative Anxiety and Information scale, APAIS). Mittaukset suoritettiin ennen preoperatiivista ohjausta tai kirjallisten ohjeiden lähettämistä sekä lapsen leikkausta seuraavana päivänä. Lapsen leikkauksen jälkeen vanhemmat arvioivat myös heille välitetyn informaation tasoa. Lapsen postoperatiivista kipua, pahoinvointia, janoa ja nälkää lapset itse arvioivat VAS- asteikolla (10cm), ja vanhemmat ja sairaanhoitajat numeerisella 0 – 10 asteikolla. Mittaukset suoritettiin 2t, 4t, 8t, ja 24t lapsen leikkauksen jälkeen. Vanhemmat pitivät päiväkirjaa lapsen ravinnosta ja kipulääkityksestä. Aineisto analysoitiin sekä tilastollisesti että sisällön analyysilla.
Vanhempien tiedontaso lapsen leikkauksen jälkeen oli molemmissa ryhmissä merkitsevästi parantunut, mutta kontrolliryhmän vanhempien ahdistus ei ollut helpottanut verrattuna heidän ahdistukseensa ennen lapsen leikkausta. Mitä korkeammat pisteet vanhemmat saivat tietotestistä lapsen leikkauksen jälkeen sitä vähemmän he tunsivat tiedontarvetta ja ahdistusta. Merkitsevästi alhaisemmat pisteet tietotestistä oli vanhemmilla, joilla oli alempi peruskoulutus.
Kontrolliryhmän lapset paastosivat preoperatiivisesti merkitsevästi pitempään kuin koeryhmän lapset. Perioperatiivisesti lapset paastosivat kiinteästä ruuasta yhtä kauan, mutta nesteistä kontrolliryhmä merkitsevästi pitempään. Postoperatiivisen toipumisen alussa koeryhmän lapset olivat merkitsevästi kivuttomampia. Molemmissa ryhmissä lapset olivat kipeimpiä kahdeksan tuntia leikkauksesta ja pahoinvointisimpia neljä tuntia leikkauksesta. Ensimmäisen kahdeksan tunnin aikana leikkauksen jälkeen lapset eivät olleet janoisia tai nälkäisiä, mutta VAS- arvot koeryhmässä jäivät alhaisemmalle tasolle kuin kontrolliryhmässä 24 postoperatiivisen tunnin ajan. Leikkausta seuraavana aamuna kontrolliryhmän lapset olivat merkitsevästi janoisempia ja nälkäisempiä kuin interventioryhmän lapset.
Sairaanhoitajan toteuttama vanhempien interaktiivinen preoperatiivinen ohjaus lapsen rajoitettuun preoperatiiviseen paastoon lisää vanhempien tiedontasoa ja vähentää preoperatiivista tiedontarvettaan ja ahdistusta, ja turvallisesti parantaa lapsen kokemusta leikkausprosessin ja postoperatiivisen toipumisen aikana nielurisaleikkauksen jälkeen. Kaikkien leikkaukseen tulevien lasten nesteyttäminen kaksi tuntia ennen päivän ensimmäistä leikkausta voi olla ratkaisu lasten kohtuuttomien perioperatiivisten paastoaikojen estämiseksi. Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia vanhempien henkilökohtaiseen kohtaamiseen, mikä haastaa hoitotieteellisen tutkimuksen kartoittamaan muita mahdollisuuksia vanhempien interaktiiviseen ohjaukseen.The purpose of this study was to examine preoperative nutritional face-to-face counselling of the parents by nurses on limited preoperative fasting and active preoperative nutrition: how the parents adopt the knowledge, and whether postoperative recovery of the paediatric ambulatory tonsillectomy patients is safely promoted. The data consisted of 116 families whose child of 4 – 10 years was admitted for ambulatory tonsillectomy. In the intervention group (n= 58) the parents and their children received face-to-face counselling on the child’s preoperative fast and active preoperative nutrition. The recommended preoperative fasting times were 4h without solids and 2h without fluids. On the morning of surgery the child was encouraged to drink clear fluids on two occasions; the later portion being 2h before surgery. The control group (n= 58) received delivered preoperative information in written form according to the current practice without face-to-face counselling. The recommended preoperative fasting times for the children in the control group were the same as in the intervention group.
Parental knowledge of the child´s fasting was measured by the knowledge test, which included The Amsterdam Preoperative Anxiety and Information Scale (APAIS). Measurements were performed before preoperative face-to-face counselling or delivering written information, and next morning, after the child´s surgery. After the child´s surgery the parents also assessed the quality of the information they had received. The child´ s postoperative pain, nausea, thirst and hunger were assessed by the children with a visual analogue scale (VAS) and by the parents and the nurses on a scale of 0 – 10. Assessments were performed 2h, 4h, 8h, and 24h after the child´s surgery. A diary about the child´s nutrition and pain medication was kept by the parents. Data were analysed statistically and using content analysis.
The parental knowledge after the child´s surgery in both study groups was significantly increased but the anxiety of the control group was not relieved compared to their anxiety before the child´s surgery. After the child´s surgery, the higher the scores on the knowledge test obtained by the parents the less need-for-information and anxiety they felt. After the child´s surgery significantly lower knowledge about the child’s fasting was found, in both study groups, among the parents with lower basic education.
The children in the control group fasted preoperatively significantly longer. The children fasted perioperatively equally in solids, but in fluids the perioperative fasting time was significantly longer in the control group. In the beginning of the postoperative recovery the children in the intervention group were significantly less in pain. In both study groups, the highest scores in pain were reached 8h and in nausea and vomiting, 4h postoperatively. During the first eight postoperative hours the children were not thirsty or hungry, but in the intervention group the VAS scores remained on a low level during the first 24 postoperative hours. In the control group thirst and hunger began to increase, and following morning, the children in the control group, were significantly thirstier and hungrier than the children in the intervention group.
The preoperative face-to-face counselling of the parents on the child´s limited preoperative fast is an effective way to increase parental knowledge and decrease their preoperative need-for information and anxiety, and to safely promote the child´s experience during the surgical process. Counselling on nutrition to all children before the start of the operation schedule may be the solution to limit prolonged preoperative fasting times in children. On the other hand, there is not always a possibility for face-to-face contact with the parents which means challenges for nursing research to explore other possibilities for interactive counselling of the parents.Siirretty Doriast
