Kirja-arvostelu: Cities and the creative class / Richard Florida. New York, 2005

Pyöriä, Pasi

Julkari

          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005):5          583haaseen antiin. Hupaisaa on seurata esimerkiksi, miten mo-ni tiukkasi häneltä, miksi Alko asettaa paremmille ravintoloille kovin korkeita ikärajoja. Vastaus kai tiedetään: Alkon asettama ai-noa ikäraja on 18 vuotta, mutta portierit yksinkertaisesti valeh-televat yleisölle. Tämän muuten myöntää myös ravintolaoloista väitöskirjan tehnyt tutkija.Edelleen Kosken meriittejä ovat sisäministeriys virkamies-hallituksessa sekä Länsi-Suomen läänin maaherruus. Voisin hyvin kuvitella, että hänet olisi sovitte-lun mestarina voitu nimittää ai-nakin virkamieshallituksen pää-ministerin tehtävään.Toistan, että pidän Koskea mainiona miehenä, mikä on jo-kaisen uskottava. Hänen kirjan-sa kuitenkin kärsii pikkutark-kuudesta sekä mielestäni liias-ta ulkomaanmatkojen kuvailus-ta. Olen matkustellut itsekin ni-menomaan Euroopassa erittäin paljon ja joskus satunnaisesti eh-kä kaipaan vieläkin tuota rum-baa, mutta matkatkin ovat saa-vutuksiltaan rajallisia.Monet käynnit Virossa, Un-karissa ja Latviassa ovat olleet upeita ja ansaitsevat kuvauk-sensa, totta kai. Osallistuminen Latvian vapautumiseen jää eri-tyisesti mieleen.Toisaalta tiedän, miten omas-sa työpaikassani Tampereen yli-opiston tiedotusopin laitoksel-la suhtauduttiin nimenomaan Neuvosto-Virosta tuleviin, jois-ta ensimmäinen eli Marju Lau-ristin pääsi Helsinkiin vuonna 1977 ja sieltä hän kiellon vastai-sesti matkusti Tampereelle. Lai-toksen johtaja Kaarle Norden-streng teki suurenmoisen työ-panoksen järjestämällä tulijoil-le yhteyksiä, esiintymisiä, rahaa ja myöhemmin tilapäisasuntoja. Mitä hän on saanut tästä kiitok-seksi? ”Bolshevikin” maineen ai-nakin eräässä viimevuotisessa kirjassa. Tämä suututtaa minua yhä, etenkin kun näen Kosken ja Nordenstrengin toiminnassa paljon yhteistä.Suvaitsevaisuuden lyhyt oppimääräPASI PYÖRIÄRichard FloridaCities and the Creative ClassNew York & London 2005198 s.Amerikkalaisen professorin Richard Floridan käsite luo-va luokka on hiljattain noussut oppialarajat ylittäväksi muoti-sanaksi. Vuonna 2002 ilmes-tyneessä myyntimenestykses-sään The Rise of the Creative Class, jonka Anna Kontula arvi-oi YP:n numerossa 1/2004, Flo-rida määritteli teknologian, tie-teen, taiteen ja kulttuurialojen osaamisen keskeisimmäksi talou-dellisen kilpailukyvyn lähteeksi. Kun tähän yhtälöön lisätään vie-lä korkea suvaitsevaisuuden as-te, menestyksekkään aluepoli-tiikan eväät ovat kasassa, Flori-da väittää.Floridan ajattelussa on ni-menomaisesti kyse aluepolitii-kasta, koska hänen tutkimus-ohjelmansa on avoimen nor-matiivinen. Tässä arvioitavas-sa teoksessa Cities and the Cre-ative Class hän jatkaa edellisen kirjansa linjoilla korostaessaan luovuuden ja kulttuurisen mo-niarvoisuuden tärkeyttä paitsi taloudellisen kehityksen myös yhteiskuntasuunnittelun kan-tavana voimana. Floridan mu-kaan pelkkään kovaan tietee-seen ja teknologiaan panostami-nen ei riitä. Yhtä lyhytnäköistä on ymmärtää kaupunkisuunnit-telu vain investoinneiksi kiinte-ään infrastruktuuriin. Kansain-välisesti menestyvät yritykset ja yliopistot tarvitsevat ympäril-leen laajalti kulttuuripalveluja ja ennen kaikkea luovuutta tu-kevan ilmapiirin, joka suvaitsee niin etniset kuin seksuaalisetkin vähemmistöt.Hieman yllättäen Floridan korostama suvaitsevuus on saa-nut kriitikot varpailleen. Flori-daa on syytetty perinteisten per-hearvojen polkijaksi, kristillisen kulttuuriperinnön vastustajaksi ja jopa homoseksuaalien ideolo-giseksi äänitorveksi, ja vain sik-si että kirjoittaja on tutkimuk-sissaan löytänyt tilastollisen yh-teyden eräiden amerikkalaiskau-punkien taloudellisen vetovoi-sivut.indd   583 21.10.2005   12:50:43584          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005):5maisuuden ja niiden yksilönva-pautta ja erilaisuutta kunnioit-tavan atmosfäärin välillä! Kuten Florida itsekin toteaa, pelissä on ilmiselvästi muutakin kuin hä-nen työnsä akateeminen arvo.Floridan vastaus kriitikoilleen on painava, sikäli kuin tulkit-sen sen oikein: jopa konservatii-visessa Amerikassa traditionaa-linen koti, uskonto ja isänmaa -ideologia voi elää rinnan libe-raalin individualismin kanssa. Florida toteaakin tyhjentävästi, että monet Amerikan ”perheys-tävällisimmistä” kaupungeista sijoittuvat keskimääräistä kor-keammalle kirjoittajan konst-ruoimissa boheemisuus ja ho-mo -indekseissä. Nämä mittarit kuvaavat valtaväestöstä poikkea-vien ryhmien, kuten taiteilijoi-den ja seksuaalivähemmistöjen, keskittymistä eräille alueille ja siten vallitsevaa sosiaalisen tole-ranssin astetta.Floridan jatkaa kriitikkojen-sa ryöpyttämistä painottamal-la, että menestyneimpien urbaa-nien alueiden on yksinkertaisesti pakko toivottaa kaikenlaiset ih-miset tervetulleiksi. Vaikka per-hearvojen puolesta puhuminen olisi poliittisesti kuinka korrek-tia tahansa, kuitenkin vain 23,5 prosenttia amerikkalaisista elää perinteisessä ydinperheessä, jos-sa molemmat vanhemmat asu-vat lapsineen samassa taloudes-sa, Florida muistuttaa. Vetovoi-maisimmat kaupungit ovat väes-törakenteeltaan moninaisia aina rauhaisista perheiden asuttamis-ta esikaupunkialueista kulttuu-ritarjontaa pursuaviin hektisiin keskustoihin.Miksi sitten ihmiset suosivat eräitä asuinalueita toisten kus-tannuksella? Floridan mukaan sekä elämäntyyli että taloudelli-set pontimet ratkaisevat. Perin-teisestihän on ajateltu, että työ-paikkojen maantieteellinen ja-kautuminen selittää ihmisten liikkuvuutta. Floridan mielestä tämä on vain osatotuus. Flori-dan analysoimat tilastot ja laa-dulliset haastattelut osoittavat, että kulttuurisesti kirjavat ja en-nakkoluulottomasti uusiin tu-lijoihin suhtautuvat kaupungit korjaavat muuttovoiton ja myös taloudellisen kilpailuedun osaa-van työvoiman luovasta voimas-ta. Seurauksena on positiivinen kierre, kun elinympäristössään viihtyvä luova luokka ruokkii alueensa ja yritystensä innova-tiivisuutta ja talouskasvua, mi-kä puolestaan nostaa entisestään alueen vetovoimaa.Vaikka Florida korostaa luo-vuuden olevan läsnä kaikessa inhimillisessä toiminnassa, hän kuitenkin näkee jotkut tieto-työn ja kulttuurialan ammatit keskeisimmiksi uuden talouden toimijoiksi. Muun muassa insi-nööreistä, tieteen- ja taiteenhar-joittajista, arkkitehdeistä, opet-tajista sekä viihde- ja kulttuuri-alan ammattilaista koostuvaan luovaan luokkaan kuuluu Flori-dan arvion mukaan kolmannes kehittyneiden teollisuusmaiden työvoimasta. Arvionsa kirjoit-taja pohjaa virallisiin työvoima-tilastoihin ja ammattiluokituk-seen.Tästäkin Floridaa on kritisoi-tu. Kriitikoiden mukaan Flori-da on elitistinen snobi, jota pe-rinteisen työväenluokan ase-ma ei kiinnosta. On totta, että Floridan analyysi keskittyy am-mattihierarkian yläpäähän, mut-ta tästä ei objektiivisesti kat soen seuraa se, että hänen analyysin-sä olisi väistämättä elitistinen. Florida tunnustaa yhteiskun-nallisen eriarvoisuuden olemas-saolon, hän on huolestunut yli-työllistettyjen tietotyöntekijöi-den aikapulasta ja stressistä ei-kä vähättele edes ”prekariaatin” eli epävarmoissa ja katkonaisissa työsuhteissa sinnittelevän uuden proletariaatin ahdinkoa.Edellisiä syytöksiä hieman tähdellisempi ongelma on ken-ties siinä, että Floridan luok-ka-käsite on kovin ohut. Luova luokka, siten kuin Florida sen määrittelee, on liian heterogee-ninen kategoria ollakseen yhteis-kuntaluokka sanan perinteisessä merkityksessä. Vaikka luovuus varmasti yhdistää Nokian insi-nööriä ja boheemia katutaiteili-jaa, tähän yhtäläisyydet taitavat loppua. Floridan luovaan luok-kaan kuuluvat tuskin samastu-vat yhteiseen arvomaailmaan poliittisista motiiveista puhu-mattakaan.Joka tapauksessa Floridan työn ansioihin nähden kritiik kini ku-tistuu lähinnä saivarteluksi. Ci-ties and the Creative Class on hieno synteesi ajattelusta, joka ulottuu paljon syvemmälle kuin kirjoittajan edellinen, bestselle-riksi noussut monografi a. Flori-da on kehitellyt ajatuksiaan pit-kään ja mitä ilmeisimmin ope-roi laadukkailla ja huolellisesti analysoiduilla aineistoilla, joista tuotetut tulkinnat saavat lukijan pohtimaan ja kyseenalaistamaan vanhoja totuuksia.Suomessakin vieraillut ja Hel-sinkiä yhtenä eurooppalaisen luovuuden tihentymänä pitä-vä Florida herättää myös kysy-mään, mitä oppia Suomi voi-si ottaa luovan luokan ilosano-masta. Vaikka Suomi pärjää lois-tavasti huipputeknologian tuot-tajana ja koululaitoksemmekin tuottaa paljon luovaa potentiaa-lia kohtuukustannuksin, olisiko suvaitsevaisuuden ja moniarvoi-suuden kehittämisessä vielä pa-rantamisen varaa?Hieman yllättäen Floridan tutkimusten mukaan Suomi on sivut.indd   584 21.10.2005   12:50:44          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005):5          585muiden Pohjoismaiden ohel-la varsin avoin ja tolerantti yh-teiskunta väestöpohjan homo-geenisuudesta huolimatta. Flo-ridan näkemystä väheksymättä epäilen silti, että tässä suhteessa asenneilmastossamme olisi tuu-lettamisen varaa.Kun julkisuus on liiketoimiSEPPO HELMINENSari NäreJulkisuudesta ja intimi-teetistäKirjapaja 2005118 s.Kustantajana Kirjapaja on terä-vöittänyt yhteiskunnal lista pro-fi iliaan mm. MUST-kirjoilla, jossa sarjassa tämäkin teos on julkaistu. Sarjassa julkaistaan tunnettujen yhteiskunnallisten keskustelijoiden puheenvuoroja enemmän tai vähemmän ajan-kohtaisista asioista ja ilmiöis-tä. Markkinoinnin näkökulmas-ta kirjoittajan henkilö on tärkeä. Se näkyy jo kirjojen kansista, joissa kirjoittajan nimi on suu-rennettu varsin näkyväksi täyk-si ja itse otsikko on varsin pie-nellä. Ikään kuin jälkimmäinen olisi sivuseikka, mitä se ei ole ai-emmin lukemissani sarjan teok-sissa ollut. Mutta tästä kirjas-ta jäi kyllä sellainen sivumaku. Ennen kuin kirjaan, miksi sellai-nen maku jäi, totean, että tuot-telias dosentti Sari Näre on tuot-tanut loppuun pohdittua ja ajat-telemisen aihettakin antavaa tut-kimusta.Ensinnäkin olen harvoin lu-kenut tekstikokonaisuutta, jos-sa ehtolauseille ”jos”, ”ehkä”, ”saattaisi” tai ”voisi” on raken-nettu niinkin painaviksi tarkoi-tettuja ajatusrakennelmia kuin Näre tekee. Tällainen ajatusten arkkitehtuuri epäilyttää. Aina.Tikapuikseen ja sen puola-puiksi Näre on rakentanut varsin yleisellä ja epämääräisellä tasol-la liikkuvat dikotomiat. Mies–nainen. Aikuinen–lapsi. Media–yksilö. Puuttuu konkretia. Si-tä eivät ole siteeratut lehtiuuti-set. Kirjan alkupuolella Näre on-neksi tekee eron viranomaisjul-kisuuden, sosiaalisen julkisuu-den ja kaupallisuuden motivoi-maksi näkemänsä mediajulki-suuden välillä. Viimeksi mainit-tuun hän etupäässä viittaa puhu-essaan julkisuudesta. Hän katsoo sananvapauden kuuluvan kansa-laiselle julkista aluetta koskeva-na perusoikeutena ja yksityisyy-densuojan yksityiselämää koske-vana perusoikeutena. Siinä piir-retään abstraktiin oikeusavaruu-teen viiva. Kun intiimin ja julki-sen raja pyritään vetämään konk-reettisesti, on yksityisyydensuoja asetettava markkinataloudelli-seen kontekstiinsa eli elinkei no- ja kauppavapauteen. Sananva-paus on vain Andersenin sadun keisarin uusin, moderni vaate-kerta. Tässähän on kysymys ta-varasta, ei ihmisistä inhimillisi-nä olentoina. Kaupallinen me-dia, tuo moderni Sampo, jau-haa yksityisyyden tavaraksi, sil-lä tavaroita ovat kaikki myyntiä varten tuotetut käyttöarvot. Sel-laiset julkkikset kuin Matti Ny-känen, Hannele Lauri tai Tanja Karpela ovat näiden markkinoi-den merkkitavaroita, kuuluisaksi tulleita käyttöarvoideoita ja nii-hin liittyviä mielikuvamaailmo-ja. Niitä myydään. Ja niitä oste-taan. Mukana on intimiteettiä; kuka avaa vaatekaappinsa, kuka sänkykamarinsa, kuka käy pari-suhdekeskustelunsa medioitse. Tämä on yksi osa julkisuuden intimisoitumista. Näreellä on kirjassaan yksi hyvin raadollinen esimerkki. Jussi Parviainen jou-tui lukemaan jätetyksi tulemises-taan lehdestä.”Intimiteetin ytimessä on sen mentaalis-fyysinen puoli: oma ruumis tunteineen sekä mie-li fantasioineen ja ajatuksineen. Ruumiin ja mielen leikkauspis-teessä on puolestaan seksuaali-suus, intimiteetin syvin kerros. – – joka on altis haavoittumi-selle.” Olen yhtä mieltä, mutta kun kilpaillaan kauppa- ja elinkeino-vapauden nimissä yrittämisestä hoivan, fyysisen terveyden tms. alueilla, niin mikä estää miel-täkin olemasta kilpailun alue, kaupankohde ja kauppapaikka. Eräässä mielessä sillä kaikella on sivut.indd   585 21.10.2005   12:50:45

Suvaitsevaisuuden lyhyt oppimäärä

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100758/055pyoria.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suvaitsevaisuuden lyhyt oppimäärä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari