Kirja-arvostelu: Odotustila : pamfletti uudesta työstä / Jakke Holvas & Jussi Vähämäki. Helsinki, 2005

Suoranta, Anu

Julkari

          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):1          105Jakke Holvas ja Jussi Vähämäki ottavat kantaa työelämän muu-tokseen, epätyypillisen työn tyy-pillistymiseen. Kirjoittajien pe-ruspointtina ei ole vastustaa uutta työtä, vaan ravistella yh-teiskuntaa sekä moraalisena et-tä toiminnallisena konstruktio-na nykytyötä vastaavaan kehik-koon. Karkeasti kirjoittajien pe-räämä muutos merkitsisi toimi-vaa perustulojärjestelmää, jonka kautta pilkkahintaan tarjotusta uudesta pätkätyöstä olisi mah-dollista yhtäältä kieltäytyä ja toi-saalta vaatia työn sisältöä vastaa-va korvaus. Holvaksen ja Vähä-mäen mukaan kapitalismi ei ka-vahda mitään muuta niin paljon kuin mahdollisuuksien ja vaih-toehtojen runsautta.Oikea palkka oikeasta työs-tä ei ole uusi ajatus. Mutta sen sijaan näkemys siitä, että varal-la olo, seuraavan työn etsintä on normi ja työssä olo on hetkelli-nen välitila, on ajatuksia herät-tävä. Kirjan perusvireenä olevan työn kategorian monimutkais-tamisen ohella myös työttömyy-den kategorian monimuotoista-minen, jopa kyseenalaistaminen on kiehtova.Odotustila: Pamfl etti uudes-ta työstä hakee vauhtinsa pitkän ajan jännitteestä. Apuja nykyi-sen palveluyhteiskunnan työn luonteenpiirteiden ymmärtämi-seen tekijät kaivavat kreikkalai-sesta ajattelusta, orjanomistus-yhteiskunnan ideologiasta. Ver-tailuun asetetaan antiikin orja ja uuden pätkätyön tekijä. Orja omistettiin, hän kuului jollekin. Hän oli parempi kuin ”thes”, vierastyöläinen, joka joutui vuok-ratuksi pois. Uuden työn tekijä, pätkätyöläinen, ei hänkään kuu-lu kellekään, ei löydä paikkaan-sa, mutta etsii taukoamatta. Hän on jatkuvassa odotustilassa. Pätkätyöläisille koko elämä on työaikaa. Vapaa-aikaa ei ole, sil-lä pätkien välillä ollaan matkalla seuraavaan eli between jobs. Töi-den välillä, varalla ollessa, ele-tään jatkuvassa hälytystilassa, jossa mikä tahansa kontakti pal-loiluhallissa tai elokuvateatterin aulassa voi olla hyödynnettävissä työn kentällä. Myös oman työn arvosta, omasta osaamisesta val-litsee jatkuva epätietoisuus. Pa-lautetta ei tule. Kaikki alkaa ai-na alusta uudessa projektissa, ei-kä edes työn päättymistä voi tul-kita huonoksi osaamiseksi vaan rahoituksen loppumiseksi. Kir-joittajat heittävät uuden työn ar-von merkkien tulkitsemisen ver-rokiksi kremlologian, tuon neu-vostohavainnoinnin, jossa pie-nistä merkeistä ja sanamuodois-ta tehtiin elämää suuremmat tulkinnat. Ainakin akateemises-sa yhteisössä vertaus pelaa; työs-tä saatu palaute on harvinaista niin hierarkian ylemmiltä por-tailta kuin kollegoiltakin. Jos jo-ku kiireeltään tai sen esittämi-seltä jotain ehtii ja vielä sanoo-kin, niin siitä on syytä ryhtyä tulkitsemaan palautteeseen liit-tyviä taka-ajatuksia. Onko ken-ties yksilöllisen suoritusosuuden arvio muuttumassa?Työ ja sen kehittäminen myös ulottuvat kaikkialle, eikä edes työttömyys merkitse lop-pua työlle. Työmarkkinakelpoi-suussparraus on alati käynnis-sä. Työn katko, loppu, välitila, pikemminkin mahdollistaa val-mistautumisen, uusien hankkei-den kehittämisen ja itsensä te-hokkaamman myymisen. Myös-kään työ itsessään ei tuo tyydy-tystä, vaan tietoisuus siitä, että kaikki aika on käytetty työhön. Holvaksen ja Vähämäen silmin näyttää siltä, että mitä hanka-lampi ja epäluotettavampi työn-antaja tai yritys on, sitä enem-män työtekijät ovat valmiita sii-hen sitoutumaan ja uhraamaan siinä sivussa perheen, harrastuk-set ja terveyden. Sosialisaatiom-me perusta, elämämme keskus taitaa vankemmin kuin koskaan olla työssä, väittävät vapaa-aika-sosiologit mitä tahansa! Työnteon katkojen ohella on-gelma työn tekijöille on myös siitä maksettu hinta. Työsuhteet ovat epävarmoja ja yhä useam-malle työssäkäynti ei takaa riit-tävää toimeentuloa. Suomes-sa on työtä tekeviä köyhiä. He työskentelevät useimmiten ns. ”alhaisen tuottavuuden aloilla” ja useimmiten he ovat naisia. Tarvittaessa töihin kutsuttavia – kun aurinko paistaa -työläisiä – on Suomessa lisääntyvässä mää-rin. Akateemiset pätkätyöläi-set – Vähämäen termiä käyt täen oppineet – puolestaan myyvät ammattityötään millä hinnalla hyvänsä. Tai jättävät myymisen väliin ja tekevät luennot ja tie-Herroja on aina ollut – niin myös orjia ANU SUORANTAJakke Holvas & Jussi VähämäkiOdotustilaPamfl etti uudesta työstäHelsinki: Kustannus-osakeyhtiö Teos, 2005215 s.sivut loput.indd   105 21.2.2006   09:35:36106          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):1teelliset julkaisut ilmaiseksi saa-dakseen kartutettua cv:tään jäl-leen yhdellä ranskalaisella vii-valla. Oppineiden keskuudes-sa elää vahva usko, että paikka auringosta löytyy, kun julkaisu-luettelo on tarpeeksi pitkä. Aka-teeminen katu-uskottavuus ra-kennetaan alipalkatun ja ilmai-sen työn mixerillä. Lunastus on uskonasia. Teoksessa ollaan vahvoilla aka-teemisten alojen, valkokaulus-proletariaatin pätkätyön erityis-piirteiden käytäntöjen ja ahdis-tuksen osalta. Erityisesti vaikka-pa tutkijoiden työn vertaaminen strippareihin toimii; molempien on saatava huomiota, ilmaistava itseään ja pantava koko persoo-nansa peliin. Työ on totta tosi-aan performatiivista. Kirjoittaji-en kuva uuden työn yhteiskun-nasta alkaa kuitenkin vaappua, jos muistetaan ottaa ajatteluun mukaan hoiva-alan tai matala-palkkaisen palvelusektorin työ. Lidlin kassalla työn fyysinen si-jainti ei ole menettänyt merki-tystään, työntekijän persoonal-lisuutta ei kysy kukaan, työn olemassaoloa ei näytellä, työn-tekijät eivät palavereissa loput-tomasti suunnittele työtä, eikä käytäväkeskusteluja kutsuta se-minaareiksi. Päinvastoin. Työstä on karsittu itsesäätely, se on hy-vinkin ruumiillista, suu on syy-tä pitää kiinni ja työ on palau-tettu jo Adam Smithin esittele-miin työn osittamisen ja tehok-kuuden mekanismeihin. Uudel-la työllä on lukuisat kasvot, ja työn tutkimuksessa olisikin syy-tä nähdä myös katkoksien rin-nalla jatkuvuuksia, eroja yhtäläi-syyksien rinnalla. Kirjoittajille uusi ja vanha työ ovat monin paikoin kolikon vas-takkaiset puolet. Uusi ei kuiten-kaan välttämättä syrjäytä van-haa, vaan sekin elää uutta elä-mää. Edes metaforinen tehdas eli vanha työ ei 2000-luvulla ole entisensä. Onkin syytä kysyä, onko uuden työn ydin sitten-kin työn vai työnantajan muu-toksessa? Veikko Aaltosen doku-menttielokuvassa Työväenluokka UPM Kymmene Oyj:n pääluot-tamusmies toteaa teollisuusop-pilaitoksen ryhmälle: ”Koskaan ei voi vannoa sitä, että mikä lip-pu siellä tehtaan katolla liehuu”. Myös savupiipputyönantajasta on tullut epäluotettava, pääoma on levotonta. Uusi työ ja uudet työehdot koskettavat myös mui-ta kuin tietotyöläisiä ja henkisen työn tekijöitä. Työelämän uudet pelisäännöt on otettu sumeile-matta käyttöön kaikkialla. Holvaksella ja Vähämäellä on paljon aiheellisia kysymyk-siä, mutta vastausten esittämi-seen työelämän suunnan huo-nonemisen kääntämisestä saate-taan tarvita muitakin kuin fi lo-sofeja. Teos on pamfl etti. Holvas on kirjannut lähteensä nähtävil-le, Vähämäki ei. Kirjoittamisen muoto sallii vapauksia ja on hy-vä valinta yhteiskunnallisten ar-vojen perkaamiseen. Työelämän järjestämisen etsimisessä toivoi-si kuitenkin premisseissä näky-vän arvovalintojen pitkien linjo-jen tunnistamisen rinnalla myös konkreettisen työelämän tutki-muksen tuloksia. Vaikkapa Mer-ja Kauhasen tuore raportti (ko-timainen vastine Barbara Ehren-reichin Nälkäpalkalla-teokselle) työssäkäynnin ja taloudellisen syrjäytymisen dynamiikasta an-taisi inhorealistista potkua uu-den työn ehtojen pohdintaan. Myös Ehrenreichin uusi val-kokaulustyöläisiin paneutuva unelmanmurskausteos Bait and Switch. The (Futile) Pursuit of the American Dream olisi paikannet-tavissa myös suomalaiseen työ-elämään. Filosofeilta taas toivoi-si tähän kirjaan sisältyvän kiin-nostavan, mutta pikaisen väläh-dyksen sijaan paneutumista uu-den työn kehikossa tieteellisen tutkimuksen, totuuden arvon ja tiedon käytettävyyteen yhteen-sovittamisen dilemmaan. Työelämän kokonaisratkaisun puuttuminen ei kuitenkaan es-tä yrittämästä hallita uuden työn ehtoja. Aloitetaan vaikka tästä. Yliopistot ovat jo pitkään pro-letarisoituneet, miellyttävää oli-si, että myös palkkatyöläismen-taliteetti saapuisi samaan taloon. Palkkatyöläisyyden käsittämisen voisi aloittaa vaikka kirjoittajien ehdottamalla solidaarisuudel-la kollegoita kohtaan. Ensinnä-kin työtä tehtäisiin vain palkkaa vastaan. Toiseksi palkkauksesta tehtäisiin läpinäkyvää, tilinau-hat sijoitettaisiin ilmoitustau-lulle ja luento- ja kirjoituspalk-kiot merkittäisiin verkossa excel-taulukkoon. Siis tietoisesti, juuri päinvastoin kuin UPJ:n yksilöl-lisen suoriutumisen ajattelussa kaavaillaan. Tämä siksi, ettei or-juudesta tulisi tavoiteltavaa vain sen takia, että on parempi kuu-lua jollekin kuin ei kellekään, saada edes jotain palkkioita en-nemmin kuin ei mitään. Enää voi kysyä, ketkä ovat kykene-viä työelämän toimijoita. Pam-fl etissa työelämän suhteiden syy-tettyjen penkillä istuvat samas-sa rivissä kasvottomat yritykset, vanhakantainen ammattiyhdis-tysliike ja hampaattomat vasem-mistopuolueet. Siellä muinaises-sa Roomassa – laulun mukaan – herroja on aina ollut, niin myös orjia. Spartacuspa kyllästyikin olemaan orjana ja siksi nousi to-vereinensa ...sivut loput.indd   106 21.2.2006   09:35:36

Herroja on aina ollut - niin myös orjia

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101234/061suoranta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Herroja on aina ollut - niin myös orjia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari