“I make non-artworks” – a case study on meaning potential in the visual expression by an elementary-school aged child

Abstract

Tämä maisterin opinnäyte on tapaustutkimus, joka koskee merkityspotentiaalin ilmentymistä lasten kuvallisessa ilmaisussa. Opinnäytteen tavoitteena on tutkia, millaista merkityspotentiaalia lasten kuvallinen ilmaisu sisältää, ja pohtia, miten merkityspotentiaalista saatua tietoa voisi hyödyntää koulun kuvataideopetuksessa, sekä testata valitun teoreettisen ja metodologisen viitekehyksen soveltuvuutta lasten visuaalisen ilmaisun tutkimiseen. Opinnäytteen teoreettinen viitekehys koostuu lasten kuvallisen ilmaisun ja kuvataidekasvatuksen tutkimuksesta, M.A.K. Hallidayn (esim. 1978; 1985) sosiosemioottiseen ajatteluun perustuvasta systeemis-funktionaalisesta teoriasta ja genreteoriasta. Analyysimetodeina sovelletaan Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin (2006) visuaalisen kieliopin mallia ja genreanalyysia. Opinnäytteen aineistona on yhden alakouluikäisen, tekijän oman lapsen, vapaa-ajallaan tekemiä visuaalisia tuotoksia. Monet näistä tuotoksista eivät vastaa kuvaa siitä, mitä on perinteisesti pidetty ”arvokkaana” kuvallisena ilmaisuna koulun kuvataideopetuksen kontekstissa. Lapsen kuvallista toimijuutta ja ilmaisua varhaislapsuudesta kouluikään saakka taustoitetaan erillisessä tapausta kuvaavassa luvussa. Kuvallisia tuotoksia analysoidaan erittelevästi valitun metodin keinoin. Lisäksi kuvien analyysia täydennetään erilaisin kontekstia kartoittavin tavoin, mm. lapsen kanssa käydyin keskusteluin. Analyysien tuloksena syntyy käsitys monipuolisesta merkityspotentiaalista ja genretietoisuudesta, joita lapsen kuvallinen ilmaisu ilmentää. Lapsen kuvissa näkyy myös monipuolista populaarikulttuurin ja mediakuvastojen tuntemusta. Näitä kuvastoja lapsi yhdistelee omaan kokemusmaailmaansa ja muokkaa niistä uusia visuaalisia tuotoksia ja merkityksiä. Lisäksi analyysi nostaa esiin sen, kuinka lapsi käyttää kuvallista viestintää sosiaalisten suhteidensa ja oman identiteettinsä rakentamiseen. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että ehdotettu teoreettinen ja metodologinen viitekehys soveltuu hyvin lasten kuvallisen ilmaisun tutkimiseen. Lisäksi systeemis-funktionaalinen ja genreperustainen näkökulma olisi käyttökelpoinen tuki koulun kuvataidekasvatukselle, niin päivittäisissä opetustilanteissa kuin arvioinnissakin.This Master’s thesis is a case study on meaning potential in children’s visual expression. The aim of the thesis is to investigate what kind of meaning potential children’s visual expression has; to discuss how the information obtained on children’s meaning potential could be used in art education; and to test the applicability of the chosen theoretical and methodological framework to the analysis of children’s visual expression. The theoretical framework of the thesis is based on research into children’s visual expression and art education; the socio-semiotic thinking and systemic-functional theory of M.A.K. Halliday (e.g. 1978; 1985); and genre theory. The methods of analysis applied are Gunther Kress’ & Theo van Leeuwen’s (2006) visual grammar and genre analysis. The data analysed consist of visual creations made by one elementary-school aged child – the author’s own son – in his free time. Many of these creations do not meet the criteria of what has traditionally been considered “valuable” visual creations in the context of school art education. The visual agency and expression of the child, from the early childhood to school age, is described to provide contextual information, in a separate chapter concerning the case. The visual creations are analysed in detail, using the chosen method. Further, the visual analysis is supplemented through various means to investigate the context, e.g., through discussions with the child. The analyses show that the child has rich meaning potential and genre awareness, which are realised in the child’s visual creations. The child’s creations also reflect rich versatile knowledge of the visuals of popular culture and the media. He combines these visuals with his own experiences and turns them into new visual creations and meanings. Furthermore, the analyses show how the child uses visual communications to build social relations and his personal identity. Based on the analysis, it is found that the proposed theoretical and methodological framework is well suited for the study of children’s visual expression. The results also indicate that a perspective based on the systemic-functional theory and genre could provide worthwhile support for art education in school, both in everyday classroom situations and in evaluation