According to a number of studies, patients claims for compensation for a health-care-related injury consist of only a small and disproportionate sample of all the adverse events in health care and are therefore not an appropriate basis for conclusions regarding the total frequency or nature of all adverse events. Many claims are even argued to be groundless. Nevertheless, data on patient injury claims are relevant in solving diverse research questions that ultimately can contribute to improving the quality and patient safety of health care.
The objective of the research was to identify factors that are associated with both the filing and compensating of claims. Another aim was to examine whether hospital claim rates are associated with the quality of care of these hospitals and whether they are feasible as a performance indicator. A further objective was to calculate the differential in health care costs between patient injury claimants and non-claimants.
Data from the Finnish Patient Insurance Centre - the organization handling patient injury claims in Finland - were supplemented with data from other national health care registries. The compiled data were restricted to three surgical procedures: coronary artery bypass grafting (CABG), total primary hip arthroplasty (THA), and total primary knee arthroplasty (TKA). The statistical methods applied were logistic and multinomial logistic regression analyses, and generalized linear models.
Some patient groups were more inclined to file a claim than others. The elderly filed a claim less often than the non-elderly, though age did not generally affect a patient s chances of obtaining compensation. Male patients were less likely to file a claim than female patients but were more likely to obtain compensation for an injury involving an infection. Patients in a worse health state were more likely to file a claim than healthier patients, but contrary to the initial hypothesis, a worse health state did not reduce patients chances of receiving compensation. An exception to this was injuries from CABG, for which patients in a worse health state were less likely to obtain compensation.
The research further established that a volume of over 300 operations of TKAs per year was associated with a decreased probability of compensation for certain injury types. Moreover, following both THA and TKA, hospital claim rates were positively associated with five-year revision and one-year deep infection rates.
The risk-adjusted admission costs of compensated claimants and claimants denied compensation were higher than those of non-claimants. Nevertheless, the costs of compensated claimants and claimants denied compensation did not generally differ from each other.
The main implications of this research for improving quality and patient safety of health care are: (1) Health professionals and policy-makers should give more consideration to patients equal possibilities to file a claim and encourage them to pursue a claim when compensation seems justified. (2) The number of compensated patient injury claims following TKA may drop if TKAs are performed at larger hospitals. (3) Patient injury claims might be employable in performance measurement together with other indicators for monitoring treatment and surgical outcomes of selected patient groups. (4) The negligible differences in health care costs between compensated claimants and claimants denied compensation suggest that the care of claimants denied compensation has also involved substantial problems and that the claims of the latter are not groundless. Consequently, further study should focus on factors contributing to adverse events for both claimants receiving compensation and those denied compensation.Tutkimus selvitti Potilasvakuutuskeskukselle tehtyjen vahinkoilmoitusten perusteella, mitkä tekijät vaikuttavat potilaiden aktiivisuuteen tehdä ilmoituksia ja heidän mahdollisuuksiinsa saada korvauksia sekä sitä, tekevätkö potilaat vahinkoilmoituksia perusteettomasti. Lisäksi tutkimus otti selvää, ovatko sairaaloista tehdyt vahinkoilmoitukset ja korvatut vahingot yhteydessä sairaaloiden hoidon laatuun ja voitaisiinko potilasvahinkoja kuvaavaa mittaria käyttää sairaaloiden suorituskyvyn mittaamisessa.
Potilasvakuutuskeskuksen rekisteritietojen lisäksi tutkimusaineisto koostui terveydenhuollon muista rekistereistä kootuista tiedoista. Tiedot rajattiin kolmeen kirurgiseen toimenpiteeseen, sydämen ohitusleikkaukseen sekä lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen.
Tutkimus osoitti, että tietyt potilasryhmät tekivät ilmoituksia aktiivisemmin kuin muut. Iäkkäämmät henkilöt tekivät vähemmän ilmoituksia kuin nuoremmat, mutta potilaiden ikä ei yleensä vaikuttanut heidän mahdollisuuksiinsa saada korvausta. Miehet tekivät ilmoituksia harvemmin kuin naiset, mutta miehet saivat naisia useammin korvauksen infektioon johtaneen vahingon seurauksena. Sairaammat potilaat tekivät ilmoituksen useammin kuin terveemmät, mutta tutkimus kumosi hypoteesin siitä, että sairaampien vahinkoja korvattaisiin vähemmän. Poikkeuksena oli sydämen ohitusleikkauksessa sattuneet vahingot, joita korvattiin harvemmin sairaammille potilaille.
Edellä mainitut erot potilasryhmien välillä viittaavat siihen, että terveydenhuollossa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota potilaiden tasavertaisiin mahdollisuuksiin hakea korvausta sekä kannustaa potilaita hakemaan korvausta tilanteissa, joissa tämä vaikuttaa perustellulta.
Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että sairaaloissa, joissa tehtiin yli 300 polven tekonivelleikkausta vuodessa, oli vähemmän korvaukseen johtaneita vahinkoja. Polven tekonivelleikkauksiin liittyvien korvattavien vahinkojen määrä saattaisi siis vähentyä, jos kyseiset leikkaukset keskitettäisiin suurempiin sairaaloihin.
Lonkan ja polven tekonivelleikkauksen jälkeen tehtyjen vahinkoilmoitusten ja korvattujen vahinkojen määrä oli yhteydessä viiden vuoden aikana leikkauksesta tehtyjen uusintaleikkausten ja vuoden aikana ilmaantuneiden leikatun nivelen syvien infektioiden määrään. Tulos viittaa siihen, että tietoja vahinkoilmoituksista ja korvatuista vahingoista voitaisiin käyttää yhdessä muiden mittareiden kanssa tiettyjen potilasryhmien hoidon tai leikkaustoimenpiteiden onnistumisen seurannassa.
Myönteisen tai kielteisen korvauspäätöksen saaneiden potilaiden leikkaushoitojakson kustannukset olivat suuremmat kuin potilaiden, jotka eivät tehneet ilmoitusta. Kuitenkaan myönteisen ja kielteisen korvauspäätöksen saaneiden potilaiden kustannukset eivät yleisesti poikenneet toisistaan. Tämä merkitsee sitä, että sekä myönteisen että kielteisen korvauspäätöksen saaneet potilaat käyttivät melko saman verran tai sisällöltään melko samanlaisia palveluja. Tämä puolestaan viittaa siihen, että kummassakin ryhmässä oli yhtä paljon tai yhtä vaikeita haittatapahtumia. Mikäli haittatapahtumien syitä tutkitaan potilasvahinkoilmoitusten perusteella, pitää tutkia sekä myönteisen että kielteisen korvauspäätöksen saaneiden potilaiden haittatapahtumiin johtaneita tekijöitä
