Kirja-arvostelu: Mummo vastaan muu maailma / Terttu Lensu. Paasilinna, 2011

Ahonen, Tuula-Maria

Julkari

230          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 77 (2012):2Sisäinen mummousTuula-Maria ahonen Terttu lensu Mummo vastaan muu maailma Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011Ikään ja sukupuoleen katso-matta jokainen voi löytää sisäi-sen mummoutensa. Mummo-us on arvokas ominaisuus, kan-sallinen aarre, luovuuden läh-de, sanoo Terttu Lensu. Len-sun koskettavan viihtyisiä miet-teitä lukiessa lukija alkaa oival-taa miksi.Elämme yhteiskunnassa, mis-sä ihmisen ”parasta ennen” -päi-vämäärä menee nopeasti um-peen. Pian 20 vuotta täytetty-ään monet nuoret alkavat ko-kea itsensä vanhoiksi. Kun ar-vostamme nuoruutta, arvos-tamme samalla myös henkistä keskenkasvuisuutta, itsekeskei-syyttä ja nuppuasteella olevaa empatiakykyä.Arvomme näkyvät vanhus-tenhoidossa. Lensu ehdottaa, että Suomi ottaisi vienti-inno-vaatiokseen kaksi hyväksi ha-vaittua mummonhoitomallia. Malli A:n mukaan mummo suljetaan yksiöön, mieluum-min kerrostalon yläkerroksiin ilman hissiä. Varmistetaan, et-tei mummolla ole sellaisia su-kulaisia, jotka olisivat hänestä kiinnostuneita eikä muitakaan puhekumppaneita. Toimitetaan mummolle ruokaa kerran päi-vässä kunnallisesta keskuskeitti-östä, nopeasti oven raosta. An-netaan keskuskeittiön päättää, mistä ruuasta mummo tykkää.Mallissa B puolestaan mum-mo pannaan makuulle terveys-keskuksen vuodeosaston sän-kyyn. Laitetaan mummolle vai-pat, vaihdetaan vaipat kaksi ker-taa vuorokaudessa. Jos mum-molla ei pysy lusikka kädessä, syötetään häntä jos ehditään ja jaksetaan. Annetaan mummol-le unilääke illalla klo 18 sairaa-lan iltavuorossa olevia työnteki-jöitä ajatellen.Kerrottakoon suomalaisis-ta mummonhoitokeksinnöis-tä kaikkiin niihin primitiivisiin kulttuureihin, joissa mummot vielä elelevät lastensa ja lasten-lastensa kanssa tavallista arkielä-mää kodeissa, Lensu ehdottaa.Lensu kirjoittaa lyhyitä, yti-mekkäitä, laaja-alaisesti Suo-messa ja maailmassa liikkuvia mummomietteitä. Mummon junamatkalla edessä istuu nuo-ri nainen, joka ryhtyy meikkaa-maan. Meikkaaja levittää puu-teria kasvoilleen ja ympäris-töön leviää harmaa pilvi. Leh-teä lukeva mies aivastaa. Meik-kaaja siirtyy hiustensa laittoon ja sumuttaa ilmoille tuoksuvaa hiuslakkaa. Lehteä lukeva mies saa yskänkohtauksen, mutta ei sano sanakaan. Seuraavak-si meikkaaja suihkauttaa haju-vettä kaulaansa. Lehteä lukeva mies saa uuden, entistä rajum-man yskänkohtauksen. Meik-kaaja on tiukan välinpitämä-tön, cool. Toinenkin nuori nai-nen avaa meikkipussinsa.Junan meikkaavat kaunistau-tuvat tulevaisuudessa tavattavia ihmisiä varten, kanssamatkus-tajat ovat heille yhdentekeviä epähenkilöitä, joista ei tarvitse piitata, mummo tuumii.Itselle tulee mieleen, että kun soittaa terveyskeskuslääkärille, tulee myös tunne, että seuraa-va soittaja on tärkeä henkilö, kun lääkärillä on niin kova kii-re.  Ja näinhän varmaan kokee seuraavakin soittaja eli kukaan meistä ei ole tärkeä. Eivätkä ihmiset ole työpaikoillaankaan kovin tärkeitä, seuraava yt-neuvottelu voi tehdä tyhjäksi pitkänkin uskollisen työuran. Ja aviopuolison niin ikään voi panna vaihtoon, helpon käte-västi tekstiviestin avulla.Lukijalle alkaa kirkastua, miksi tarvitsemme sisäistä mummoutta.”Minä näin painajaisunia sodasta yli 30-vuotiaaksi. So-ta ja sodan pelko leijuivat kai-ken yllä silloin kun olin lapsi, huolimatta siitä että sota oli jo päättynyt”, Lensu kertoo. ”Olen saanut elää 65 vuotta rauhan oloissa. Tämä toisen maailmansodan jälkeinen jak-so on pisin rauhan aika Suo-men historiassa. Suomalaiset poliitikot ovat taitavasti hoi-taneet asioita niin, että ko-timaani on pysynyt sotien ja pahojen konfliktien ulkopuo-lella. Pidän sitä suurimpana mahdollisena poliittisena saa-vutuksena.”Yleisradion toimittajana Lensulle on tullut sota tu-tuksi myös ulkomailla. Nai-sia raiskattiin Balkanin sodis-sa systemaattisesti, miehiä ki-dutettiin suurta kekseliäisyyt-tä osoittaen. Keskellä Euroop-paa, 1990- luvulla, kylissä ja kaupungeissa, joissa ihmi-set kulkivat farkuissa ja tun-sivat eurooppalaista runoutta ja kuuntelevat samoja laulu-ja kuin me, siellä pantiin toi-meen hirvittävä verilöyly. So-YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 77 (2012):2          231ta ja hävitys eivät ole meistä kenestäkään koskaan kaukana, Lensu varoittaa.Mitä enemmän kansakunta kehittää tunneälyään ja viisaut-taan, sen pienemmäksi sodan vaara muuttuu.Lopussa Lensu tekee Kunta-liiton toimitusjohtaja Kari-Pek-ka Mäki-Lohiluoman ehdotuk-sen mukaisen hoitotestamentin, joka kuuluu näin: ”Nyt eläk-keelle jäätyäni toivon kuoleva-ni mahdollisimman pian, koska en halua rasittaa kuntatalout-ta. Tavalla tai toisella elämästä-ni poistettakoon kaksi viimeistä vuotta, koska ne tulevat yhteis-kunnalle kaikkein kalliimmiksi. Toivon Kuntaliitolta esityksiä, miten se tapahtuu”.Oikeassa hoitotestamentis-saan Lensu kuitenkin toivoo mm. hoitajilleen lakien ja työ-ehtosopimusten mukaista palk-kaa ja eläketurvamaksuja. ”Hoi-tajani saavat mielellään olla ko-toisin Aasiasta tai Afrikasta, koska niissä kulttuureissa van-huksia kunnioitetaan ja heihin suhtaudutaan lämpimästi.”

Sisäinen mummous

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102884/ahonen2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sisäinen mummous

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari