Kirja-arvostelu: Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli / Tarja Tolonen (toim.). Vastapaino, 2008

Viertola, Ulla

Finnish

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 74 (2009):1          105Puhdas nainen puhtaassa kodissaUlla Viertolatarja tolonen (toim.) Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli Vastapaino 2008peästi. Kirja on myös hyödylli-nen teos niille, jotka haluavat pe-rehtyä yksityisiin markkinayri-tyksiin ja niiden muutoksiin näissä maissa. Se osio jäi tässä tarkoituksella niukaksi. Kaiken kaikkiaan lukukokemus on sil-miä avaava ja sosiaalipoliittisesti orientoituneelle lukijalle herättä-vää luettavaa sosiaalipolitiikan ja sosiaalisen katoamisesta agendal-ta. Soisin tämän kirjan kuuluvan paitsi alan tutkijoiden, opiskeli-joiden, myös politiikkaa linjaavi-en ja sitä tekevien lukemistoon, erityisesti kun evidence-based pol-icy -vaade on meilläkin esillä. Kun postmodernin teoreeti-kot julistavat, että yhteiskunta-luokat ovat menneisyyttä, niin mitähän on mahtanut muut-tua? Vielä 1900-luvun puolivä-lin Suomessa yhteiskuntaluokka määritteli sen, kenen kanssa oli sallittua seurustella tai edes pu-hua, millaisiin vaatteisiin oli pu-keuduttava, mitä poliittista puo-luetta oli äänestettävä ja millais-ta musiikkia oli lupa kuunnel-la. Näistä ajoista luokat ovat to-siaan muuttuneet, ja edelleen niiden sisällä tapahtuu liiket-tä ja sekoittumista. Kuitenkaan ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisen pyrkimys erottua ja ol-la jotakuta toista ylempänä oli-si todella maailmasta hävinnyt. Teoksessa Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli Tarja Tolonen mainit-see, että viimeaikaisissa luokka-tutkimuksissa ihmisten on to-dettu väistelevän puhetta luo-kasta, sillä luokittelujen koetaan arvottavan ihmisiä. Toisaalta eri-laiset luokittelut ja arviot itsestä ja muista ovat kuitenkin tunnis-tettuja. Niitä tehdään, ja niiden avulla tuotetaan eroja. Sanna Aaltonen esittää artikkelissaan, että suomalaisessa kontekstissa sukupuoleen, etnisyyteen ja kan-sallisuuteen liittyvät eronteot ja valtasuhteet ovat kiistanalaisia, mutta niihin liittyvät dikotomi-set luokittelut ovat olennainen osa arkiymmärrystä. Edellises-tä voi päätellä, että yhteiskun-nallinen luokkajako on edelleen olemassa. Siitä ei vain saa pu-hua. Asiat hahmotetaan eri ta-valla puheen ja käytännön tasol-la. Kun puheen taso toistaa vi-rallista kaanonia mahdollisuuk-sien tasa-arvon Suomesta, puhe piilottaa alleen arjessa toteutuvat käytännöt.Yhteiskuntaluokan perus-tana ovat taloudelliset, poliitti-set ja kulttuuriset tekijät. Raha, valta ja tieto määrittävät, luo-vat ja purkavat sosiaalisia suh-teita. Pysyvän ja syntyperäisen yhteiskuntaluokan käsitteestä ollaan kuitenkin liukumassa uusiin tyypittelyihin, joiden perusteista käydään keskuste-lua. Eräs luokitteluperuste saat-taa olla yksilön suhde vaikutta-misen keinoihin, omat tiedotta-miskyvyt ja tiedonsaannin mah-dollisuudet. Toinen luokan pe-ruste on puhtaammin taloudelli-nen ja liittyy kuluttamiseen. Ku-lutusluokissa alemmuus ja ylem-myys määrittyvät kulutuskykyi-syyden mukaan. Kolmas uusi – tai uusvanha – luokan peruste muodostuu siitä, millaista kan-salaisuutta yhteiskunta erityises-ti arvostaa. Luokka on aina ar-vottava: joku on huipulla ja jo-ku toinen alempana. Kansalai-suusarvon perusteella muodos-tetuissa kategorioissa luokkaan kuulumisen ehdot täyttyvät sii-tä, miten hyödyllinen yksilö on voimassa olevan diskurssin ar-vion mukaan. Leipäjonoluokka ja it-osaajaluokka eivät ole syn-typeräisiä, eikä niiden edusta-jia välttämättä voi tunnistaa tie-tyn pukeutumisen tai musiikki-maun perusteella. Mihin tahan-sa kategorisointi sitten perustuu-kin, luokka on aina arvoasema ja sellaisena jatkuvan kriittisen tar-kastelun kohde. Myös alemmat luokat ovat jäsenilleen hyödyl-lisiä, jos ne tarjoavat joukkovoi-maa ja omien parissa toteutuvaa turvallisuutta. Kuitenkin alhaal-ta kohdistuu painetta ylöspäin, ja ylemmät luokat joutuvat ko-ko ajan vahtimaan rajojaan ja pi-tämään aidat tarpeeksi korkeina. Luokka on kieltä ja kulttuurisia käytäntöjä. Rajat puhutaan nä-kyviksi aikakaudelle ominaisten jakoperusteiden mukaisesti. Kun sata vuotta sitten talollisen poika 106          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 74 (2009):1erehtyi yövieraaksi torpan tyttä-relle, kylillä sanottiin että poika oli maannut kylkensä p- -kaan. Sanna Aaltosen tutkimuksessa nykypäivän nuoret neitoset kiel-täytyivät diskossa tanssimasta tummaihoisten poikien kanssa, sillä se jo pelkästään saattoi tur-mella tytön maineen. Kosketus alhaiseksi miellettyyn saastuttaa koskettajan.Tarja Tolosen mukaan teoksen tekijöiden aikomus ei ole suora-naisesti pohtia sitä, mitä luok-karakenne on nykypäivän Suo-messa. Paremminkin tarkoituk-sena on luokan tutkimisen avul-la tarkastella niitä ihmiselämän epävarmuuksia, joita voi nimit-tää sosiaaliseksi, kulttuuriseksi ja materiaaliseksi paikantumiseksi. Tekijöiden kiinnostuksen koh-teena on myös kulttuurinen it-semäärittely, ihmisen arvokkuu-den ja kunniallisuuden määrit-tyminen ja sen vaihtelut ajas-sa ja paikassa. Teoksen kirjoitta-jat tuovat aiheeseen näkökulmia naistutkimuksen, historian, folk-loristiikan, kasvatustieteiden, psykologian ja sosiaalipsykologi-an aloilta. Kun luokkaa tarkas-tellaan naisnäkökulmasta, kielen merkitykset tarkentuvat. Duu-nari ja porvari ovat molemmat ensisijaisesti miehiä, joihin työ-läisvaimo ja porvarisrouva ovat sukupuoleen perustuvassa suh-teessa, oman luokkansa alaluok-kina. Lukemisen edetessä teok-sen artikkelit synnyttävät mieli-kuvan siitä, että luokkaraken-teen perustava voima ei olekaan raha, valta tai tieto, vaan naisen moraali. Yhteiskunnallisen jär-jestyksen huipulla istuu puhdas nainen puhtaassa kodissa.Luonnon ja kulttuurin käsite-parissa naisen yleensä käsitetään edustavan luontoa, kun mies edustaa kulttuuria. Luonto ja kaikki siihen liittyvä on perintei-sesti asetettu arvoltaan alemmal-le tasolle. Eräs luokkarakentee-seen keskeisesti liittyvä piirre on keskustelu siitä, mikä on kun-niallista ja mikä kunniatonta. Luontoa ovat ruumiillinen työ, irrationaalinen käytös ja animaa-linen seksuaalisuus. Kulttuuria puolestaan edustavat henkinen työ ja suunnitelmallisuus sekä siveys ja korkea moraali. Luok-ka saavuttaa suurimmat voitton-sa korottamalla naisen alemman tason sukupuolisesta käyttöesi-neestä ylemmän tason sukupuo-lettomaksi palvontakohteeksi. Luokittelun korkein tuotos on luonnosta ja sukupuolisuudesta erilleen sivistetty nainen. Ylem-män luokan uusintajan on ol-tava eräänlainen Maria-hahmo, sillä vain neitseellinen nainen voi synnyttää jumalia.Naisen elämään kuuluu pel-ko, jonka perustana on tietoi-suus omista rajoituksista. Teok-sen pohjalta johdatellen, nainen on omien rajoitustensa ruumiil-listuma. Tuula Gordon tuo artik-kelissaan esiin sen, että joillakin ihmisillä on enemmän resursseja varmistaa turvallisuutensa. Sek-suaalisuus ja moraali kohoavat etualalle, kun vertaa sitä, millai-sia resursseja perinteisiin yhteis-kuntaluokkiin kuuluvilla naisilla on oman turvallisuutensa saavut-tamiseen. Esimerkiksi prostituu-tio on esitetty moraalisesti heik-koluontoisempien, alempien yh-teiskuntaluokkien ongelmaksi. Käsitys on hämärtänyt näkyvistä sen, että ylemmissä luokissa itsen-sä kauppaaminen ei ehkä ole mis-sään tilanteessa ollut naisen oman turvallisuuden kannalta tarpeel-lista. Turvallisuuteen liittyvät te-kijät ruumiillistuvat rajoituksina. Yläluokkaiselle naiselle rajoituk-set merkitsevät rankimmillaan oman sukupuolisuuden kieltä-mistä. Köyhät naiset puolestaan ovat turvattomuuden ruumiillis-tumia, joilla ei ole kehollista it-semääräämisoikeutta. Vielä ny-kypäivänä naisen sukupuoliomi-naisuudet ovat ongelmaksi mää-ritellyn alempiarvoisuuden pe-rusta: yksinhuoltajuus ja vaihtu-vat miessuhteet ovat arvostusva-jetta synnyttäviä signaaleja seksu-aalisesta holtittomuudesta.Päivi Berg viittaa artikkelissaan Chris Shillingin esitykseen luo-kasta orientaationa, joka ihmisel-lä on omaan ruumiiseensa. Jo pe-rinteisesti luokka on vaikuttanut siihen, miten ruumista käytetään, kuka sitä käyttää ja kenen hyö-dyksi. Nykypäivänäkin oikean-lainen ulkonäkö ja vaatetus ovat erojen tekemisen keinoja. Edel-leen luokka näkyy naisen koros-tettuna tai rajoitettuna seksuaali-suutena. Teos yhteiskuntaluokas-ta ja sukupuolesta menneisyyden ja nykypäivän arkisissa käytän-nöissä on kiinnostava ja ajatuk-sia herättävä. Teoreettista tukea kirjoittajille antavat muun mu-assa Pierre Bourdieu ja Beverley Skeggs. Aiheen käsittely on joh-donmukaista ja muodostaa koko-naisuuden, vaikka asiaa lähesty-tään eri näkökulmista. Teos an-taa lukijallekin uuden näkökul-man nykypäivän ilmiöihin. Tä-män kirjan avulla uuteen mietin-tään voi ottaa esimerkiksi Suo-men eduskunnassa taannoin esi-tetyt syytökset naiskansanedusta-jiin kohdistuneesta seksuaalises-ta häirinnästä. Eduskunta nykyi-sellään on sellainen paikka, jossa toisensa kohtaavat ylempien yh-teiskuntaluokkien tapoihin kas-vatetut nuoret naiset ja työläis- tai agraaritaustaiset vanhemmat miehet. Kun luokka on kieltä, luokkien välinen keskustelu ei aina tukeudu samoihin kulttuu-risiin oletuksiin siitä, mitä sanat tarkoittavat ja millainen puhe on soveliasta.

Puhdas nainen puhtaassa kodissa

http://www.julkari.fi/handle/10024/101222

Puhdas nainen puhtaassa kodissa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari