Kirja-arvostelu: Doing action research in your own organisation / David Coghlan & Teresa Brannick. London, 2001

Seppänen-Järvelä, Riitta

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :4 429On oikeastaan hieman yllättä-vää, kuinka vähän on kirjoitettusiitä problematiikasta, jota tut-kija kohtaa työssään valitessaanoman organisaationsa tutkimus-kentäkseen. Tämän huomaamyös niiden kirjallisuusviittei-den niukkuudesta, joihin DavidCoghlan ja Teresa Brannick pys-tyvät viittaamaan kirjassaan toi-mintatutkimuksen tekemisestäomassa organisaatiossa. Kirjoit-tajat eivät kuitenkaan mainitseesim. evaluaatioperinteessä sisäi-sestä arvioinnista käytävää kes-kustelua, jossa ollaan hyvin lä-hellä toimintatutkimuksellistaotetta (Sonnichsen 2000, 55).Kysymyksessä on siis suhteelli-sen vähän tutkittu aihealue, jon-ka merkitys on vahvistunut vii-me vuosina. Myös se, että kir-jasta on otettu uusintapainos he-ti ilmestymisensä (2001) jälkei-senä vuonna, kertoo ilmeisestäkysynnästä.Organisaatioiden sisäisen tut-kimus-, arviointi- ja kehittämis-toiminnan vahvistumisen taus-talla on moninaisia tekijöitä.Erityisesti julkisten organisaa-tioiden muuttunut poliittis-hal-linnollinen ohjaustapa on tar-jonnut suotuisan maaperän lii-ke-elämäorientoituneille mana-geristisille johtamis- ja kehittä-misnäkemyksille. Kun kyseisetsuunnittelu- ja valvontakäytän-nöt korostavat itseohjautuvuut-ta, omaa kontrollia ja oppimista,on organisaation sisäisistä tutki-mus- ja kehittämisaktiviteeteistatullut merkittäviä strategisenjohtamisen mekanismeja. Orga-nisaation sisäisen toimintatutki-muksen kysyntä on siis yhtey-dessä laajempiin työorganisaa-tioita koskeviin muutosajattelui-hin ja palvelee samalla – toden-näköisesti tiedostamattaan –manageristista organisaatiokäsi-tystä.Coghlan ja Brannick suuntaa-vat sanottavansa erityisesti niille,jotka ryhtyvät rakentamaan tut-kijan roolia olemassa olevan työ-roolin päälle. Tämä kertoo myöstoimintatutkijan tyypillisestäpositiosta, jossa usein pitkäänkyseisessä työyhteisössä työsken-nellyt löytää tutkimushaasteensaomasta organisaatiostaan. Omathavainnot pulmallisista kysy-myksistä sekä halu saada muu-tosta aikaan motivoivat useinhenkilöä, joka valitsee oman or-ganisaationsa tutkimusalustak-seen. Päällekkäiset ja usein jän-nitteiset roolit ja niiden hallintatuovat oman organisaation sisäl-lä työskentelevälle tutkijalle suu-rimman haasteen, mikä heijas-tuu koko tutkimusprosessiin, onsitten kysymys aineistojen ke-ruusta tai tulosten julkituomi-sesta. Koska käytännössä tutki-joilla (ja organisaatioilla) on var-sin erilaisia tapoja hallita rooli-ristiriitaa (ks. esim. Ylijoki 1998;Seppänen-Järvelä 1999), olisikirjassa kaivannut rikkaampiapohdintoja tutkijoiden raportoi-mista kokemuksista ja ratkaisu-tavoista.Kirjoittajat ymmärtävät toi-mintatutkimuksen välineenä tie-toisen muutospyrkimyksen to-teuttamiseen. Orientaatio onvarsin praktinen ja teoksen läpi-käyvänä teemana on oppiminen,joka leimaa aiheen käsittelytapaavahvasti. Ensimmäisen luvunkuvaus toimintatutkimuksenlähtökohdista toimii lähinnäsuppeana johdatteluna. Toden-näköisesti lukija ei kuitenkaantätä kautta saa ensikontaktiaantoimintatutkimukseen, vaan ontoivottavasti perehtynyt teemaaperinpohjaisemmin käsittele-vään kirjallisuuteen ja kentieshankkinut omakohtaistakin ko-kemusta aiheesta. Kirjan tärkeintä sisältöä käsi-tellään luvuissa neljä ja viisi, jois-sa tarkastellaan sisäisen toimijanproblematiikkaa eli tarkennu-taan tutkijan rooliin (rooleihin),esiymmärrykseen, sisäänpääsyynorganisaatioon ja ennen kaikkeasisäisen tutkimustoiminnanherkkään poliittiseen luontee-seen, jolla taas on tiivis yhteysvallankäyttöön ja tutkimuskon-tekstin erityispiirteisiin. Cogh-lan ja Brannick ansiokkaasti tuo-vatkin esille toimintatutkimuk-sen poliittista ulottuvuutta kes-kittyen erityisesti organisaationsosiaaliseen dynamiikkaan ja senhallitsemiseen. On ymmärrettä-vää, että oman organisaation si-säiseen tutkimustoimintaankuuluu riskitekijöitä, jotka uh-kaavat tutkimuksen uskotta-vuutta ja laatua. Nämä tekijätliittyvät sekä tutkijaan että orga-nisaatioon, joiden suhdetta toi-Tutkijana omassa organisaatiossa:sisäisen toimijan haasteRIITTA SEPPÄNEN-JÄRVELÄDavid Coghlan & Tere-sa BrannickDoing action researchin your own organiza-tionSage Publications 2001130 s.430 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :4mintatutkimuksen muutos- jaoppimissuuntautumisen suhteenkuvataan havainnollisella neli-kentällä (s. 44). Kirjoittajienmukaan esiymmärrys, jonka yk-silö tuo tutkimukseen, on tut-kijakohtainen elementti, kuntaas kysymykset sisäänpääsystä jarooleista ovat riippuvaisia pro-jektista ja organisaatiosta. Teos on fyysisesti hyvin kom-pakti ja ilmeeltään oppaan tyyp-pinen. Sen sisältöä ei ole kiinni-tetty johonkin substanssialuee-seen, vaan organisaatioita käsi-tellään varsin sektorineutraalisti.Kirjan lopussa vielä tarjoillaanpääasialliselle lukijakunnalle,väitöskirjatyön tekijöille, maan-läheisiä ohjeita tutkimuksen ra-portoinnista kiinnittäen pää-huomio tiedon hyödyntämiseentoimintatutkimuksellisen luon-teen mukaisesti. Kaiken kaikki-aan kirja on eräänlaisesta ”opet-tajamaisuudestaan” ja hienoises-ta pinnallisuudestaan huolimat-ta tervetullutta materiaalia niu-kasti käsitellystä tematiikasta.KIRJALLISUUSSEPPÄNEN-JÄRVELÄ, RIITTA: Kehit-tämistyön luonne sosiaali- jaterveysalalla. Tutkimuksia 104.Helsinki: Stakes, 1999SONNICHSEN, RICHARD: High Im-pact Internal Evaluation. APractitioner’s Guide to Evaluat-ing and Consulting Inside Or-ganizations. Thousand Oaks:Sage Publications, 2000YLIJOKI, OILI-HELENA: Akateemisetheimokulttuurit ja noviisien so-sialisaatio. Tampere: Vastapaino,1998.A-klinikkasäätiön koordinoimankansainvälisen Transdrug-pro-jektin lopputuotteena syntyiasiantunteva, ajankohtainen jamonipuolinen julkaisu Koulut-tajan työkalupakki – kättä pitem-pää päihdekoulutuksen kehittä-miseen. Transdrug-projektinpartnerit kartoittivat päihdekou-lutuksen tarpeita ja menetelmiäsekä kouluttivat päihdealan am-mattilaisia Suomessa, Slovakias-sa, Italiassa ja Hollannissa. Mu-kana oli lähes parikymmentäpäihde- ja koulutusalan organi-saatiota. Projektin tuotteenasyntynyt teos on sekä raporttisiitä, mitä projektin aikana teh-tiin, että myös toimiva ”keitto-kirja” päihdekoulutuksen suun-nitteluun. Kirja selostaa päihdekoulu-tuksen tarpeiden analysointi-menetelmiä, joita on toteutettuhankkeen osaprojekteissa erimaissa. Erilaisten menetelmä-esittelyjen suhteen teos on varsi-nainen runsaudensarvi: mukanaovat ainakin Delfi-tekniikka,SWOT-analyysi, Tulevaisuus-verstas, Tuplatiimi, Fokusryhmä,NGT-ryhmätyötekniikka, Tee-mahaastattelu, Benchmarking jaBonon hatut. On todella paikal-laan, että päihdekoulutuksensuunnittelussa nostetaan vahvas-ti esiin tarpeiden arvioinnin tär-keys. Koulutus lähtee nimittäinjoskus liikkeelle väärästä päästäsiten, että koulutusta järjestet-täessä lähdetään enemmän kou-lutusorganisaatioiden tarpeistakuin koulutettavien ammatti-osaamisen kehittämisestä. Transdrug-projektissa koulu-tustarpeet ja niihin vastaaminenlaitetaan tyylikkäästi paikalleen.Eri toimijat hyvinkin erilaisissatoimintaympäristöissä tarvitse-vat erilaisia tietoja ja taitoja päih-teiden käytöstä ja siihen liitty-Toimiva opas päihdekoulutukseenTOIVO HURME – KARI HAAVISTOMarjatta Montonen &Tracey Powers-Erkkilä(toim.)Kouluttajan työkalu-pakki – kättä pitempääpäihdekoulutuksen kehittämiseenTransdrug-projektiA-klinikkasäätiön ra-porttisarja nro 44A-klinikkasäätiö 2003177 s.

Tutkijana omassa organisaatiossa : sisäisen toimijan haaste

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100340/034seppanen_jarvela.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tutkijana omassa organisaatiossa : sisäisen toimijan haaste

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari