Salmi, Minna

Julkari

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi äs-kettäin Veli Laineen ja Roope Uusitalon tutki-muksen (2001) ”Kannustinloukku-uudistuksenvaikutukset työvoiman tarjontaan”. Tutkimuksenpääkohteina ovat työttömyysturvan, asumis- jatoimeentulotuen sekä päivähoitomaksujen uu-distukset. Mutta koska ”pienten lasten vanhem-pien kannustimiin vaikutti kuitenkin myös sa-maan aikaan kotihoidon tuen muutos1, joka kas-vatti useimmilla perheillä kotihoidon tukea jakannusti varsinkin äitejä jäämään kotiin hoita-maan lapsia” (Laine & Uusitalo 2001, yhteenve-to), tarkastelussa on mukana myös kotihoidontuki. Tutkimuksen taustalla on Lipposen I halli-tuksen ohjelma, jossa haluttiin mitoittaa ja sovit-taa yhteen verot, tulonsiirrot ja palvelumaksutniin, että ne aina kannustavat työntekoon. Perhepolitiikan tutkijassa herää kysymys, mik-si kotihoidon tuki ylipäätään otetaan tarkastelunkohteeksi kannustavuusproblematiikkaa tutkitta-essa. Kotihoidon tuessa perusvalinta ei ole työ-hönmeno tai sosiaaliturva, vaan koko tuki onolemassa, jotta henkilö voisi valita pois työssä-olon ja hoitaa lastaan. Miksi häntä siis pitäisikäänkannustaa pois tuosta valinnastaan, noin periaat-teessa?2VATT:n tutkimuksessa tarkastellaan päivähoi-tomaksu-uudistuksen ja kotihoidon tuen muu-toksen seurauksia päivähoitoikäisten lasten van-hempien työvoiman tarjontaan; vertailuryhmänäovat kouluikäisten lasten vanhemmat. Kotihoi-don tuen osalta tämä on ongelmallista, koska tu-kea voi saada vain niin kauan, kuin lapsi on allekolmivuotias, ei kouluikään asti. Erolla on seu-rauksia tutkimuksen tulosten tulkinnalle, mistäjatkossa enemmän. Tulos kotihoidon tuen muu-toksen kannustinvaikutuksista on se, että päivä-hoitoikäisten lasten isien työssäolokuukaudet, tar-kasteltaessa vuosia 1996 ja 1998, kasvoivat ver-rattuna kouluikäisten lasten isien työssäoloon.Tätä selitetään päivähoitomaksu-uudistuksella.Naisten kohdalla päivähoitoikäisten lasten äitientyössäolokuukaudet vähenivät verrattuna vastaa-vaan kouluikäisten lasten äideistä muodostuvaankontrolliryhmään. Tätä selitetään kotihoidontuen nousun kielteisellä kannustinvaikutuksella.Mutta mitä oikeastaan oli tutkittu? Kun tutki-jat puhuvat ”työvoiman tarjonnasta”, he mittaa-vat sitä työssäolokuukausilla. Työvoiman tarjon-ta ei siis ole työssä olijat + työttömät, kuten so-siaalipoliittisesti orientoitunut yhteiskuntatietei-lijä kuvittelisi. Tämä käsitevalinta tulee ongel-malliseksi ainakin kotihoidon tuen yhteydessä.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 3284AVAUKSETMIHIN KOTIHOIDON TUEN PITÄÄ KANNUSTAA?MINNA SALMI1Kotihoidon tuen muutos tarkoittaa tässä tuen tulo-sidonnaiseen hoitolisään elokuussa 1997 tullutta muu-tosta, jossa itse hoitolisän maksimitaso laski 17 %(1 000 mk:aan), mutta täyteen lisäosaan oikeuttavatuloraja nousi porrastetusti siten, että se yhden lapsenperheen kohdalla lähes kaksinkertaistui ja kahden lap-sen perheen kohdalla lähes 2,5-kertaistui. Täyden hoi-tolisän saa kaksihenkinen perhe 6 890 mk:n, kolmi-henkinen perhe 8 480 mk:n ja nelihenkinen perhe10 070 mk:n kuukausituloilla. Tuki lisineen on veron-alaista tuloa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettäkotihoidon tuen tasoa oli laskettu yhteensä 24 % vuo-sina 1995 ja 1996; siitä alkaen tuen perusosa on ollut1 500 mk/kk. Tämän uudistuksen kannustinvaiku-tuksia tutkimus ei kata.2Kannattaa myös muistaa, että kotihoidon tukijärjes-telmä luotiin tavallaan kannustamaan perheitä ole-maan valitsematta kunnallista hoitopaikkaa tilanteessa,jossa kunnat eivät pystyneet täyttämään lakisääteistävelvollisuuttaan päivähoitopaikan tarjoamiseen ensinkaikille alle kolmivuotiaille vuodesta 1990 lähtien jasittemmin kaikille alle kouluikäisille vuodesta 1996lähtien. (Kotihoidon tuen historiasta ks. Anttonen1999.)Jos nimittäin halutaan nähdä pulmana kysymyskotihoidon tuen suuruudesta kannustamassa ih-misiä pois työstä, täytyy implisiittisesti ongelmankohteeksi ajatella niitä, jotka puntaroivat koti-hoidon tuen ja työttömyyskorvauksen, tai hyvinpienten tulojen, välillä, koska kotihoidon tuki eiole suuren suuri tulo.3 Tällöin taas olisi loogi-sesti aivan välttämätöntä, että kannustavuuttatutkittaisiin paitsi työssäolokuukausien myöstyöttömyyskortistossa vietetyn ajan suhteen. Ts.”työvoiman tarjonnan” pitäisi nimenomaan ollatyössäolokuukaudet + työttömyyskuukaudet. Seuraavaksi tulemme kysymykseen kotihoidontuen käyttäjistä: sitä käyttävät lähes yksinomaannaiset. Jos ajatellaan mahdollisuutta tarjota työtäja otetaan huomioon naisten ja miesten työ-markkinatilanne, tulee selityksenä päivähoito-ikäisten lasten äitien vähäisemmälle työssäolon li-säykselle verrattuna päivähoitoikäisten lasten isiinja kouluikäisten lasten äiteihin mieleen muitakintekijöitä kuin kotihoidon tuen kannustavuus. En-sinnä se työministeriön työolobarometrin tieto,että uusia työpaikkoja on syntynyt viime vuosinapääasiassa miesvaltaisille aloille (Ylöstalo & Ra-hikainen 1998; Työolobarometri, 2000, ennak-kotietoja). Tämä näkyy siinä, että naisten työttö-myys on vuodesta 1996 lähtien ollut suurempaakuin miesten työttömyys (vuonna 1998 naistentyöttömyysaste oli 12 % ja miesten 10,9 % Ti-lastokeskuksen mukaan, ks. myös Naisten työlli-syystyöryhmän raportti, 1997). Näin ollen seli-tystä äitien ja isien työkuukausien määrän eroontulisi etsiä myös täältä.Toiseksi on otettava lukuun se Tilastokeskuk-sen työolotutkimuksen tieto, että naisilla onmääräaikaisia työsuhteita selvästi useammin kuinmiehillä (Sutela 1998). Nyt tulemme uudelleensiihen ongelmaan, että VATT:n tutkimuksessatarkastelu tehtiin päivähoitoikäisten lasten van-hempien ryhmästä, mutta kotihoidon tukea voisaada vain ensimmäiset pari vuotta ”päivähoito-ikäisyydestä”. Määräaikaiset työsuhteet ovat sitäyleisempiä, mitä nuorempi nainen on, ja oletet-tavasti päivähoitoikäisen äiti on keskimäärin nuo-rempi kuin kouluikäisen ja kotihoidon tukeen oi-keuttavan ikäisen lapsen äiti keskimäärin vieläkinnuorempi. Kotihoidon tukeen oikeuttavan ikäis-ten lasten äitien vähemmistä työssäolokuukausis-ta todennäköisesti ainakin osa selittyy määrä-aikaisista työsuhteista.Näitä tarkasteluja VATT:n mallissa ei ollut mu-kana, joten johtopäätös kotihoidon tuen nousunkielteisestä kannustinvaikutuksesta naisten työ-voiman tarjontaan ei siis minusta ole ihan niinselvä, kuin tutkimuksessa esitetään. Mutta kai-ken kaikkiaan problematiikka on vielä paljon mo-nimutkaisempi.Naisten asemaan työelämässä tunnetusti liittyymyös huonompi palkkataso kuin miehillä. Tätäon ollut tapana pitää syynä siihen, että isät eivätpidä vanhempain- tai hoitovapaita, mistä taasseuraa, että eroa syntyy naisten ja miesten välilletyössäolokuukausien määrässä silloin, kun per-heessä on pieni lapsi. Tarkastelussa pitäisikin siisolla mukana tulotason muutos, jos jäädään koti-hoidon tuelle, ja tulomuutosta tulisi tutkia sekäkotihoidon tuelle jäävän naisen että koko koti-talouden tulojen osalta. Kolmas huomiota ansaitseva alue on se, ettätyöelämälle viime vuosina tyypillinen kuormitta-vuuden lisääntyminen on ollut voimakkaintanaisvaltaisilla aloilla (Lehto & Sutela 1999). Tä-mä heijastuu mm. siinä, että varsinkin vuorot-teluvapaa ja osa-aikalisä, mutta myös osa-aika-eläkkeelle jääminen ovat olleet suosituimpia nais-valtaisilla aloilla (Julkunen & Nätti 1999). Ei siisihme, jos naisvaltaisilla aloilla työskentelevätmyös mieluusti jäävät pitkille perhevapaille, jossiihen on taloudellinen mahdollisuus.4 Tähän tie-tysti kannustinloukuista kiinnostunut toteaa, et-tä siinähän pointti juuri olikin, että kotihoidontuen lisäys tarjoaa tuon taloudellisen mahdolli-suuden eli kannustaa pois työstä. Tällöin jou-dumme pohtimaan, onko tässä kyse työnteonYHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 32853Enimmilläänkin kotihoidon tukea voi kaksilapsisessaperheessä saada 2 800–3 000 mk, kuntalisän kera eh-kä 4 000 mk kuukaudessa. Tämäkin edellyttää, ettäperheessä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja että perheenasuinkunta maksaa kuntalisää. Perheitä, joissa on kak-si alle kouluikäistä lasta, oli 1998 alle puolet niistä per-heistä, joissa oli kotihoidon tukeen oikeuttavassa iässäoleva lapsi (TK, Hannele Saulin laskelma tulonjako-tilastosta). Kelan vuosikirjan mukaan vuonna 1998perhettä kohden maksettiin kotihoidon tukea keski-määrin 2 151 mk ja kuntalisää 1 141 mk (kuntalisistäei näissä tiedoissa ole erotettavissa yksityisen hoidontukeen ja kotihoidon tukeen maksetut lisät) eli yh-teensä keskimäärin 3 292 mk.4Myös vanhempainvapaan käyttö näyttäisi Kelan per-he-etuustilastojen mukaan olevan runsaampaa, ts. lap-sia syntyy suhteellisesti enemmän eräillä naisvaltaisillaaloilla.välttelystä vai siitä, millaista työelämä nykyäänon. Olen sillä kannalla, että yhtä vähän kuin työt-tömyyttä selittää työttömyysturvan korkea taso,yhtä vähän kannustinloukut selittävät työvoimantarjontaa. Sitä vähäistä selitysosuuttakin on tie-tysti hyvä tutkia, mutta perustaltaan kysymys onsiitä, onko työpaikkoja saatavilla, ja siitä, onkotyöelämä järjestetty niin, että työstä ei kaivata pit-kille vapaille.5 Katse tulisi kääntää kannustinlou-kuista työelämään ja sen organisointi- ja johta-mistapojen kehittämiseen. Ja samalla tulisi muis-taa, että hoitovapaamahdollisuus kotihoidon tu-kineen on osaltaan luotu keinoksi sovittaa yhteenansiotyötä ja perhettä; kyseessä on siis aivan legi-tiimi tapa olla poissa työelämästä.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA66 (2001): 3286KIRJALLISUUSAnttonen, Anneli: Lasten kotihoidon tuki suomalai-sessa perhepolitiikassa. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 52. Helsinki: Kela, 1999Julkunen, Raija & Nätti, Jouko: The Moderniza-tion of Working Times. Flexibility and Work Sharingin Finland. SoPhi, University of Jyväskylä 1999Laine, Veli & Uusitalo, Roope: Kannustinloukku-uudistuksen vaikutukset työvoiman tarjontaan. Tutki-muksia 74. VATT 2001Lammi-Taskula, Johanna: Työaikatoiveita: Suosik-kina säästövapaa. Työelämän ja perhe-elämän yhteen-sovittaminen. Työpapereita 2/1998. Stakes 1998Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna: Tasa-arvo työ-oloissa. Työmarkkinat 1999: 19. Helsinki: Tilastokes-kus, 1999Naisten työllisyystyöryhmän raportti. Työhallinnonjulkaisu 168. Helsinki: Työministeriö, 1997Salmi, Minna & Lammi-Taskula, Johanna & Kart-tunen, Aija: Actual and Preferred Working Hours: Na-tional Report, Finland. Prepared for European Foun-dation for the Improvement of Working and LivingConditions, Project on Employment Options of theFuture 2000 (julkaistu säätiön verkkosivuilla www.eu-rofound.ie)Sutela, Hanna: Muutoksia määräaikaisuudessa. Hy-vinvointikatsaus 2/1998, 24–28 Työolobarometri, lokakuu 2000. Ennakkotietoja.Helsinki: Työministeriö, 2000Ylöstalo, Pekka & Rahikainen, Osmo: Työolobaro-metri 1977. Työpoliittinen tutkimus 186. Helsinki:Työministeriö, 1998.5Tätä kaipuuta ilmentää myös useammissakin tutki-muksissa saatu tulos siitä, että elämäntilanteesta riip-pumatta suosituin työaikaan liittyvä toive on mahdol-lisuus säästää ylitöistä ja lomista myöhemmin pidettä-vään pitkään vapaaseen (Lammi-Taskula 1998; Salmi& Lammi-Taskula & Karttunen 2000).

Mihin kotihoidon tuen pitää kannustaa?

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100291/013salmi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mihin kotihoidon tuen pitää kannustaa?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari