Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä / Yrjö Engeström. Tampere, 2004

Pyöriä, Pasi

Julkari

Yrjö Engeström on yksi ansioi-tuneimmista ja kansainvälisestitunnetuimmista suomalaisistatyöelämän tutkijoista. Enge-ström on Helsingin yliopistonaikuiskasvatustieteen professorija johtaa vuonna 1994 perustet-tua toiminnan teorian ja kehit-tävän työntutkimuksen yksik-köä, jonka Suomen Akatemiavalitsi kansalliseksi huippututki-musyksiköksi vuonna 2000. Li-säksi Engeströmillä on profes-suuri San Diegossa Kalifornianyliopistossa ja kunniaprofessuu-ri Birminghamin yliopistossaEnglannissa.Tässä arvioitava teos kokoaayhteen Engeströmin suomenkie-listä tuotantoa vuosilta 1986–2004. Vaikka kyse on sekalaises-ta kokoelmasta artikkeleita jaesitelmiä, kirjaa pintapuolisestiselaileva lukija voisi erehtyä luu-lemaan työtä monografiaksi, el-lei kirjoittaja aloittaisi jokaistalukua lyhyellä katsaukselle teks-tiensä syntyhistoriaan. Vaikutel-maa teoksen yhtenäisyydestä pa-rantaa tarpeellisen johdantolu-vun lisäksi se, että kirjoittaja onkarsinut teksteistään päällekkäi-syyksiä sekä saattanut lähdeviit-teet ja tekniset yksityiskohdatajan tasalle.Lopputuloksena on syntynytkompakti johdatus ”engeströmi-läisyyteen”. Ilmaisuni ei ole ilkei-levä, koska Engeströmin edus-tamaa tutkimussuuntausta ja jo-pa hänen johtamaansa tutkimus-yksikköä leimaa poikkeuksellisenvahva paradigmaattisuus. Useim-mitenhan ihmistieteissä jonkinteoreettisen paradigman tai kä-sitteellisen viitekehyksen nou-dattaminen on enemmän tai vä-hemmän epäsystemaattista.Engeströmin ajattelua luon-nehtii kulttuurihistoriallinentoiminnan teoria, joka on saa-nut alkunsa 1920-luvun venäläi-sestä psykologiasta, erityisestiVygotskin, Leontjevin ja Luriantyöstä. Kuten Engeström kirjoit-taa: ”Heidän rohkea oivalluk-sensa oli, että ihmistä ja hänenkäyttäytymistään ei voi ymmär-tää abstraktina, ikuisena yksilö-nä ja abstrakteina erillisominai-suuksina. On tutkittava kult-tuurissaan eläviä, kulttuurin vä-lineiden avulla yhdessä toistenkanssa toimivia ihmisiä, jotkamuuttuvat historiallisesti.” Tä-män teorian suomalaista sovel-lusta Engeström nimittää kehit-täväksi työntutkimukseksi jaekspansiiviseksi oppimiseksi.Kehittävän työntutkimuksenperusajatuksena on luoda oppi-mista ja positiivista muutostasynnyttävää keskustelua tiiviissäyhteistyössä tutkijoiden ja tutki-muskohteen välillä. Konkreetti-sesti tämä voi tarkoittaa esimer-kiksi työtilanteiden videointia jaanalysointia yhdessä työntekijöi-den, työnjohdon ja tutkijoidenkanssa. Muutosprosessi alkaa,kun työyhteisö saadaan katso-maan itseään peilistä, havainnoi-maan ja ratkomaan ristiriitoja jaongelmia saman pöydän ääressä.Tätä menetelmää Engeström tut-kimusryhmineen kutsuu muu-tos- tai rajanylityslaboratorioksi.Tähdellisin Engeströmin erit-telemä tapaustutkimus liittyysairaanhoitoon. Engeströmintutkijaryhmä seurasi 1990-lu-vun jälkimmäisellä puoliskollapääkaupunkiseudun lasten sai-raanhoidosta vastaavia organi-saatioita niiden pyrkiessä kuro-maan umpeen yhteistyön ja tie-donkulun aukkoja. Kuten ter-veydenhuoltoa koskevassa kritii-kissä yleisemminkin myös tässäesimerkkitapauksessa tärkeim-mäksi oppimishaasteeksi nousipotilaan kokonaishoidon tehok-kaampi koordinaatio työstä vas-taavien yksikköjen välillä. Eri-tyisesti pitkäaikaissairaiden hoi-don ongelmana pidetään sitä, et-tä hoitovastuu jakautuu moneneri organisaation ja asiantunti-jan kesken eikä välttämättä ke-nelläkään ole kokonaiskuvaa po-tilaan tarpeista.Tutkijoiden menetelmä ongel-man liennyttämiseksi oli periaat-teessa yksinkertainen: he kutsui-vat laboratorioonsa kuutisen-kymmentä lasten sairaanhoidontyöntekijää ja esimiestä neljästäsairaalasta ja kolmesta terveys-keskuksesta. Mukaan kutsuttiinmyös lapsipotilaiden vanhempia,joiden rooli osoittautui keskei-seksi. Varsinaisen tutkimusai-neiston muodostivat potilasta-paukset, joita eri osapuolet ana-lysoivat yhdessä käyttäen apu-naan videoituja lääkärin vastaan-ottoja, potilaiden haastatteluja jasairauskertomusasiakirjoja.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005) :2 227Työssä oppiminen on yhteispeliäPASI PYÖRIÄYrjö EngeströmEkspansiivinen oppimi-nen ja yhteiskehittelytyössäTampere: Vastapaino,2004 175 s.Tutkijoiden järjestämät kym-menen viikoittaista istuntoa ei-vät johtaneet välittömiin paran-nuksiin. Hoitovastuussa olevatosapuolet kuitenkin oppivat ky-seenalaistamaan toimintatapo-jaan ja ennen kaikkea ottamaanaikaisempaa paremmin huomi-oon potilaan ja omaisten näkö-kulman.Varsinainen läpimurto tapah-tui kuudennessa istunnossa. Po-tilaan aseman parantamiseksiesitettiin, että kysymys hoitovas-tuusta nostetaan pöydälle vastai-suudessa aina, kun pidempikes-toinen hoitosuhde alkaa. Ai-kaisempien keskustelujen poh-jalta päädyttiin vielä siihen suo-situkseen, ettei niin sanotun hoi-tovastuusopimuksen solmimi-nen saa vaatia raskasta byrokrati-aa, koska kaikki ylimääräinenpaperityö on ristiriidassa rajallis-ten resurssien ja siten myös poti-laan etujen kanssa. Puhelinneu-vottelu tai vastaava saisi riittäähoitovastuusta sovittaessa.Miten kokeilu lopulta onnis-tui ja jäikö se pysyväksi käytän-nöksi? Valitettavasti Engeströminkertomus ei ulotu nykyhetkeensaakka. Se kuitenkin selviää, ettähoitosopimusmenettelyn käyt-töönotto osoittautui kaikkeamuuta kuin helposti ja nopeastiomaksuttavaksi uudistukseksi,mikä ei liene yllättävää. Tuo-reemmasta keskustelusta päätel-len työ terveydenhuollon proses-sien tehostamiseksi jatkuu edel-leen ja herättää suuria tunteitavarmasti tulevaisuudessakin.Joka tapauksessa edellinen esi-merkki valaisee hyvin työelämänkehittämisen moninaista proble-matiikkaa. ”Ekspansiivisessa op-pimisessa organisaatio ei ainoas-taan erittele ja arvioi uudelleentoimintansa pohjana olevia ar-voja ja normeja – se myös ra-kentaa itselleen uuden toiminta-mallin ja ottaa sen käyttöön. Or-ganisaatio kirjaimellisesti oppiijotakin, mitä vielä ei ole.” Lieneeturha lisätä, että tässä merkityk-sessä uuden oppiminen on hel-pommin sanottu kuin tehty.Vaikka teos ”Ekspansiivinenoppiminen ja yhteiskehittelytyössä” sisältää mielenkiintoisiatapaustutkimuksia ja on varmas-ti hyvä johdatus engeströmiläi-syyteen, se herättänee useimmis-sa lukijoissa ristiriitaisia tunteita.Laboratoriossaan Engeströmkannustaa tutkimuskohteitaanmoniarvoiseen ja demokraatti-seen dialogiin ja silti ei itse peit-tele dogmaattista suhdettaantiettyihin psykologian klassik-koihin.Yhtä teoreettista lähestymis-tapaa ylitse muiden arvostavakoulukunta tuntuu ajatuksenayksinkertaisesti vanhanaikaiseltaja rajoittuneelta. Engeströminsoveltamana toimintateoreetti-nen paradigma toimii epäile-mättä hyvin, mutta mahtaisikohieman moniarvoisempi, eri teo-riaperinteitä syntesoiva lähesty-mistapa kuitenkaan olla pekkaapahempi?228 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005) :2Kirjan nimi ”Sosiaalinen poli-tiikka” herättää tietysti kysy-myksiä. Halutaanko vain pyöri-tellä sanaleikkiä vai onko kysees-sä suorastaan nykypolitiikanhaastaminen, johon liittyy vaati-mus sosiaalisemmasta politiikas-ta? Jälkimmäisen sävyn kirjastavoi hyvinkin löytää, mutta se ontekijöidensä mukaan ennenkaikkea sosiaalipolitiikan oppi-kirja. Kirjan nimi on kuitenkinoiva esimerkki sosiaalinen-sananmonista merkityksistä, joita joh-dantoluvussa hiukan avataankin. Tosin kirjan nimi voisi olla”Taloussosiaalinen politiikka”,sillä niin vahva on taloudellistenimperatiivien paino. Vika ei vält-tämättä ole kirjoittajien, vaansyyt niin vahvaan talouspaino-tukseen löytyvät toki ympäröi-västä yhteiskunnasta ja talouden(yli)korostuneesta asemasta yh-teiskuntapoliittisessa päätöksen-teossa.Kirja on syntynyt luentosarjantiimoilta, mikä ei välttämättä olehyvä lähtökohta kirjan tekemi-Sosiaalista vai vain talouspolitiikkaa?JOUKO KARJALAINENTuula Helne & Raija Julkunen & Jouko Kajanoja & Sini Laitinen-Kuikka & Tiina Silvasti &Jussi SimpuraSosiaalinen politiikkaHelsinki: WSOY, 2003

Työssä oppiminen on yhteispeliä

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101615/052pyoria.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Työssä oppiminen on yhteispeliä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari