Kirja-arvostelu: Altruismi : antamisen lahja evankelis-luterilaisessa kirkossa / Juho Saari & Sakari Kainulainen & Anne Birgitta Yeung. Helsinki, 2005

Roos, J. P

Julkari

330          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):3Onko kirkko altruistinen?J.-P. ROOSJuho Saari & Sakari Kainulainen & Anne Birgitta YeungAltruismi. Antamisen lahja evankelis-luterilaisessa kirkossaHelsinki: Yliopistopaino, 2005Altruismi-teos ilmestyi vuo-den 2005 alussa. Sen alkusa-nat lausuttiin, niin kuin esipu-heessa kerrotaan, ”puolilta päi-vin 12.9.2003, kun Anne Birgit-ta Yeung ja Juho Saari kävelivät – – Sininauhaliiton toimittaja-seminaarista – – tuolla parin ki-lometrin matkalla sovittiin kir-jasta ja sen teemoista – –”. Tä-mä ei ole ainoa kirja, johon Ju-ho Saari tuolloin osallistui (olen laatimassa arvostelua toisesta sa-maan aikaan ilmestyneestä kir-jasta), mutta hän on tässäkin päätekijänä ja keskeisen teoreet-tisen lähtökohdan inspiraatto-rina. Lienee selvää, että sinänsä kirkon hyväntekeväisyyttä (dia-koniaa, yhteisvastuukeräystä, kolehtituottoja) koskeva tilas-totutkimus ei sellaisenaan nos-ta valtavaa tutkimuksellista in-nostusta. Sehän kuuluu kirkon tehtäviin. Mutta yhdistettynä altruis-miin asia saa laajemman sisäl-lön. Altruismihan on kiinnosta-va kysymys mm. sen takia, että se liittyy evoluutioteoreettisiin kysymyksiin ihmisen luontees-ta, kun taas yhteiskuntatieteili-jät mielellään väittävät, että alt-ruismi on ylimmän tason kult-tuurinen konstruktio, kun ih-minen on noussut darvinilaises-ta eloonjäämistaistelusta ja vah-vemman oikeuden puolustami-sesta kehityksensä viime vaihees-sa altruistiseksi toimijaksi. Evo-luutioteoreetikot, jotka tietävät paremmin, voivat osoittaa, että myös muilla eläimillä esiintyy altruistista käyttäytymistä (eli omien etujen vastaista ja muiden eloonjäämistä suosivaa käyttäy-tymistä; kirjassa määritelmä on hiukan toisenlainen, sillä altruis-miksi riittää vain muiden hyvin-voinnin huomioon ottaminen). Yhteiskuntatieteilijät eivät tie-tenkään katso tätä altruistiseksi, sillä he edellyttävät tietoista va-lintaa. Lisäksi evoluution tuot-tamat altruismisopeumat selit-tyvät siitä, että yksilön kannat-taa suosia sukulaistaan, jolla on samat geenit kuin hänellä. Toi-sin sanoen kyse ei ole (aina) alt-ruismista, jos ajatellaan ryhmää eikä yksilöä.Ihmisten kohdalla tilanne on siis sillä tavoin erilainen, et-tä me voimme toimia tietoises-ti altruistisesti omien ja myös ryhmämme etujen vastaisesti. Jos ”uhraudumme” ryhmäm-me etujen hyväksi, olemme it-se asiassa altruistisempia kuin jos tekisimme sen vain yksilölli-sin perustein. Tämä riippuu tie-tysti ryhmän edusta sekä vapaa-ehtoisuuden asteesta. Jos minut pakotetaan sotaan Suomen puo-lesta ja teen sen vastoin tahtoani ja kuolen sitten edes yrittämät-täkään taistella, niin en ole ol-lut kovinkaan altruistinen, eikä mistään sankarikuolemasta voi-da puhua. Sen sijaan uhrautu-minen vaikkapa toverieni hen-gen puolustamiseksi on sankaril-lista altruismia.Nyt kysymys kuuluu: voi-ko kirkko olla altruistinen? Siis onko olemassa institutionaalis-ta altruismia? Ja onko osallistu-minen kirkon avustustoimin-taan altruismia? Jos esimerkik-si osallistun yhteisvastuukeräyk-seen, koska ajattelen, että se tu-lee takaaman minulle parem-man kohtelun tuonpuoleisessa, niin tämähän ei ole altruismia. Tai jos autan, koska tottelen Jee-suksen käskyä rakastaa lähim-mäistäni enemmän kuin itseäni. Sekään ei ole oikeaa altruismia, jos teen sen käskystä. ”Oikea” altruismi on siis jotain sellaista, jota ihminen tekee ilman mitään pakkoa tai ulkoista ohjetta, vain oman vapaan tahtonsa nojalla. Käytännössä emme välttämättä tiedä tai kysele ihmisten motii-veja vaan katsomme vain, mitä he tekevät. Jos siis ihminen an-taa paljon rahaa yhteisvastuuke-räykseen, niin luultavasti hyväk-symme sen altruistiseksi teoksi. Jos tiedämme, että hän on hy-vin rikas, emme osaa arvostaa te-koa niin paljon kuin jos hän oli-si köyhä. Toisaalta, kuten arvioi-tavassa kirjassa todetaankin, on olemassa altruismia, jossa henki-lö aidosti asettaa oman ruumiin-sa peliin: luovuttaa verta, elimiä, pelastaa jonkun hengen asetta-malla itsensä alttiiksi. Kirkon altruismi ei oikein mahdu kum-paankaan vaihtoehtoon. Kirk-ko toteuttaa omaa tehtäväänsä, kirkko ei pane itseään missään mielessä alttiiksi, kirkko ei au-ta muita oman toimintansa kus-tannuksella, vaan kyse on sen sivut.indd   330 19.6.2006   14:39:50YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):3          331ydintoiminnasta. Jos kirkko ei auta, se asettaa itse asiassa oman olemassaolonsa kyseenalaiseksi. Tässä mielessä kirjan lähtökoh-ta on ongelmallinen.Silti johdanto-osa altruismi-teorioista on varsin mielenkiin-toinen. Yhteiskuntatieteen pii-rissä ei yleensä viitata vaikkapa William Hamiltonin sukulaisva-lintaa koskeviin teorioihin. Sa-moin sosiaalitieteilijät usein sot-keutuvat jo alkumetreillä jalkoi-hinsa, kun he kuvittelevat, että geeneistä määrittyvä käyttäyty-minen on sekä tavoitteellista et-tä täysin ympäristöstä riippu-matonta. Kirjoittaja Juho Saari ei lankea tällaisiin virheisiin. Sen sijaan hän kyllä on innostunut Susan Blackmoren meemiteori-oista ja kulttuurin erityisyydes-tä. Evoluutioteoreetikoiden kes-kuudessa meemit on nykyään kyllä pääsääntöisesti hylätty: ky-se on analogiasta, joka saattaa toimia enintään joidenkin hyvin spesifi sten ilmiöiden yhteydessä, mutta meemeillä ei todellakaan ole samanlaista roolia kulttuu-rin evoluutiossa kuin geeneillä on elollisen luonnon evoluutios-sa (niiden luotettavuus toistetta-essa on erittäin alhainen, joten kyse on enemmänkin kulttuuri-sesta muuntelusta). On totta, et-tä altruistisessa käyttäytymisessä voidaan nähdä meemien vaiku-tusta, kun vaikkapa lahjoittami-nen tiettyyn kohteeseen tai tie-tyllä tavalla leviää. Ja on myös totta, että juuri meemien leviä-misessä kirkolla voi olla jokin rooli. Kirkko voi siis edistää alt-ruismia meeminä, vaikka se it-se ei voikaan toimia altruistisesti sanan varsinaisessa mielessä.Juho Saari on paljon lukenut mies. On kovin ilahduttavaa, et-tä hän on perehtynyt myös alt-ruismiteorioihin. Ongel mana on (taas kerran) näiden ajatus-ten soveltaminen käytännön tutkimukseen. Tällöin käy usein niin, että itse asiassa empiirisil-lä sovellutuksilla ei juuri ole yh-teyttä teoriaan. Niin on nytkin. Kirkosta tulee yhtäkkiä altruis-tinen subjekti (”altruismi” sub-stantiivina). Altruismin kohdet-ta tarkastellaan aivan riippumat-ta aikaisemmasta keskustelusta. Toisaalta hän päätyy aivan jär-kevään altruismin määrittelyyn, jota hän tarkastelee erittäin yk-sityiskohtaisesti (s. 90–91). Tä-män mukaan altruismilla on eri-laisia asteita, joista korkein on täysin pyyteetön altruismi, jos-sa altruistinen käyttäytyminen ei lisää toimijan omia resurs seja ei-kä perustu sympatiaan, siis koh-teen ansiokkuuteen. Todella alt-ruistista käyttäytymistä on siis, kun autan pulaan joutunutta huumekauppiasta, joka pääsee näin jatkamaan toimintaansa, esim. myymään huumeita lap-sille, joista yksi voisi olla oma-ni! En luule, että kovin moni te-kisi näin. Luku 2 on siis varsin kiintoi-sa ja antoisa altruistisen toimin-nan tarkastelu. Luvussa 3 pohdi-taan luterilaisen kirkon altruisti-suutta ja todetaan, että luterilai-suus on itse asiassa varsin egois-tista. Toisaalta juuri diakoniatyö ja kirkon erityiskeräykset ovat selkeästi auttamistoimintaa, joi-den avulla kirkko edistää ihmis-ten altruistista käyttäytymistä. Kirjassa kerrotaan mielenkiin-toisia tietoja yhteisvastuukeräyk-sien ja kolehtituoton kehitykses-tä (kummallakaan ei ole nähtä-vissä nousevaa, mutta ei merkit-tävästi laskevaakaan trendiä, jos-kin näyttää ilmeiseltä, että pit-källä aikavälillä sekä kolehtituo-tot että yhteisvastuukeräyksen tuotot supistuvat merkittävästi).Empiirisissä aineistoissa olete-taan sitten suoraan, että lahjoit-taminen yhteisvastuukeräyksiin ja kolehteihin on altruistista toi-mintaa, samoin kuin diakonia. Diakonian kohdalla mielenkiin-toisin tulos on se, että suhteelli-sesti suurimmat diakoniamenot ovat köyhillä, maaseutuvaltaisil-la seurakunnilla, kun taas kau-pungeissa tilanne on päinvas-tainen. Diakonia ei siis selväs-tikään edusta äärimmäistä alt-ruismia.  Sama koskee kolehti-tuottoja: kaupungeissa ja eteläs-sä annetaan suhteessa paljon vä-hemmän. Samoin koulutuksella ja tuloilla on selvä negatiivinen yhteys kolehtien määriin. Poliit-tisesti erityisesti vihreydellä on vahva negatiivinen yhteys ko-lehtituottoon (mutta myös [vä-hemmän vahvasti] sekä oikeis-tolaisuudella että vasemmistolai-suudella)! Tärkeintä on kuiten-kin se, kuinka paljon osallistu-taan jumalanpalveluksiin, ja se, mikä on herätysliikkeiden mer-kitys. Yhteisvastuukeräyksissä ti-lanne on melko samankaltainen. Vihreys näyttäisi olevan vahvas-ti itsekkyyttä korostava liike. Se-litys voi olla myös se, että vih-reiden kannatusalueella kirkon merkitys on vähäisempi ja että vihreillä on aidosti vaihtoehtoi-sia auttamiskanavia. En ole kui-tenkaan tästä aivan varma, vaan luulen todella (kokemusperäi-sesti), että vihreiden maailman-parannusinto ei kanavoidu suo-raan hädänalaisten auttamiseen, ei Suomessa eikä muuallakaan.Kirjan viimeinen luku, jossa tuloksia vedetään yhteen, onkin varsin mielenkiintoinen. Tosin nähdäkseni kyllä oletetaan nyt tarkastellun aineiston olevan lii-ankin yleispätevää; nähdäkseni se ei kovinkaan paljoa kerro ih-misten altruistisesta käyttäyty-misestä yleensä Keskeiset konk-reettisen altruismin muodot, lä-himmäisten auttaminen, mui-sivut.indd   331 19.6.2006   14:39:51332          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):3den järjestöjen kautta kanavoi-tuva auttaminen (esim. SPR:n katastrofi apu, Unicef tms.), eri-lainen yhteistoiminta, jäävät tar-kastelun ulkopuolelle. Nyt joh-topäätös on se, että altruismi liittyy traditioon; toisin sanoen altruismi koetaan ennen kaik-kea velvollisuudeksi. Keskeinen auttajaryhmä ovat iäkkäät maa-seudulla asuvat vanhukset, jotka auttavat huolimatta melko pie-nistä tuloistaan. Jos ajatellaan koko auttamisen kuvaa, niin saattaa olla, että tämä loppu-tulos on hyvinkin virheellinen. SPR:n keräysten tuotto on mit-tasuhteiltaan selvästi suurem-paa ja osallistujien koostumus on melko varmasti toisenlainen. Olisikin ollut kiintoisaa, jos olisi pyritty vertailemaan erityyppisiä auttamisen muotoja kirkon aut-tamisen kanssa.Mutta lopulta jää kysymys: tarvitaanko tässä oikeastaan alt-ruismia koskevaa teoriaa? Ovat-ko Saari ja kumppanit inspiroi-tuneet antamaan sinänsä melko vähämerkityksisille tiedoille lii-an laajan tulkintakehikon? Oma käsitykseni on tämä: Kirkon auttamistoiminta ei ole altruis-mia, sen kautta tapahtuva autta-minen ei edusta altruismin val-tavirtaa tai niitä muotoja (per-heenjäsenten välistä auttamista, erilaista pyyteetöntä yhteistyötä, keskeisten suomalaisten sosiaa-listen järjestöjen toimintaa), jot-ka yhteiskunnassamme mahdol-lisesti ovat keskeisiä. Tutkimus antaa siis hyvinkin harhaanjoh-tavan kuvan altruismista. Silti sen tulokset ovat itsessään kiin-nostavia. On totta, etten olisi lu-kenut niitä, ellei niitä olisi pön-kitetty altruismilla, joten oli sii-tä ainakin meemien levittämisen mielessä hyötyä.Katastrofi t eivät lopuTUULA-MARIA AHONENLars BackströmKatastrofi n kasvot   Seitsemän vuotta humani-taarisen avun parissaEdita 2005 Lars Backström työskenteli seit-semän vuoden ajan ulkoasiain-ministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkönä. Täs-sä kirjassa hän kertoo mielen-kiintoisia ja järkyttäviä tarkas-tusmatkakokemuksiaan ympä-ri maailman, selvittää Suomen humanitaarisen avun linjausta ja jättää tärkeitä kysymyksiä lu-kijan pohdittavaksi.Backströmin mukaan Suomi on ohjannut humanitaarisia va-roja vuosina 1997–2004 eniten Afrikkaan, toiseksi eniten Aasi-aan ja kolmanneksi eniten Eu-rooppaan. Jako heijastaa sitä to-siasiaa, että aseellisten konfl ik-tien määrä on kaikkein suurin juuri Afrikassa, jossa 33 pro-senttia väestöstä muutenkin kär-sii aliravitsemuksesta, puhumat-takaan lukuisista taudeista.Kokonaistilanne on se, et-tä avustustarpeita on maailmas-sa dramaattisesti paljon enem-män kuin avustusjärjestöt ja lahjoittajamaat pystyvät katta-maan. Erään tutkimuksen mu-kaan vuonna 2002 oli käynnissä 37 sotaa 29 eri maassa. Näiden sotien uhreista jopa 90 prosent-tia on ollut siviilejä. Suomi on linjannut humani-taarista apuaan niin, että sitä an-netaan puolueettomuuden, tasa-puolisuuden ja humaanisuuden periaatteita kunnioittaen, akuu-teissa ja pitkäaikaisissa hätätilan-teissa ja jälleenrakentamisen al-kuvaiheessa. Varsinainen jälleen-rakentaminen ja monivuotinen projektituki eivät kuulu huma-nitaarisen avun piiriin. Humanitaarinen apu on muuttunut vaaralliseksi työk-si. Backström kertoo tarkastus-matkastaan Kolumbiaan, jossa avustustyöntekijöiden toimis-to vallattiin kuorma-autolla si-sään ajaen ja osa henkilökunnas-ta otettiin panttivangeiksi. Toi-misto menetti kaikki autonsa, tietokoneensa, radiokeskuksen-sa ja arkistonsa. Sadat avustustyöntekijät ovat menettäneet työssään henken-sä viime vuosien aikana. Back-ström ei kerro, onko tämä vä-hentänyt uusien työntekijöiden määrää.sivut.indd   332 19.6.2006   14:39:51

Onko kirkko altruistinen?

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100494/063roos.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Onko kirkko altruistinen?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari