Local ecological knowledge in deteriorating water catchments : Reconsidering environmental histories and inclusive governance in the Taita Hills, Kenya
In many developing countries, formal natural resource management is still largely based on top-down approaches that rely on professional ecological knowledge and bureaucratic procedures. Despite general support for community participation in the context of decentralised governance, perspectives of local people are often neglected in management planning and decision-making. At the same time, local people are considered responsible for environmental degradation, while historical political, economic and other structural changes, which have led to unsustainable land and water uses, are overlooked.
This dissertation focuses on examining the challenges and possibilities of enhancing community participation and the role of local ecological knowledge in environmental management through a case study from the Taita Hills, Kenya. Political ecology provides the overall framework for the study and both theoretical and ethical guidance are drawn from postcolonial and decolonial thinking. The dissertation consists of one review and four case study articles that are tied together by a “pathway” towards decolonizing environmental governance and building of symmetric dialogues between local people and state authorities. The material for the case studies was largely collected through a multi-method participatory mapping process in 2013-2014. The process is methodologically important because it highlights the significance of the historical perspective for understanding socio-environmental problems and respects local ways of knowing and thus provides the possibility to move towards decolonizing knowledge production.
This study shows how the causes of increasing vulnerability and decreasing resilience to water scarcity and droughts can be traced back to changes in land use policies, the impacts of the neoliberalization of environmental governance, and ultimately, the subalternization of local people and their ecological knowledges. Furthermore, the dissertation locates the roots of the asymmetric environmental dialogues between local people and management authorities to the diverging framings of the environmental problems. Prioritization of the state’s economic interests in local environmental negotiations, instead of local perspectives and historical injustices, reproduces the coloniality of power. To overcome this vicious circle, societal learning and transformation are needed.Monissa kehittyvissä maissa luonnonvarojen hallinta perustuu suurelta osin virkamiestietoon ja byrokraattisiin toimintamalleihin. Vaikka vallitseva uusliberaalin ympäristöhallinnan lähestymistapa onkin edistänyt paikallisyhteisöjen osallistamista, jätetään paikalliset näkökulmat usein huomiotta suunnittelussa ja päätöksenteossa. Paikallisten ihmisten nähdään kuitenkin usein olevan vastuussa ympäristön tilan heikkenemisestä, koska he eivät resurssipulan vuoksi pysty aina noudattamaan kaikkia ympäristösäädöksiä ja hallinnallisia käytäntöjä. Tämä tarkastelutapa ei kuitenkaan huomioi historiallisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet kestämättömään maa- ja vesivarojen käyttöön ja, joita tarkastelemalla, voitaisiin vastuita arvioida uudelleen.
Tämä väitöskirja tarkastelee mahdollisuuksia ja haasteita, jotka liittyvät paikallisyhteisöjen osallistamiseen ja paikallistiedon tuomiseen ympäristövarojen hallinnan prosesseihin Kenian Taitavuorille sijoittuvan tapaustutkimuksen kautta. Poliittinen ekologia tarjoaa tutkimukselle teoreettisen viitekehyksen, jonka ohessa teoreettista ja eettistä opastusta on etsitty jälkikoloniaalisesta ja dekoloniaalisesta ajattelusta. Väitöskirja perustuu neljään tutkimusartikkeliin, jotka on sidottu toisiinsa ”polulla”, joka tarjoaa aineksia ympäristöhallinnon valta-asetelmien purkamiseen ja eri toimijoiden välisen symmetrisen vuoropuhelun rakentamiseen. Tapaustutkimus-aineisto kerättiin pääosin useita laadullisia menetelmiä yhdistävän osallistavan kartoitusprosessin avulla vuosina 2013-2014.
Tutkimus osoittaa kuinka paikallisyhteisön haavoittuvuuden kasvun ja heikentyvän resilienssin sekä niiden aiheuttamien vesiongelmien juuret ulottuvat muutoksiin maankäyttöpolitiikoissa, ympäristöhallinnan uusliberalisaatioon sekä paikallisten ihmisten ekologisen tiedon alisteiseen asemaan Taitavuorilla. Lisäksi tulokset osoittavat kuinka epäsymmetrinen vuoropuhelu kytkeytyy paikallisten ihmisten ja hallintoviranomaisten erilaisiin tapoihin ymmärtää ympäristöongelmien lähtökohdat. Valtiontasolla muotoiltujen taloudellisten tavoitteiden asettaminen etusijalle paikallisympäristöä koskevassa päätöksenteossa johtaa kulttuuristen näkökulmien ja epäoikeudenmukaisen resurssienjaon kysymysten sivuuttamiseen sekä uusintaa koloniaalista valtasuhdetta. Tämän muuttaminen vaatii yhteiskunnallista oppimista ja siirtymistä kohti tasa-arvoisempaa, eri toimijaryhmät tunnistavaa vuoropuhelua
