Kirja-arvostelu: Social bonds in rural life : regulating the dangerous / Marja Holmila. Helsinki, 2000

Granberg, Leo

Julkari

Marja Holmila tutkii kirjassaan jäl-leen suomalaista kylää, johon hänteki tutkimusretken kesällä 1978 jajosta hän tuotti tieteellisenä debyyt-tinään kirjan ”Maalaiskylän asuk-kaat ja alkoholi – tutkimus alkoho-lin liittymisestä erään maalaiskylänasukkaiden elämäntapaan”. Sen jäl-keen hän siirtyi maaseutututkimuk-sesta toisiin teemoihin. Paluu sa-maan kylään 18 vuoden kuluttuavuonna 1996 on löytöretki sekä hä-nelle itselleen että lukijalle. Nyt pa-lataan moniin kysymyksiin, jotkaaikoinaan ohitettiin, koska työ koh-distettiin tiukasti alkoholikulttuu-riin. Eräät edellisen kenttäkierrok-sen mysteerit ratkeavat. Nyt onmyös tilaisuus uudella tavalla tar-kastella kylää ajassa. Niinpä jatku-vuuden ja epäjatkuvuuden teemanouseekin uudessa työssä keskeisek-si: miten hallita epäjatkuvuuden,katkojen, päättymisten pelottavaauhkaa? Päättymisen uhka liittyykuolemaan, sairauteen, rikollisuu-teen, perintötalon menetykseen,migraatioon. Nämä uhkat ja päätty-miset ovat toisaalta ihmisyhteisöjenyleisiä eksistentiaalisia ongelmia,mutta myös erityisellä tavalla trau-maattisia urbanisoituvan Suomenmaaseudun kokeman nopean ra-kennemuutoksen oloissa. Tämähänon ollut totisinta todellisuutta aina1960-luvun ”Suuren muuton” vuo-sista nykyiseen eurosopeutukseenasti. Päättymiseen liitetty jatkuvuu-den teema antaa tutkimukselle kui-tenkin sävyn, joka usein puuttuumaaseudun yhteisötutkimuksista jamyös maaseutukirjallisuudesta. Tutkimus on teoreettisesti tietoi-nen paikallistutkimus. Vaarat liitty-vät sekä biologisen elämän että so-siaalisten suhteiden jatkuvuuteen.Tutkija jakaa jatkuvuuden käsitteel-lisesti vertikaaliseen eli jatkuvuuteenajassa ja horisontaaliseen eli jatku-vuuteen osana jotakin yksilöä suu-rempaa. Hän mainitsee esimerkkei-nä yksilöä suuremmista tiimin, ryh-män, kollektiivin ja yhteisön. Lie-nee oikeutettua lisätä tähän luonto-yhteys, joka on saanut kirjassa omanlukunsa. Jatkuvuutta turvaavat so-siaaliset siteet, sosiaalinen sääntely(jonka yksilö usein kokee kontrolli-na), yhteisön symbolinen represen-taatio ja paikan taju (kuvio 1, s. 18).Lähestymistapa on näin rakennet-tuna paljon hienovaraisempi kuinmaaseutututkimuksissa on tottunut,useinhan niissä riittää löyhä viittausarvoihin, yhteisölliseen identiteet-tiin tai nykyään sosiaaliseen pää-omaan. Eikä tässä kaikki. Holmilarakentaa käsityksensä maaseutuyh-teisöstä Ronald Frankenbergin maa-seutu–kaupunki-erottelulle. Maa-seutuyhteisössä on korkea prosenttipäällekkäisiä tehtäviä ja vähemmäntyönjakoa kuin kaupungissa. Maal-la on siis päällekkäisiä sosiaalisiarooleja, mikä vaikuttaa yhteisönluonteeseen monin tavoin, mm.niin että konfliktitilanteessakin ole-vat ryhmät ovat jatkuvasti fyysisellälähietäisyydellä. Siksi on välttämä-töntä löytää jokin tapa, jolla kon-flikteja säännellään. Tässä suhteessakaupungin työnjako ja erikoistumi-nen antavat konfliktiherkille ryh-mille mahdollisuuden vältellä tois-tensa kohtaamista. Tämä maaseu-dun piirre on Frankenbergin ja Hol-milan mukaan yhä olemassa, muttaväistymässä mekanisoituvan maata-louden ja yleisen teknisen kehityk-sen myötä. Nähdäkseni Franken-bergin tapa hahmottaa maaseudunominaislaatu vaikuttaa vakuuttaval-ta ja avaa ovia moneen suuntaan. Setekee ymmärrettäväksi mm. viimevuosina keskusteluun nostetut käsi-tykset urbaanista maaseudusta ja ru-raalista kaupungista. Holmila tul-kitsee aineistoaan onnistuneesti täs-sä teoreettisessa kehikossa.Kirja etenee johdannosta käsit-teistöä avaavaan katsaukseen ja siitäkylän historian ja kehityspiirteidentarkasteluun. Tämän jälkeen tarkas-tellaan sukulaisuutta, erilaisia suku-taustoja ja sukupuolten rooleja ky-lässä ja kylän muutoksen jatkuvuu-dessa. Kyseessä on entinen saha-yhdyskunta ”Woodland Village”, jo-ten sekä työläisperheiden että talon-poikien jälkeläisiä löytyy tutkitta-viksi. Seuraava luku käsittelee naa-puruutta ja sosiaalisia verkostoja.Vaikka kylä näyttäisi poismuutonmyötä ja kylän sisäisen sosiaalisenvuorovaikutuksen heikentyessä kuo-levan, ei näin Holmilan mukaanvarsinaisesti ole tapahtunut. Suku-laiset kylässä ja kylän ulkopuolellamuodostavat verkostoja ja horison-taalinen jatkuvuus on turvattu,vaikka se onkin nyt osin irtautunutpaikasta ja paikallisyhteisöstä (s.70). Vaikka kylä onkin siis horison-taalisen jatkuvuuden kannalta me-nettänyt merkitystään, on sillä ver-tikaalisen jatkuvuuden kannalta si-YHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 2184SUOMALAINEN KYLÄ URBANISOITUUAJASSA L I IKKUUtäkin enemmän merkitystä: ”kylä jasen historia tarjoavat paljon sekä ny-kyisille että entisille asukkailleen jaheidän jälkeläisilleen, vierailijoille jakesäturisteille” (s. 71). Tämän jäl-keen seuraa varsinainen lukunautin-to, kun kirjoittaja käsittelee paikal-listen tarinoiden höystämänä sym-bolisen representaation ilmentymiäkylässä. Lopuksi käsitellään kyläläis-ten luontoyhteyttä. Symbolisen rep-resentaation tutkiminen johtaakyläyhteisön löytymiseen paikka-kunnalta, josta lähes kaikki palvelutovat kadonneet koulua myöten jajoka ulkopuolisille ensi katsannollanäyttäytyy kuolevana kylänä. Mitä opimme tarinasta viimeisenkirkkoveneen uusimisesta kylän vil-jelijöiden voimin? Kirkkoveneen ra-kennus muistutti hankkeena ny-kyisiä EU-rahoitteisia maaseudunkehittämishankkeita. Vanhan ve-neen tilalle tarvittiin uusi ja mut-kikkaiden vaiheiden jälkeen syntyikaksi kilpailevaa hanketta. Kolmekylän viljelijää kokosi voimansa jarakensi veneen omista puistaan van-han käsityötaitonsa turvin. Muttaveneen halusi rakentaa myös kyläänasettunut freelance-toimittaja, jokajärjesti hankkeelle tukikeräyksen,käytti hyväkseen paikallista mediaa– ja suututti kyläläiset, jotka eivätkokeneet vasta 20 vuotta kylässäasunutta tulokasta oikeaksi kyläläi-seksi. Kehkeytyi kilpailu, jossa olivatvastakkain perinteinen käsityötaitoja ammattirakentajien tieto, kylänmaanviljelijät ja ulkopuoliset toimi-jat, konkreettinen tuloshakuinentyö ja mediajulkisuuden tavoittelu,paikallisten resurssien (työ ja puu)käyttö ja raha. Menemättä yksityis-kohtiin lopputuloksena oli kaksikirkkovenettä yhden sijaan. Esimer-killä on kaikki maaseutukomedianainekset, mutta sillä on myös vaka-va puolensa. Euroopan unionin ke-hittämisprojektit toimivat juuri sa-mansuuntaisesti kuin freelance-toi-mittajan venehanke: projektirahoi-tusta seuraavat aina mediajulkisuusja kylän ulkopuolisten asiantunti-joiden roolin vahvistuminen paikal-lisyhteisössä. Tällaiset piirteet saat-tavat näyttäytyä paikallisyhteisölle”vaarana”,  jonka hallinta tuottaapulmia. Sitä sietäisi maaseudun ke-hittäjienkin pohtia. Marja Holmila aloittaa kirjansalauseella ”This book has been withme a long time”. Hyvä kirja on vä-hän niin kuin kirkkovene. Kirja voi-daan rakentaa perustamalla kirjoit-tajaryhmä, jakamalla työt ja nito-malla tulokset kasaan. Mutta kirjavoidaan tehdä myös niin kuin venetraditionaalisen käsityötaidon varas-sa: Köli on veistettävä ja kaaret ontaivuteltava rakentajan pään sisällä,ennen kuin ne taivutellaan luon-nossa, ohjaamaan kylkilautojenasettumista kohdalleen sulavalinjai-sen veneen veistämiseksi. Tämä kir-ja kuuluu jälkimmäiseen tyyppiin.Se on valmis laskettavaksi kirjasto-jen mereen. Se on hyvä paikallisyh-teisön tutkimus, joka samalla aut-taa ymmärtämään suomalaisen yh-teiskunnan muutosta ja jatkuvuutta.Kirjan harkittu ja hiottu teksti liittääyhteen teoreettisen ja empiirisen ai-neksen harvinaislaatuisen onnistu-neesti. Paikallisen maaseutuyhteisöntutkimuksena kirja tulisi välttämät-tä kääntää suomeksi, jotta se olisimaaseutupolitiikan harjoittajien jamaaseudun kehittäjäpiirien tavoi-tettavissa.LEO GRANBERGYHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 2185MARJA HOLMILA SOCIAL BONDS IN RURAL LIFEREGULATING THE DANGEROUSRESEARCH  REPORT 113HELSINKI: STAKES, 2000115 s.Yhteiskunta- ja käyttäytymistietei-den valtavirran piirissä sellaiset sanatkuten biologia, geenit, perimä jadarvinismi ovat olleet hyvin vaikei-ta sanoja. Toki on myönnetty, ettäolemme biologisia olentoja, muttasamaan hengenvetoon on korostet-tu, miten olemme ”paljon enem-män”. Näiden tieteiden piirissä onpaljolti lähdetty asetelmasta, joka onsama kuin katolisella kirkolla. PaaviJohannes Paavali II selitti kirjeessäänkirkon tiedeakatemialle 22. loka-kuuta 1996, että apinaesi-isiemmeja ihmisen välillä on ”ontologinenPIRULLISEN BIOLOGIAN PALUU

Suomalainen kylä urbanisoituu

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100523/012granberg.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suomalainen kylä urbanisoituu

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari