Tutkielmassa tarkastellaan budjetointia ja erityisesti perinteiseen budjetointiin kohdistettua kritiikkiä sekä Beyond Budgeting -menetelmää, eli budjetoinnista luopumisen jälkeistä johtamismallia. Perinteiset budjetointitavat ovat kohdanneet 2000-luvun alkupuolelta lähtien paljon kritiikkiä niiden sopimattomuudesta nykyajan muuttuvaan toimintaympäristöön. Perinteisiä budjetointitapoja on kritisoitu muun muassa liian jäykiksi, kalliiksi ja aikaa vieviksi sekä strategiasta irrallisiksi työkaluiksi.
Tutkielmassa tutkitaan organisaatioiden suhtautumista budjetoinnin haasteisiin ja hyötyihin sekä budjetoinnista luopumisen ajatukseen. Tutkielmaan johdettiin kolme hypoteesia aiempien tutkimuksien pohjalta. Aineisto tutkimukseen kerättiin kyselytutkimuksen avulla, johon vastaajiksi valikoitui suomalaiset teollisuudenalalla toimivat, kooltaan keskisuurta suuremmat organisaatiot. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui noin 12 %. Saatuja tuloksia tutkittiin keskiarvoanalyysin ja Kruskal-Wallisin testin avulla.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet organisaatioiden olleen turhautuneita nykyiseen budjetointiinsa ja on havaittu, että organisaatiot ovat halukkaita kehittämään budjetointitapojaan. Budjetoinnista ei kuitenkaan olla vielä oltu valmiita luopumaan kokonaan, vaan se on koettu hyödylliseksi työkaluksi. Tämän tutkimuksen tulokset olivat samankaltaisia. Vaikka nykyisellä budjetointitavalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys budjetoinnin hyödyllisyyteen suhtautumisessa, keskiarvoanalyysin mukaan useat organisaatioista kokivat budjetoinnin hyödylliseksi riippumatta budjetointitavastaan. Nykyinen budjetointitapa puolestaan määritti enemmän sitä, kuinka kriittisesti organisaatio suhtautui budjetointiin tai kuinka valmis se oli luopumaan budjetoinnista kokonaan. Joustavamman budjetointitavan omaavat organisaatiot olivat valmiimpia luopumaan budjetoinnistaan.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format
