Salmi, Minna

Julkari

202          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 72 (2007):2Sekä Helsingin Sanomat että YLE:n TV-uuti-set tekivät menneen talven aikana kyselyjä päi-väkotien johtajille mm. siitä, mitä mieltä he ovat ns. subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta eli kaik-kien alle kouluikäisten lasten oikeudesta päästä päivähoitoon vanhempien niin halutessa. Helsin-gin Sanomien tammikuun alussa julkistaman ky-selyn (HS 7.1.2007) mukaan kolmasosa pääkau-punkiseudun suurten päiväkotien johtajista oli sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeut-ta tulisi rajoittaa. Lehti tosin otsikoi jutun väärin tehdyn laskelman perusteella väittäen, että tällä kannalla oli kaksi kolmasosaa johtajista.1 YLE:n TV-uutisten kyselyssä puolitoista kuu-kautta myöhemmin (YLE 21.2.2007) päästiinkin sitten jo tähän lukuun: suurten kaupunkien päi-väkotien johtajista kaksi kolmasosaa oli sitä miel-tä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi rukata. Rajauksia on yleensä haluttu tehdä niin, että jos lapsen vanhempi on kotona perhevapaal-la tai työttömyyden vuoksi, lapsi olisi oikeutettu enintään osa-aikaiseen päivähoitoon. YLE:n TV-uutiset toi vaalienaluskeskusteluun myös sen Aa-mulehden teettämän kyselyn tiedon, että 58 pro-senttia kaikista suomalaisista rajoittaisi subjektii-vista päivähoito-oikeutta (YLE 14.2.2007).Asia ei ole nyt esillä ensimmäistä kertaa. Siihen nähden, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut olemassa vasta kymmenen vuotta ja että en-nen sen kattavaa voimaantuloa vuonna 1996 käy-tiin useita kierroksia perusteellisia väittelyitä ja poliittisia kädenvääntöjä asiasta, on mielenkiin-toista, että sitä on kyseenalaistettu vähän väliä. Vanhempien oikeutta vapaasti valita lapsensa päi-vähoito puitiin 2000-luvun alkuvuosina yleisön-osastokirjoituksissa. Kysyttiin, onko perusteltua, että oikeus päivähoitoon on todellakin kaikilla lapsilla, myös niillä, joiden vanhempi on kotona perhevapaalla seuraavan lapsen kanssa, työttömä-nä tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Keskustelijoita huoletti, millaisen signaalin subjektiivinen päivähoito-oikeus antaa vanhem-mille. Yhtäältä sen arveltiin olevan signaali yh-teiskunnan liiallisesta vastuunotosta: yhteiskunta ottaa vastuun lastenkasvatuksesta (laiskoilta tai it-sekkäiltä tai epäpäteviltä) vanhemmilta sen sijaan, että vaadittaisiin tai opetettaisiin vanhempia hoi-tamaan vanhemmuutensa itse. Toisaalta signaalin arvioitiin rakentuvan siitä, että vanhemmat saa-daan tuntemaan itsensä huonommiksi kasvatta-jiksi kuin päiväkotien ammattilaiset. Ensimmäisessä argumentissa valtion liiallises-ta vastuunotosta on uusliberalistista sointia. Se on merkille pantavaa, kun Pohjoismaissa yleen-sä valtiota on pidetty vanhemmuutta tukevana, ei sitä murentavana. Valtion varojen vartijat ovat myös pitäneet subjektiivista päivähoito-oikeutta liian anteliaana palveluna hyvinvointivaltion ny-kyvaiheessa, jossa julkisen vallan ratkaistavana on muuttuvasta väestörakenteesta aiheutuva talou-dellinen paine ja vanhenevan väestön palvelujen lisäystarve. Lapset ja vanhukset on siis asetettu vastakkain, mikä ei sekään kuulu pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustana olevaan ajatteluun.Enemmän huomiota asia sai julkisuudessa syk-syllä 2004, kun valtiovarainministeriön valtiosih-Pienten lasten vanhemmat haluavat säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeudenMINNA SALMI1. Kysely oli tehty 42:lle päiväkodin johtajalle, jois-ta 22 vastasi siihen. Vastaajista 14 oli subjektiivisen päivähoidon rajoittamisen kannalla. Rajoittajia oli siis 2/3 kyselyyn vastanneista, mutta vain 1/3 kaikis-ta kyselyn saaneista päiväkotijohtajista. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 72 (2007):2          203teeri Raimo Sailas esitti päivähoito-oikeuden ra-joittamista niiltä lapsilta, joiden vanhempi on ko-tona. Vasta Sailaksen ärähdyksen jälkeen subjek-tiivisen päivähoito-oikeuden aiheuttaman olete-tun ongelman mittasuhteita alettiin selvittää. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti kuntakyse-lyn, josta selvisi, että 10 prosentilla kaikista koko-päiväisessä päivähoidossa olevista lapsista oli van-hempi kotona. Tuo kymmenen prosenttia koos-tui lapsista, joiden vanhemmilla oli monia eri syi-tä kotona ololleen: vajaa kolmasosa vanhemmis-ta oli perhevapaalla, muissa tapauksissa vanhem-pi oli työtön tai maahanmuuttaja, ja osassa tapa-uksista lapsella oli kehityksen pulmia tai perhees-sä sosiaalisia ongelmia. (Väinälä 2004.) Kun vain puolet alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidos-sa, voidaan päätellä, että kaikista päivähoitoon oi-keutetuista lapsista vain 2–5 prosenttia on päi-vähoidossa vanhemman ollessa kotona. Ongel-ma päivähoito-oikeuden ”perusteettomasta käy-töstä” ei siis ollut kovin suuri. Keskustelu julki-suudessa hiipuikin, kunnes se kuluneena talvena viritettiin uudelleen.* * * Mitä mieltä pienten lasten vanhemmat itse ovat? Stakes on tehnyt vuosien 2001 ja 2006 lopussa laajan kyselyn äideille ja isille, joilla on parivuo-tias lapsi. Kyselyn pääaiheena oli perhevapaiden käyttö, mutta siinä kysyttiin myös suhtautumista päivähoito-oikeuteen.2 Nämä vanhemmat elävät juuri sitä elämänvaihetta, jossa tehdään valintoja kotihoidon ja päivähoidon välillä. Heistä valtaosa eli 85 prosenttia kannatti niin vuonna 2001 kuin vuonna 2006 subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä (taulukko 1). Tärkeä havainto on, että vanhempien mielipide asiasta ei ole muuttunut kuluneiden viiden vuo-den aikana huolimatta siitä, että keskustelua päi-vähoito-oikeudesta on käyty ajoittain kiivaastikin juuri näinä vuosina. Toinen tärkeä havainto on se, että myös niistä äideistä, jotka itse hoitavat las-taan kotona, 85 prosenttia on sillä kannalla, että oikeus päivähoitopaikkaan on ehdottomasti säi-lytettävä. Tässäkään ei ole tapahtunut muutosta kuluneiden viiden vuoden aikana.Asianosaisten eli pienten lasten vanhempien mielestä siis subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen 2. Stakes toteuttaa vuosina 2006–2008 yhteistyös-sä Kelan kanssa Perhevapaat ja työelämän tasa-ar-vo -tutkimuksen perhevapaiden käytön mahdolli-suuksista, seurauksista ja esteistä työelämässä. Tut-kimus perustuu vuonna 2004 lapsen saaneille nai-sille ja miehille tehtyyn kyselyyn sekä työorgani-saatioille tehtävään kyselyyn ja haastatteluihin. Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja työ-ministeriön työpoliittinen tutkimusohjelma. Lisä-tietoja: www.stakes.fi/perhevapaat. Taulukko 1. Pienten lasten äitien ja isien käsityksiä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta 2001 ja 2006, %Samaa mieltä Eri mieltä2001 2006 2001 2006äiti isä äiti isä äiti isä äiti isäOikeus päivähoitopaikkaan kaikilleon ehdottomasti säilytettävä85 88 85 86 14 11 13 10Oikeus päivähoitoon pitäisi olla osa-aikainen, jos lapsen vanhempi on vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa59 51 67 55 25 28 20 24Oikeus päivähoitopaikkaan pitäisi poistaa, jos lapsen vanhempi on vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa33 29 28 23 57 40 63 65Oikeus päivähoitoon pitäisi olla osa-ai-kainen, jos lapsen vanhempi on työtön60 49 64 53 28 37 26 31Oikeus päivähoitopaikkaan pitäisi pois-taa, jos lapsen vanhempi on työtön31 31 25 26 60 60 66 62N = 3 300 äitiä ja 1 400 isää vuonna 2001 sekä 1 500 äitiä ja 1 050 isää vuonna 2006; heillä on noin 2-vuo-tias lapsi 204          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 72 (2007):2ei pidä kajota. Osa vanhemmista – puolesta kah-teen kolmasosaan – on kuitenkin valmiita rajaa-maan hoito-oikeuden osapäiväiseksi silloin, kun kotona on vanhempi perhevapaalla tai työttömä-nä. Osa-aikaista päivähoitoa kannattavien osuu-det ovat hieman lisääntyneet viiden vuoden ku-luessa. Lieneekö muutoksen taustalla käyty julki-nen keskustelu; näin voisi päätellä siitä, että kan-nastaan epävarmojen osuus on juuri näissä ky-symyksissä pienentynyt. Muutosta on tapahtu-nut myös siinä, että entistä harvempi äiti tai isä kannattaa päivähoito-oikeuden poistamista ko-konaan niiltä lapsilta, joiden vanhempi on koto-na perhevapaalla tai työttömänä.Kysymys subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on moniulotteinen niin perusteidensa kuin lap-sen edunkin kannalta (esim. Salmi 2005). Kyse-lymme tulokset kuten myös julkisuudessa esite-tyt kommentit antavat kunnille osviittaa siitä, et-tä päivähoidon vaihtoehtoja tulisi kehittää osa-aikaisen hoidon suuntaan. Tämä pitäisi kuiten-kin tehdä lapsen etu muistaen: jos lapsi on ollut aiemmin päivähoidossa, hänen tulisi voida jatkaa osa-päivähoidossakin samassa ryhmässä tuttujen kavereiden ja hoitajien kanssa. Ja valinnan pitäi-si jäädä vanhemmille: kuka enää haluaa paluuta vanhaan hoitotarpeen määrittelyyn viranomaisen arvioimin sosiaalisin perustein; siitähän nimen-omaan haluttiin päästä, kun subjektiivisesta päi-vähoito-oikeudesta säädettiin.Myös kamreerityötä tarvitaan: päivähoidon nykyiset tulosmittarit on laadittu lähtökohdista, joissa lapsen etu ja joustavat, monipuoliset päi-vähoitomahdollisuudet eivät ole tavoitteena. Tu-losmittarit eivät täyty ja kerro tehokkaasta toi-minnasta, jos päiväkodissa on paljon osaviikko- tai osapäivälapsia. Mistä mittarit, jotka kuvaavat lasten ja perheiden erilaisten tarpeiden kannalta mielekästä toimintaa?Kaikkiaan huomio päivähoitokeskustelussa oli-si syytä kohdistaa hoidon saatavuuteen ja laatuun. Stakesin kyselyn mukaan päivähoitopaikan valin-nassa ykköskriteeri on hoitopaikan sijainti. Sen sijaan että pieniä päiväkoteja lasten asuinympä-ristöistä lakkautetaan, niitä tulisi lisätä. Näin hoi-tomatkat pysyvät kohtuullisina ja, mikä vieläkin tärkeämpää, lapset voivat tutustua naapuruston muihin lapsiin. Lasten hyvien kasvuedellytysten varmistamiseksi ryhmäkokoja täytyy pienentää ja turvata lapselle päiväkodissakin pitkäaikaiset ih-missuhteet. Tämä on mahdollista vain, jos saam-me lisää hoitajia vakituisiin työsuhteisiin. KIRJALLISUUSsAlmi, minnA: Päivähoitoako kaikille lapsille? Erään instituution ja siihen suhtautumisen ristiriitoja. S. 97–116. Teoksessa: Heino, Tarja & Kekkonen, Marjatta & Känkänen Päivi (toim.): Lapsuuden kudelmia. Helsinki: Stakes, 2005Väinälä, AnnA: Selvitys kotona olevien vanhempien lasten päivähoitotilanteesta, syyskuu 2004. Sosiaa-li- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2004: 16. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004.

Pienten lasten vanhemmat haluavat säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeuden

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101342/072salmi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pienten lasten vanhemmat haluavat säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeuden

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari