Kirja-arvostelu: Luokiteltu sukupuoli / Merja Kinnunen : Vastapaino, 2001

Pulma, Panu

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 5500Vaikka teknologisesti katsoenSuomea voidaan pitää eturivin tieto-yhteiskuntana, Castells ja Himanenmuistuttavat, että kyse on vasta hy-vin nuoresta ilmiöstä. TaloudellisestiSuomi on ollut suurimman osan his-toriaansa köyhä maa, jonka maan-tieteellinen ja poliittinen asema eiole tilannetta ainakaan helpottanut.Kirjoittajien tulkinnassa tietoyhteis-kunta on jatkoa suurille suomalaisil-le selviytymistarinoille: ”Suomenhistoria on voimien kokoamista kan-sallisiin projekteihin; talvisodan tais-telujen ja jatkosodan jälkeisen jäl-leenrakentamisen sijalla on nyt tie-toyhteiskunnan yhteinen hanke, jo-ka löydettiin 1990-luvun alun la-mastaselviämiskeinoksi”, Castells jaHimanen maalailevat. Olkoonkinniin, että 1990-luku oli Suomen ta-rinassa monin tavoin historiallinenkäänne, mielestäni tietoyhteiskun-nan rinnastaminen sotavuosiin kan-sakuntaa yhdistävän identiteettipro-jektin merkityksessä on kyllä kohte-liaasti ilmaisten uskaliasta.Puuttumatta tässä tämän tarkem-min kirjan sisällöllisiin yksityiskoh-tiin, haluan nostaa esiin mielestänityön suurimman ongelman. Kutenkirjoittajat itsekin korostavat, teosei ole sen enempää empiirisesti kuinteoreettisestikaan katsoen tieteelli-nen tutkimus sanan ankarassa mer-kityksessä. Toisaalta kirjaa ei myös-kään voi pitää systemaattisena se-kundaariaineistoon tukeutuvanasynteesinä aiheestaan. Muun muas-sa käsitys suomalaisen hyvinvointi-valtion edistyksellisyydestä otetaanannettuna käytännössä juuri lain-kaan puuttumatta niihin viimeai-kaisiin muutoksiin ja epäkohtiin,joita esimerkiksi Raija Julkunen onansiokkaasti ja hyvin yksityiskohtai-sesti käsitellyt. Voidaankin sanoa,että Castellsin ja Himasen työtä vai-vaa eräänlainen mustavalkoisuus jamahdollisesti jopa tarkoitushakui-nen kriittisyyden puute.Tosin kirjan julkistamistilaisuu-dessa pitämässään puheessa Castellskorosti, että teoksen tavoitteena onennen kaikkea toimia päänavauk-sena yksityiskohtaisemmille tutki-muksille ja herättää yleistä keskuste-lua. Uuden tutkimustyön virittäjänähuomattavasti lyhyempi ja selkeästitutkijoille ja yhteiskunnallisille päät-täjille suunnattu raportti olisi kui-tenkin voinut olla tehokkaampi for-maatti. Toisaalta kaupallisen kus-tantajan painattamana teos onnis-tuu varmasti herättämään pelkkääraporttia laajemmin julkista huo-miota. Ja onhan teoksen alkuperäi-nen, kansainvälisille markkinoillesuunnattu versio varmasti hyväämainosta Suomelle, mikä ei suin-kaan ole vähäpätöinen saavutus.Tässä mielessä teos mitä todennä-köisimmin täyttää tarkoituksensa.PASI PYÖRIÄMANUEL CASTELLS & PEKKA HIMANENSUOMEN TIETOYHTEISKUNTA-MALLISUOM. JUKKA KEMPPINENHELSINKI: SITRA & WSOY, 2001209 s.Merja Kinnusen väitöskirjan ydin-kysymys on, hänen omilla sanoil-laan, ”miten tilastolliset luokituksetosallistuvat naisten ja miesten palk-kaerojen legitimointiin suomalaises-sa yhteiskunnassa”. Äkkiseltään ky-symys voi tuntua oudolta: miten ih-meessä tilastolliset luokitukset voi-vat ”osallistua” mihinkään? Ovatkoluokitukset mukamas joitain työ-markkinapoliittisia toimijoita?Kun on kirjan lukenut, voi vainonnitella Kinnusta äärimmäisen re-levantista tutkimuskohteesta ja sekätiedekäsityksemme että yhteiskun-tapoliittisen ymmärryksemme kan-nalta merkittävästä tutkimuksesta.Ensiksikin: Kinnunen osoittaa ha-vainnollisella ja vastaan panematto-malla tavalla, että luokitukset todel-lakin osallistuvat ja vieläpä mitämerkittävimmällä tavalla yhteiskun-nallisten hierarkioiden uusintami-seen. Tapaustutkimuksena esitettysairaanhoitajien ja insinöörien sta-tuksen määrittelyprosessi ja senpalkkapoliittiset edellytykset ja seu-raukset osoittavat kouriintuntuvallatavalla sen, miten tärkeä osa yhteis-kunnallisten suhteiden järjestystä ti-lastot ovatkaan.Kinnusen tutkimuksen suuri an-ti on yhtä lailla toisaalla. Hän pal-TILASTOJEN MUKAAN…501YHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 5jastaa tilastoinnin sisäisen logiikanerinomaisen hallitulla historiallisellaotteella, tekisipä mieli sanoa, ettäharvoin lukee yhteiskuntatieteilijäl-tä sellaista historiallista analyysia, jo-ka todella avaa ne historiallis-sosio-logiset käsitteet, joiden avulla tut-kija työskentelee. Useinhan näkeeyhteiskuntatieteilijöiden käyttävänhistoriallista materiaalia vain omienkäsitteidensä ja käsitystensä kuvi-tuksena ellei suorastaan koristukse-na. Kinnunen on ymmärtänyt sy-vällisesti tilastollisen logiikan ja senkategorioiden oman historiallisuu-den ja samalla  paljastaa syvien aja-tustottumusten oman historialli-suuden ja hierarkkisuuden. Kaikenkukkuraksi Kinnunen on kirjoitta-nut analyysinsa tehokkaasti, ilmanpitkittäviä ja pitkästyttäviä aatehis-toriallisia ekskursioita. Aiheen hal-linta on erinomainen ja tutkimuk-sen punainen lanka, palkkaerojensukupuolisten ulottuvuuksien selit-täminen, ei karkaa tutkijan käsistä.Sekä yhteiskuntatutkijoilla ettähistorioitsijoilla on ollut pitkään tai-pumus käyttää valmiita tilastoja tut-kimusaineistoinaan ymmärtämättätilastojen omaa yhteiskunnallisuuttaja historiallisuutta. On vain ihastel-tu sitä, kuinka Suomessa/Ruotsissaon jo 1700-luvulta saatavissa niinerinomaisia väestötilastoja ettei mis-sään. Kinnusen tapa lukea väestö-ja ammattiluokitusten oman kehi-tyksen muutoksia tilastojen kom-mentaarien kautta osoittaa havain-nollisesti sen, että tilastot itsessäänovat lähdekritiikkiä vaativa aineisto,mutta myös aineisto, jonka avullaon mahdollista nähdä kunkin ajanvallitsevat yhteiskuntakäsitykset ja-ideaalit mitä alastomimmassa muo-dossa. Kinnusen väitöskirja on siismyös mitä suositeltavin metoditeos.Merja Kinnusen väitöskirjassa eiole mitään turhaa. Ei voi kuin suo-sitella.PANU PULMAMERJA KINNUNENLUOKITELTU SUKUPUOLIVASTAPAINO 2001187 s.Suomalainen sosiaalityön tutkimusja opetus on vahvistunut 1990-lu-vulla. Oman tutkimuksen profiloi-minen on olennaista sosiaalityönaseman vahvistamisessa. TeoksenReconstructing social work researchjulkaisemisella profiloidaan 1990-luvun suomalaista sosiaalityön tut-kimusta kansainväliselle lukijakun-nalle. Toimittajat määrittelevät, ettäkirjan tavoitteena on antaa käsitysnykyisen suomalaisen sosiaalityöntutkimuksen ajankohtaisista tee-moista ja metodologioista. Kirjoit-tajien valinnassa on pyritty tavoitta-maan analyyttisesti sosiaalityön tut-kimuksen moninainen luonne. So-siaalityötä tutkimusaiheena tär-keämpinä pidetään sellaisia tutki-musmetodologioita ja -strategioita,jotka tavoittavat sosiaalityön amma-tillisen, vuorovaikutteisen, sosiaali-sen ja eettisen erityisyyden. Laadul-listen menetelmien nähdään toteut-tavan tämän strategisen tehtävänparhaiten. Sosiaalityön tutkimuk-sella ei kuitenkaan ole varsinaisestiomaa laadullisen tutkimuksen me-todologiaa eikä metodeja. Kirjan ar-tikkeleissa pyritäänkin osoittamaan,miten sosiaalityön tutkimus sovit-taa sosiaalitieteiden laadullisia tut-kimusotteita omiin aiheisiinsa. Me-todologisten ja metodisten pohdin-tojen nostamista etusijalle sosiaali-työn substanssiin liittyviin pohdis-keluihin nähden voi pitää paradok-saalisena: kun metodologia ja me-todit ovat lainaa muista tieteistä,niin eikö sosiaalityöhön kiinnitty-vää substanssia voi pitää sosiaalityöntutkimukselle omimpana.Kirjassa esitettyä metodologistarekonstruktiota voi lukea niin, ettäpyritään antamaan normatiivinenmalli siitä, miten asemaansa vahvis-tanut sosiaalityön tutkimus tuleesuunnata. Normatiivisen mallinmukainen sosiaalityön tutkimus onkvalitatiivisin menetelmin tapahtu-vaa arjen vuorovaikutuksellistenkäytäntöjen tutkimista, jolloin me-todologisina lähtökohtina korostu-vat etnografia, etnometodologia jaSOSIAALITYÖN TUTKIMUKSEN UUSI SUUNTA?

Tilastojen mukaan

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101014/015pulma.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tilastojen mukaan

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari