Kansainvälisen sars-epidemian aiheuttama toiminta Suomessa antoi arvokasta kokemusta odottamattomien tartuntatautiuhkien torjumiseen ja korosti varautumisen merkitystä. Uusien tutkimustietojen tulkinta, niiden käytäntöön soveltaminen, suositusten ja ohjeiden päivittäminen sekä viestintä yleisölle olivat suuri haaste viranomaisille.
Avainasemassa ovat tapausten varhainen tunnistaminen torjuntatoimien käynnistämiseksi, tehokas koordinaatio terveydenhuollon organisaatioiden kesken, hyvä eri hallinnonalojen organisaatioiden välinen yhteistyö ja tiedottaminen.
Tartuntatautien käytettävissä olevat resurssit ovat riittämättömiä laajan, äkillisen epidemian torjuntaan ja niitä tulisi selvästi vahvistaa olemassa olevissa organisaatioissa
