Kirja-arvostelu: Tietoyhteiskunta seisakkeella / Päivi Eriksson & Marja Vehviläinen. Jyväskylä, 1999

Hyvärinen, Marika

Julkari

vät vielä tänäänkin, vaikka al-kuperäisistä muodoistaan suu-resti muuttuneina.Kristinuskon Jokisalo katsoohillinneen rotuteorioiden ylival-taa korostamalla, että kaikki ih-miset ovat yhden alkuparin jäl-keläisiä ja Jumalan edessä tasa-arvoisia.Carl von Linnén Jokisalo pal-jastaa pohjimmiltaan rasistiksi,samoin David Humen, jonkamukaan mustat eivät ole kyen-neet kehittämään teollisuutta,taidetta eivätkä tiedettä. Lähes100 vuotta myöhemmin JosephArthur de Gobineau suurin piir-tein yhtyi Humen ajatuksiin.Immanuel Kant edusti eittämät-tä valituksen itsekriittistä ja Eu-rooppa-kriittistä suuntausta,mutta nämä tosiasiat eivät estä-neet häntä purkamasta avoimes-ti omaa rasismiaan. Sama päteeGeorg Friedrich Wilhelm Hege-liin. Tässä siis oli vain poiminto-ja Jokisalon tekstistä.Jokisaloa voidaan moittia siitäja vain siitä, että hän on joutu-nut tiivistämään artikkeliaan lii-kaa. Rasismin aatehistoriaahuonosti tunteva lukija kaipaaperusteellisempia selvityksiäsuurten miesten kirjoittelusta.Sanaparia suuret miehet en pa-ne sitaatteihin, sillä valistuksenajalla on kaiken jälkeenkin ar-vokasta annettavaa, mutta ih-miskunnan vitsausta se ei kyen-nyt lannistamaan.Poikkeuksia tosin oli. Jokisalomainitsee myönteisinä tutkijoinaGottfried Herderin sekä veljek-set Alexander ja Wilhelm vonHumboldtin. Etenkin jälkim-mäinen kykeni oivaltamaan, ettäsosiaalisen eriarvoisuuden taus-talla olivat yhteiskunnallisetprosessit eivätkä suinkaan pe-rinnölliset tekijät. Mutta moni-ko pystyy edes tänään kirkkaas-ti näkemään kyseisen asian?Auschwitz muutti kaiken, Jo-kisalo kirjoittaa. Mutta 1970-lu-vulla rasisminvastainen konsen-sus alkoi taas murtua. Sen pro-sessin tuotoksia on ”kulttuuri-nen rasismi”, vaarallinen vaa-tustaja.PERTTI HEMÁNUSYHTEISKUNTAPOLITIIKKA65 (2000): 1100PEKKA ISAKSSON & JOUKO JOKISALO (TOIM.)ERIARVOISUUS, VALISTUKSENLUPAUS JA RASISMIHELSINKI: SUOMEN HISTORIAL-LINEN SEURA, 1999Kaikille meille lienee tähän men-nessä tullut selväksi, että eläm-me suuren murroksen aikaa jaettä meidän sietää olla siitä kii-tollisia. Kiitos tietokoneiden, In-ternetin ja kännyköiden (halle-luja, Nokia) meistä tulee uuden,uljaan tietoyhteiskunnan dynaa-misia virtuaalimestareita. Ra-kennamme mielikuvayhteisöjä,joiden välillä sukkuloimme bit-tiavaruudessa. Hoidamme opis-kelut, työn, arkiaskareet ja so-siaaliset kontaktit ajasta ja pai-kasta riippumatta nappeja pai-nellen. Pihtiputaan mummokinryhtyy postmoderniksi inter-aktivistiksi.Tai sitten ei. Millaisena Suominäyttäytyy tietoyhteiskuntaheh-kutuksen ja teknologiadetermi-nismin takana, jokapäiväisessätyössä, arjessa, maalla ja kau-pungissa? ”Tietoyhteiskuntaseisakkeella” -teoksessa kysy-tään, nousevatko kaikki suoma-laiset samaan tietoyhteiskunnanpikajunaan. Teoksessa arvioi-daan tietoyhteiskuntaa ja erityi-sesti sen teknologian ja strate-gian tulkintoja paikallisten toi-mijoiden lähtökohdista.Tekstien perusvireenä on ym-märrys teknologiasta yksityistenihmisten, organisaatioiden jainstituutioiden tuotoksina jatulkintoina. Kirjoittajat ovatstrategisen johtamisen, tietojär-jestelmien ja kulttuurin tutki-joita. Teoksessa liikutaan yl-häältä alaspäin, virallisesta epä-viralliseen: tietoyhteiskunta-strategia-tekstien analyyseistasiirrytään työelämään ja siitäedelleen arjen tulkintoihin jaTIETOYHTEISKUNTA TULEE — OLETKO VALMIS?paikallisiin projekteihin.Päivi Eriksson, Hanna Lehti-mäki ja Tarja Pietiläinen tarkas-televat suomalaiskaupunkien ja-maakuntien strategia-asiakirjo-ja. Erikssonin ja Lehtimäen teks-tit kertovat tavallisten kansalais-ten ja julkisen vallan suhteestatietoyhteiskunnassa. Moniulot-teisen yhteistyön ja verkostojennimeen vannova tietoyhteiskun-tapuhe näyttäytyy strategia-asia-kirjoissa taloudellisten hyötyjenoptimointiin tähtäävänä, vaihto-ehdottomana toimintana ja tule-vaisuuspuheena, josta itse kau-punkilaiset rajautuvat pois.Strategiapuheen tietoyhteiskun-nassa ei ole sijaa tavallisille kan-salaisille ja erilaisille tietoyhteis-kuntatulkinnoille.Tarja Pietiläinen tekee ha-vaintoja kaupunkien strategia-asiakirjoissa naisyrittäjille an-netusta tilasta. Strategiapuhekorostaa suuria, miesinsinöö-rien miehittämiä hardware-yri-tyksiä ja toisaalta kasvu-urallaolevia, lapsinerojen perustamiauusmediayrityksiä. Naisyrittä-jyyden mahdollisuudet infor-maatioteknologian alalla näyttä-vät tätä taustaa vasten heikoil-ta. Informaatio- ja kommuni-kaatioteknologian sisällöntuo-tanto ja yritysverkostot antavatkuitenkin Pietiläisen mukaan ti-laa naisten yrittäjyydelle perinmiehiseksi muodostuneella in-formaatioteknologian alalla.Hannakaisa Isomäen analyysitietojärjestelmäammattilaisten ih-miskäsityksistä valottaa kaikessakaruudessaan ihmisen ja tietotek-niikan yhteiseloa. Ihmisen ole-massaolon ja toiminnan perus-muodot eivät ole tietojärjestel-mien suunnittelun keskeisiä läh-tökohtia. Ihminen on tietojär-jestelmässä kiinnostava vainkäyttäjänä, jonka kautta saa-daan aikaan säästöjä asiakkaal-le. Toisaalta ihminen on osa tie-tojärjestelmää, alkio, jonka ole-tetaan käyttäytyvän mekanisti-sesti. Tietojärjestelmäammatti-laisten ihmiskäsitys on tiivistet-tävissä input–output-asetelmak-si, jossa ihmisen on pyrittävätäyttämään tehtävänsä järjestel-män määrittämällä tavalla.Teoksessa tarkastellaan työ-elämän ja tietoyhteiskunnan vä-lisiä suhteita työssä oppimisena(Tuula Heiskanen) ja informaa-tioteknologian myötä muuttuvi-na toimistotyön vuorovaikutus-muotoina (Päivi Korvajärvi).Riikka Kivimäki puolestaananalysoi etätyötä. Tietoyhteis-kunnan mahdollistaman, paljonrummutetun etätyön vaikutuk-set arkeen ovat moniulotteiset,kun työ ei enää riipu ajasta japaikasta – vaan tekijänsä päästä– ja kun työsuhteita määrittääsisäisen yrittäjyyden pakko.Etätyö vaatii Kivimäen mukaantekijältään toimintatilan hal-tuunottoa: kuinka erotan työnja vapaa-ajan, kuulunko ja mi-ten kuulun työyhteisöön, kuin-ka sovitan yhteen työn ja per-heen. Etätyöllä tavoiteltava te-hokkuus ja tuottavuus riippu-vatkin lopulta siitä, onko etätyötyöntekijälle mahdollisuus vaipakko.Informaatioteknologiaa hyö-dyntävän kehittämisprojektinvetäjälle teoksen mielekkäin an-ti oli sokerina pohjalla, tietoyh-teiskunnan arjen tulkinnoissa japaikallisten projektien kuvauk-sissa. Analyysi tyttöjen tietotek-niikkatulkinnoista avaa tietoyh-teiskunnan sukupuolittuneisuut-ta. Virpi Oksmanin mukaannaisten pieni osuus teknologiansuunnittelussa selittyy pitkältisiitä, että 10–15 vuoden otolli-sessa oppimisiässä tytöiltä puut-tuu ”tekniikkahauska”, jokapoikien tietokonepeli-innostuk-sen tapaan houkuttelisi tyttöjäsyvemmälle tietotekniikan saloi-hin. Tietotekniikan tulisi antaatilaa tyttöjen tulkinnoille, toi-veille ja tavoille ilmaista itseään.Internet tarjoaa mahdollisuudentyttöjen tietotekniikalta odotta-maan vuorovaikutuksellisuuteenja uuden luomiseen. Siksi nettionkin tasoittanut tyttöjen ja poi-kien välisiä eroja tietotekniikankäytössä.Marja Vehviläisen, Sari Tuu-van ja Johanna Uotisen sekäTarja Cronbergin analyysit va-lottavat projektibuumia tietoyh-teiskuntapyrkimysten näkökul-masta. Paikalliset tietoyhteis-kuntahankkeet pystyvät par-haimmillaan poistamaan syrjäi-syyden mielikuvia: paikallisellaasiantuntemuksella luodaan seu-dun omaa tietoteknologiaosaa-mista, jonka avulla pysytään tie-toyhteiskunnan imussa. Tietoyh-teiskuntaa rakennetaan projek-teissa konkreettisten ihmisten japaikkojen sekä paikallisen tie-don perustalle. Silti hankkeitamäärittää ylhäältä ohjautuvuus.Projektien ideat ja raamit anne-taan osallistujille valmiina. Sik-si projekteissa kohdataan yle-vien tietoyhteiskuntapäämää-rien ja käytännön osaamisen jatoteutuksen yhteentörmäyksiä. Tietoyhteiskunta on täällä tä-nään. Informaatioteknologia eisilti ole ennalta määrätty, oma-lakinen ilmiö, jonka kehittymis-tä voisimme vain seurata sivus-ta. Teknologia on ihmisten tuo-tosta ja tulkintoja; siksi sitä tu-lee analysoida ja arvioida. ”Tie-toyhteiskunta seisakkeella” ontärkeä ja monipuolinen pyrki-mys lukea auki tietoyhteiskun-nan perustoja ja ominaisuuksia.Teos kyseenalaistaa yksiulottei-sen (miehisen?) edistysuskon jateknologiaan ladatut odotukset.Kirjoittajat eivät silti sorru ne-YHTEISKUNTAPOLITIIKKA65 (2000): 1101gatiiviseen narinaan, vaan esit-tävät ajateltuja ehdotuksia tie-toyhteiskunnan moniäänisiksitulkinnoiksi. Toiston vaikutel-malta ei kuitenkaan voi välttyä,kun samoja teemoja käsitelläänuseammissa teksteissä. Oikolu-kuunkin olisi sopinut vielä pa-neutua.MARIKA HYVÄRINENYHTEISKUNTAPOLITIIKKA65 (2000): 1102PÄIVI ERIKSSON & MARJA VEHVILÄINEN (TOIM.)TIETOYHTEISKUNTA SEISAKKEELLATEKNOLOGIA, STRATEGIAT JA PAIKALLISET TULKINNATJYVÄSKYLÄ: SoPhi, 1999231 s.Jos Jonathan Swiftiä on usko-minen, palvelijoiden asema oli1700-luvun Englannissa horju-va. Heidän käytössään olevissatuoleissa oli vain kolme jalkaa.Käytännölle oli perusteensa.Ensinnäkin palvelijoiden epä-vakaa asema pysyi näin oivalli-sesti mielessä. Toiseksi se olimuistutus sosiaalisista eroista.Herrasväen täytyy olla jollakintavalla parempaa ihmislajia,koska heidän pöydissään ja tuo-leissaan oli yksi jalka enemmänkuin saman talon rahvaalla.Siellä, missä on symbolisia jär-jestyksiä, on myös hierarkioita,ilman valtaa taas ei ole hierar-kioita. Vallalla puolestaan onluonnonvoimainen kyky synnyt-tää vastavaltaa, vastarintaa.Tästä kaikkea Swift kertoo rää-vittömässä kirjassaan ”Ohjeitapalvelusväelle”. Veijari ei tyydyvain luetteloimaan moninaisiaalistettujen vastarinnan muoto-ja, ainakin yhtä tärkeää onopastaa myös siinä, miten myy-räntyö saadaan näyttämäänjuuri ja myös isäntäväen par-haaksi tapahtuneelta.Herran ja rengin dialektiikkaon läntisen ajattelun keskeisiäkielikuvia. Ylevässä ja ratki sy-vällisessä pohdinnassaan Fried-rich Hegel johdatteli näistä alis-tuksen ristiriidoista uuden syn-tymisen ja vanhan kuoleentumi-sen ikuisia teemoja. Kanaalintoiselta rannalta Swift kirjoittaaHegelistä jonkinlaista etukäteis-tä parodiaa. Palvelijan ja her-ran suhteesta ei juuri ylevyyttälöydy. Käytännöllisbrittiläisestänäkökulmasta palvelijoiden osa-na on vain pelata ankeaa peliäniin isäntäväkeä kuin alempanaolevia lajitovereita vastaan.Jos vaikka palvelijan asemaon mitä on, tahdottomaksi uh-riksi – sanomme voimattomaksiriiston kohteeksi – palvelusväkiei kuitenkaan alistu. Maailma eimyöskään käänny ideologisestiympäri. Palvelijat eivät usko,eikä heille kukaan uskottele, et-tä maailma olisi jotenkin tasa-arvoinen, isäntien ja renkienyhteisten intressien täyttämä.Tämä taistelu ei siis ole mitäänorganisoitunutta yhteisten int-ressien muotoilua ja niiden puo-lesta taistelua, ei siis mitään sel-laista, johon Miina SillanpääHelsingin piikoja vuosisadanalussa agitoi. Taistelussa on ky-symys ajan, viinaryypyn, rahantai suupalan huijaamisesta tyh-memmän nokan edestä.* * *Vastarinnan strategiat eivätvuosisatojen saatossa paljoa olemuuttuneet. Ammattikuntara-jojen käyttökelpoisuus näissäkuvioissa on Swiftillekin tuttu:”Älä koskaan alennu liikautta-maan sormeasikaan missäänmuussa asiassa kuin siinä, mi-hin sinut on nimenomaan pes-tattu. Jos tallipalvelija esimer-kiksi on juovuksissa tai poissaja hovimestarin käsketään sul-kea tallin ovi, olkoon vastausvalmiina: Anteeksi Teidän Kun-nian arvoisuutenne, mutta mi-nä en ymmärrä hevosten päällemitään.”LUOKKATAISTELU PALVELUALALLA

Tietoyhteiskunta tulee - oletko valmis?

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101060/001hyvarinen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tietoyhteiskunta tulee - oletko valmis?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari