Nagy, Ilona, M.

University of Debrecen Electronic Archive

Sanoista kirjakieliin. Juhlakirja Kaisa Häkkiselle 17. marraskuuta 2010.
Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 259. 
Helsinki 2010. 59–XX.
Ilona M. Nagy 
Latinan ja unkarin suhde 
erään koodeksin sanastossa 
Unkarin kielen keskiaikaiset muistomerkit 
– käännöksiä latinasta
Länsimaisen kulttuuripiirin sivistys on tunnetusti välittynyt Unkariin keski-
ajalla etupäässä latinan kielen kautta. Sen sisältö oli ennen kaikkea uskon-
nollista. Pyrkimys uskonnon välittämiseen äidinkielellä synnytti 1400-luvun 
loppuun ja 1500-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin mennessä huomattavaa 
unkarinkielistä kirkollista sivistystä ja kirjallisuutta. (Keskiajan unkarin kie-
len muistomerkeistä – alusta 1500-luvun alkuun asti – saa monipuolisen kuvan 
Unkarin Kansalliskirjastossa [Országos Széchényi Könyvtár] hiljakkoin laadi-
tulta internetsivulta: http://nyelvemlekek.oszk.hu.) Kirjallisen sivistyksen kes-
kuksia olivat ensi sijassa luostarit, joissa käännettiin tekstejä latinasta unkariin, 
kirjoitettiin koodekseja ja kopioitiin niitä. Näin syntynyt unkarinkielinen ns. 
luostarikirjallisuus, josta on säilynyt meidän päiviimme asti viitisenkymmentä 
koodeksia, heijastaa ikään kuin askel askeleelta, miten unkarin kieli on pystynyt 
mukautumaan latinan asettamiin haasteisiin. Tutkimus yrittää saada tekstien 
perusteella enemmän tietoja myös kuuluisimmista koodeksinkirjoittajista ja 
-kopioijista, jotta voitaisiin tunnistaa heille tyypilliset ilmaisukeinot ja samalla 
työn inhimillinenkin puoli tulisi esille. Tuoreimpia tutkimustuloksia on äsket-
täin julkaissut Haader (2009). Vaikka jokaisen koodeksin tekstillä on oma sel-
vitettävä historiansa ja vaikka niissä ovat usemmiten käännöksen ja kopioinnin 
sekä kirjoitetun ja puhutun kielen vuorovaikutuksen eri vaiheet havaittavissa, 
ne voivat kuitenkin antaa hyvän kuvan mm. latinan ja unkarin suhteesta, unka-
rin keskiajalla latinaan kytkeneen riippuvuuden eri vaiheista.
Pyhän Margitin legenda 1510 – tekstin historiaa 
ja sosiolingvistisiä seikkoja 
Tarkastelen tästä näkökulmasta Pyhän Margitin (1242–70), unkarin kuningas 
Béla IV:n tyttären, keskiaikaista unkarinkielistä legendaa (julkaistu nimellä 
Szent Margit élete 1510), erityisesti sen sanastoa. Dominikaaninunnana eläneen 
kuninkaantyttären legenda on mielenkiintoinen ei vain teemaltaan vaan kielen-
60 Ilona M. Nagy
säkin puolesta. Se kuvaa Margitin elämän kautta nunnaluostarin – dominikaani-
luostarin nykyisellä Margitsaarella – jokapäiväistä elämää ja kuninkaantyttären 
ihmetekoja. Legenda sisältää myös luettelon Margitin kanssa luostarissa yhdessä 
asuneista nunnista, jotka hänen kuolemansa jälkeen tekivät lausunnot elämäs-
tään paavin lähettiläille ja joiden lausuntoja on siteerattu runsaasti tekstissä. 
Luostari, jonka kuningas Béla IV perusti tyttärelleen ja jossa Margitin aikana 
asui noin 70 etupäässä aatelista sukua olevaa sisarta, oli koko keskiajalla Unkarin 
dominikaanien huomattavin nunnaluostari. Se oli Margitin palvonnan keskus-
paikka, hänen luostarikirkossa oleva hautansa oli pyhiinvaelluskohde. Luostari 
oli samalla äidinkielisen kirjallisuuden tärkeä keskus 1500-luvun ensimmäisiin 
vuosikymmeniin saakka, jolloin nunnien oli paettava turkkilaisten hyökkäyk-
sen edeltä. Vaikka legenda on periaatteessa käännöstä, siinä on myös puhe-
kielellä huomattava rooli. Siksi se tarjoaa hyvän pohjan äidinkielen ja latinan 
suhteen tarkasteluun. Yksi syy puhekielen osuuteen on, että toinen tekstin kah-
desta päälähteestä on (toisen) kanonisointitutkimuksen pöytäkirja, joka sisäl-
tää todistajien lausunnot. He puhuivat paavin edustajien edessä unkariksi, joka 
tulkattiin latinaksi. Paavin määräys oli, että lausunnot täytyy kääntää sanasta 
sanaan, ja siksi pöytäkirjan latina kuvaa monella tapaa puhuttua unkaria. Olen-
naista on myös se, että legenda oli käytössä Margitin palvonnan keskuksessa. 
Ainoa meidän päiviimme säilynyt kappale on kopiotu 240 vuotta Margitin kuo-
leman jälkeen. Sen kopioitsija on unkarin luostarikirjallisuuden kuuluisin nunna 
Lea Ráskay (hänestä ks. Haader 2009, 64–68, 77). Vaikka emme tarkkaan tiedä 
unkarinkielisen tekstin ikää, jo pelkästään oikeinkirjoituksen perusteella se on 
kopiontiaikaa 100–150 vuotta vanhempi, eli sillä on ollut aikaa hioutua. Suul-
lisen kerrontaperinteen hiova vaikutus tuntuukin monessa kohdin. (Legendan 
tekstin historian ongelmista ks. M. Nagy 2008.)
Latinan sanoja sekä lainoja legendan sanastossa
Legendan sanastolle on ominaista, että siinä on jo kieleen juurtuneiden latina-
laisten lainasanojen lisäksi tietty määrä latinan sanoja, jotka eivät kuuluneet sen 
ajan unkarin yleiseen sanastoon mutta joilla oli oma tehtävänsä luostarin kielen-
käytössä. Koodeksin sanojen vastineina löydämme lähteistä tavallisesti samat 
latinankieliset sanat. Ne kuuluvat seuraaviin aihepiireihin.
1. Luostarirakennus ja erityisesti sen osat: 
 clastrom (esim. 1/2, 12/2): claustrum, monasterium ’luostari’, 
capitulom haz (66/24, 128/20, 220/5): capitulum (pöytäkirjan 
kielessä: domus capituli) ’kapitulisali’, cella (11/4): cella ’kammio’, 
dormitoriom (8/22, 25/19): dormitorium ’makuusali’, infirmaria 
(myös in firmaria, 50/1, 93/16, 137/12): infirmaria ’sairashuone’, 
lokutorium (127/14): loquutorium ’keskustelusali’, refectorium ~ 
refectoriom (24/3; 54/6, 119/15): refectorium ’ruokasali’; porta 
(52/11): porta ’portti’, ambitus 25/19: ’luostarin kiertokäytävä’.
61Latinan ja unkarin suhde erään koodeksin sanastossa
Luostarin perustaminen on unkarin johdinsuffikseilla varustettu fondalas 
(182/1) vrt. lat. fundare ’perustaa’, perusta taas on fondamentum (4/4) eli lat. 
fundamentum. Luostarikirkkoa, jota ilmaisee lähteissä sana ecclesia, nimitetään 
jo kiteytyneellä ilmaisulla zent egyház ’pyhä kirkko’ (9/3). Sana kar on latinan 
(< kreikan) chorus-sanasta lyhentynyt (EWUng kar1), ja tarkoittaa legendassa 
paikkaa kirkossa (ikäänkuin lehteriä), josta nunnat saivat katsoa ja kuunnella 
messua ikkunan läpi eristettyinä muusta kirkonväestä. (Sama sana on vanhan 
suomen sanan kuori [VKS kuori1] taustalla, joka merkitsee myös kirkon osaa, 
mutta ei samaa kuin unkarissa.) Legendassa ei käytetä latinalaista nimitystä 
puhuttaessa niin profaaneista paikoista kuin keittiö (kohnya 22/21: coquina), 
piha (vduar 127/8: curia servitialium), kaivo (kut 132/20: puteus) tai ulkohuone 
(zyksegnek helye, zykseg zek: 26/6, 10). Viimeksimainittua ilmaistaan pöytäkir-
jassa käytetyn necessaria-sanan mukaisesti, mutta kuten tekstiin on lisätty, sitä 
kutsuttiin yleensä vain Tonavaksi: ”kyt dunanak hÿvonk” (26/7), koska se oli 
ilmeisesti joen puolella. 
2. Luostarielämään kuuluvia käsitteitä
 Nunnien puhuttelu ja muut tittelit: soror ’sisar’, munkki puolestaan 
frater ’veli’, priorissa (2/22, 12/17, 33/4) ’naisluostarin johtaja’, 
cantrix (16/21) ’laulua johtava nunna’, novicia (115/21) ’noviisi’, 
provincialis (34/25) ’provinsiaali, dominikaaniprovinssin esimies’, 
prior ’dominikaanisen miesluostarin johtaja’, papa (163/2, 164/25) 
’paavi’. Sana secrestyeres (14/13, 14/15): sacristana on jo johtimella 
varustettu unkarissa (sanasta sekrestye: sacristia ’sakaristo’).
 Nunnien vaatetuksen nimityksiä: capa ~ cappa (115/13) ’kaapu’, 
ciliciom (86/5): cilicium ’karkea puku (jota nunnat ja munkit 
käyttävät välittömästi iholla)’, scapular (196/3): scapularium 
’nunnien esiliinan tapainen (työ)vaate’, velom (176/8, 180/13 192/1): 
velum ’nunnanpäähine’. Muut käsitteet: regula ’luostarisääntö’ 
(60/22), silentium ’hiljaisuus’, disciplina (65/4) ’luostarikuri’, 
disciplinál ’kurittaa’, professio ~ professyo (28/18, 33/16) 
professio ’luostarilupaus’, professiot tesz ’tehdä luostarilupaus’, 
processio (119/13) ’(nunnien) kulkue (esim. luostarirakennuksesta 
luostarikirkkoon)’, venia (15/13, 15/16) ’kasvoilleen lankeaminen’; 
rukousten tai liturgiatekstin maininta alkusanoilla: ave maria 
(1/9), pater noster (15/12), veni sancte (15/19), ecce lignum (13/18), 
mandatum, iudica (vasarnap) (11/11); uskonnollisia tilaisuuksia, 
juhlia: ora, collacio (10/25): collatio, conpleta (11/1, 66/3, 69/8): 
completorium ’yhteinen iltarukous’; passio (11/14), predicacyo (18/6) 
jne.
Sana legenda sai myös erikoisen merkityksen saaren luostarissa. Sitä käytetään 
paitsi tavallisessa ’pyhien elämäkerta’ -merkityksessä myös suppeammassa mie-
lessä ilmaisemaan pöytäkirjan kappaletta, jonka paavin lähettiläät ovat jättäneet 
luostariin tehtyään kanonisointitutkimusta Margitin elämästä ja ihmeteoista. 
62 Ilona M. Nagy
Juuri unkarinkielinen legenda, jossa Margitin vanhimpaan latinankieliseen 
elämäkertaan on liitetty pöytäkirjasta otettuja katkelmia, todistaa, että pöytä-
kirjan sisältö tunnettiin luostarissa ja siitä tehtiin kerrottavia tarinoita eli sitä 
käsiteltiin legendana. Tämä oli kuitenkin vain paikallinen käytäntö. Latinan vita 
’elämä’ -sanaa taas ei ole lainattu merkityksessä ’elämäkerta’, vaan unkarin élet 
’elämä’ -sanaa, joka on vanhaa suomalais-ugrilaista alkuperää, käytettiin myös 
jälkimmäisessä merkityksessä: ”mÿkeppen evnekÿ eleteben meg vagyon irvan” 
(121/25) ’kuten hänen elämäkerrassaan/legendassaan on kirjoitettu’. Tämä mer-
kityslaina ei kuitenkaan säilynyt kielessä. Kertomuksissa ihmeteoista löytyy 
joskus latinalainen kasvinnimi, esim. salya ’salvia’: ”az sororok tevnek salyat ez 
sorornak zaÿaban” (216/21-22): posuerunt ... salviam in ore. Salvia on yrttinä ja 
koristeena Unkarissa yhtä suosittu kuin Agricolasta asti Suomessakin (ks. tästä, 
kasvin nimestä ja vaikutuksesta Häkkinen – Lempiäinen 2007, 101–102). Sanan 
muoto ei kuitenkaan pysynyt muuttumattomana, vaan se on juurtunut unkariin 
äänteellisesti muuttuneena muodossa zsálya, joka osoittaa sen vanhaa käyttöä. 
Osalla mainituista nimityksistä on legendan tekstissä myös unkarilai-
nen vastine tai useampiakin vastineita, joita käytetään etupäässä latinalaisen 
sanan rinnalla: kervlev auagy (’tai, eli’) ambitus (25/19), velom avagy kezkenev 
(16/7), velom fekete (39/11), passio christusnak kennya (11/14), az sileciom az 
vezteksegtartas (9/7), professio fogadas (31/4), legenda elet (18/8). Tällaisia 
rakenteita nimitetään unkarilaisessa kirjallisuudessa kirjallisuudentutkija János 
Horváthin (1931, 276) mukaan ”latinalais–unkarilaisiksi sanakaksosiksi”, ja ne 
ovat muistakin koodekseista tuttuja (Papp 1995, 489). Tämä ei kuitenkaan tar-
koita, että nämä sanat olisivat vaatineet selitystä luostarissa, koska niitä käyte-
tään myös yksin. Vieraan ja omaperäisen sanan rinnastaminen – jolla tunne-
tusti voi olla useitakin syitä – oli keskiajan Euroopan äidinkielisissä teksteissä 
tavanomainen ilmiö, jonka juuret ulottuvat keskiajan sivistyksen historiaan 
(ks. esim. englannin kielestä Koskenniemi 1968, 35, 111 ja passim). Unkarin 
koodeksi kirjallisuudelle on ominaista, että juuri sen ajan tunnetuimmat latina-
laiset sanat esiintyvät näin. Tämänkaltaiset rinnastukset käyttäytyvät tekstissä 
tavallaan kuin muut tautologiset rinnastukset, jotka saattavat ilmaista sisällön 
korostamista ja affektisuutta. Margitin legendan kielessä niiden käyttö on siis 
peri aatteessa tyyliasia. Kun Margitin velumi oli esimerkiksi ihme parantamisen 
väline, se voi saada lauseen avainsanana painotuksen: „meg kertek volna zent 
margyt azzonnak velomat feketeÿt” (191/24-192/1) ’olisi pyydetty kunnian-
arvoisan neitsyen pyhän Margitin velumi (musta) päähine’. Osa mainituista 
rinnastuksista on syntynyt eräänlaisesta maneerimaisesta käytöstä. Lea Rás-
kayn kopioimille teksteille on ominaista – vaikka ei tiedetä, keneltä piirre 
on peräisin –, että latinan sanan toistuessa siihen liittyy usein sanan unkari-
lainen vastine: 65/16–25: ”Ez dysciplinanak ev vezzevy valanak kevzenseges 
disciplinanak vezzevÿ … es ez veresegeket disciplinakat ∙ vezÿ vala nemykoron 
az refectoriomba … ez disciplinanak genyerevseget meg tanola” ’Tämän discip-
linan vitsat olivat tavallisen disciplinan vitsoja ... näitä itsekurituksia disciplinoja 
hän ottaa joskus refectoriumissa ... hän on oppinut tämän disciplinan nautintoa 
...’ (yksityiskohtaisemmin näistä ks. M. Nagy 2001, 2003).
63Latinan ja unkarin suhde erään koodeksin sanastossa
Latina toimii uskonnollisen maailman symbolina
Vaikka unkarin kirjallisuudessa on tapana puhua eräänlaisesta kaksikielisyy-
destä luostareissa, se koski aktiivisesti vain lekseemitasoa. Margitin legendan ja 
muiden koodeksien teksteissä esiintyvät käännösvirheet osoittavat, ettei kään-
täjienkään latinan taito ollut aina tyydyttävä. Saaren luostarissa aktiivisesti 
käytetyn latinalaisen sanaston roolia voimme tulkita samalla tavalla, kuin Och-
senbein (1999, 47) tekee kirjoittaessaan latinankielisen liturgian vaikutuksesta 
myöhäiskeskiajan ylärajnalaisissa dominikaaninaisluostareissa. Vaikka nunnat 
eivät siellä tietojen mukaan paljon ymmärtäneet sanoista, latinankielinen litur-
gia loi eräänlaista sakraalia ilmapiiriä ja kuorossa suoritettu latinankielinen 
rukous taisi olla myös tietynlainen ”psykohygieeninen stabilisaatiotekijä”. Lati-
nalaisten sanojen käyttö Tonavan saarella ilmaisemassa naisluostarin sisäistä 
ympäristöä, ennen kaikkea luostarirakennuksen sisäisiä paikkoja sekä tyypil-
lisimpiä luostarin henkiseen elämään kuuluvia asioita, tapahtumia ja käsitteitä 
kuten vaatteita, puhuttelutapaa, titteleitä, rukousten nimiä, abstraktikäsitteitä 
jne. auttoi uskonnollisen ilmapiirin luomisessa ja kuului turvallisuudentunnetta 
vahvistaviin tekijöihin. Latina oli uskonnollista maailmaa symbolisoiva kieli. 
Ilmaisutapa sopi Margitsaaren luostarin perinteisiin, sillä se ei ollut ainoastaan 
Unkarin rikkaimpia luostareita vaan sen seinien sisällä harjoitettiin korkea-
tasoista kirjallista toimintaa.1
Tekstilähteet
Szent Margit élete 1510. Régi Magyar Kódexek 10., MTA Nyelvtudományi Inté-
zete, 1990, Budapest, http://mek.oszk.hu/05100/05166.
Margit-legenda 1510. Digital Treasury. CD-Rom. National Széchényi Library. 
2009. 
Vita Beate Margarite de Ungaria ordinis predicatorum. – Szentpétery E. –
Szovák K. – Veszprémy L. (eds.): Scriptores Rerum Hungaricarum. II, 
s. 685–709. 1938/1999. Nap Kiadó, Budapest.
Inquisitio super vita, conversatione et miraculis beatae Margarethae virginis, 
Belae IV. Hungarorum regis filiae... – Fraknói Vilmos (ed.): Monumenta 
Romana episcopatus Vesprimiensis I. Budapestini 1896.
Muut lähteet
EWUng = Etymologisches Wörterbuch des Ungarischen I–II. Hrsg. Loránd 
Benkő. Akadémiai Kiadó, Budapest 1993–1995.
HAADER, LEA 2009: Arcképtöredékek ómagyar scriptorokról. – Madas Edit 
(szerk.): „Látjátok feleim...”. Magyar nyelvemlékek a kezdetektől a 
1. Tutkimusta on tukenut OTKA-projekti K 69093.
16. század elejéig, s. 53–74. Országos Széchényi Könyvtár, Budapest. 
Saksankielinen tiivistelmä: Porträtfragmente altungarischer Schreiber, 
s. 75–8.
HÄKKINEN, KAISA – LEMPIÄINEN, TERTTU 2007: Agricolan yrtit. Kirja-Aurora, 
Turku.
HORVÁTH, JÁNOS 1931/1988: A magyar irodalmi műveltség kezdetei. Budapest. 
KOSKENNIEMI, INNA 1968: Repetitive Word Pairs in Old and Early Middle English 
Prose. Annales Universitatis Turkuensis. Ser. B. Tom. 107. Turku.
M. NAGY, ILONA 2001: Vanhan unkarin kirjakielen rinnasteisten sanaparien 
taustasta. – Sananjalka 43, s. 97–109.
— 2003: Latinan ja unkarin sanoja rinnakkain keskiajan unkarin luostarikir-
jallisuudessa. – Valve-Liivi Kingisepp (toim.): Vana kirjakeel ühendab, 
s. 189–202. Tartu Ülikooli Eesti Keele Õppetooli Toimetised 24. Tartu.
— 2008: Die textgeschichtlichen Fragen der muttersprachlichen Legende 
(1510) der Heiligen Margit aus der Arpadendynastie. – Acta Classica Uni-
versitatis Scientiarum Debreceniensis. 44, s. 187–194.
OCHSENBEIN, PETER 1992: Latein und Deutsch im Alltag oberrheinischer 
Dominikanerinnenklöster des Spätmittelalters. – Nikolaus Henkel – Nigel 
F. Palmer (Hrsg.) Latein und Volkssprache im deutschen Mittelalter 1100–
1500. Max Niermeyer, Tübingen, 42–51.
PAPP ZSUZSANNA 1995: A mellérendelő szerkezetek. – Benkő Loránd (főszerk.): 
A magyar nyelv történeti nyelvtana. II/2, s. 474–492. Akadémiai Kiadó, 
Budapest. 
VKS = Vanhan kirjasuomen sanakirja I–II. Päätoimittaja Esko Koivusalo, Maija 
Länsimäki. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 1985, 1994.
M. Nagy Ilona
mnagyi@tigris.unideb.hu
BTK, Klasszika-filológiai és Művészettörténeti Tanszék
H-4032 Debreceni Egyetem 
Unkari


Latinan ja unkarin suhde erään koodeksin sanastossa

https://dea.lib.unideb.hu/dea/bitstream/handle/2437/103113/file_up_SUST259MNagy.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Latinan ja unkarin suhde erään koodeksin sanastossa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

University of Debrecen Electronic Archive