Tutkielma käsittelee verkostomaista nykyhallintoa ja lähidemokratiaa Helsingin itäisen kantakaupungin alueella Arabiassa. Alueen kaupunginosayhdistyksen Artova ry:n hanke Arabianranta, Toukola ja Vanhakaupunki demokraattisen päätöksenteon kasvualustana oli yksi kymmenestä demokratiapilotista Helsingin kaupungin alueellisen osallistumisen kokeilussa vuonna 2013. Kokeilussa etsittiin asukasvetoisten pilottien avulla uusia osallistumis- ja vuorovaikutuskeinoja hallinnon ja asukkaiden välille. Pilotissa kokeiltiin deliberatiivista asukasraatia Arabianrannan rantapuiston elävöittämisen suunnitteluun ja kehitettiin asukastalojen toimintaa.
Tutkielmassa tarkastellaan hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä tässä osallistumishankkeessa. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa käytetään analyysimenetelmänä Carol Bacchin (2009) What’s the problem represented to be -lähestymistapaa (WPR). Bacchin policy-analyysin avulla paljastetaan ne taustaoletukset, joita pilotin eri toimijoilla oli lähidemokratiasta, kunnallisesta päätöksenteosta ja alueellisesta osallistumisesta hankkeen aikana.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytetään angloamerikkalaista ja eurooppalaista keskustelua demokratiasta (mm. Dahl), hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta (mm. Jepperson), osallistumisesta (mm. Arnstein), kaupunkitilasta (mm. Massey) sekä paikallisista kiistoista (mm. Kopomaa).
Tutkimusaineisto koostuu Helsingin kaupungin alueellisen osallistumisen kokeilua koskevista päätösasiakirjoista, Arabian alueella toteutusta asukaskyselystä sekä Artovan lähidemokratiaryhmän pilottisuunnitelmasta, ryhmähaastattelusta ja pilotin loppuraportista. Aineiston avulla tutkitaan, millaisia ongelmia pilotin eri toimijat näkevät lähidemokratiassa ja kunnallisessa päätöksenteossa sekä miten Helsingin kaupungin ja Artovan näkemykset alueellisen osallistumisen kehittämisestä erosivat toisistaan pilotin toteuttamisen aikana.
Aineiston mukaan luottamushenkilöt näkevät lähidemokratian ja kunnallisen päätöksenteon suurimpina ongelmina alhaisen äänestysaktiivisuuden kuntavaaleissa sekä poliittisen osallistumisen polarisoitumisen. Myös tarkoituksenmukaisten osallistumiskanavien puute, viranhaltijoiden valta asioiden valmisteluvaiheessa ja kaupunkilaisten kokemus heikoista vaikutusmahdollisuuksista nähtiin ongelmiksi. Arabian alueen asukkaat puolestaan haluaisivat osallistua enemmän asuinaluettaan koskevaan päätöksentekoon ja toivoisivat siihen parempia ja vaikuttavampia kanavia. Asukkaiden mielestä hallinnon pitäisi myös jättää kaupunginosatasolla tilaa omaehtoiselle kansalaistoiminnalle, minkä kautta on mahdollisuus saavuttaa aito vaikuttamisen kokemus.
Aineiston perusteella Helsingin kaupunki ei asettanut erityisiä tavoitteita Artovan demokratipilotille, vaan se toteutettiin asukasvetoisesti pilotin omien voimavarojen ehdoilla. Pilotin vapaa-ajallaan toteuttanut, politiikan ja osallistumisen puoliammattilaisista koostunut 6–7 henkilön lähidemokratiaryhmä puolestaan odotti kaupungilta enemmän sekä taloudellisia että asiantuntijaresursseja pilotin toteuttamiseen. Pilotin keskeisin onnistuminen, asukasraadin laatima julkilausuma luovutettiin kaupungin hallintokoneiston 'pureskeltavaksi' syyskuussa 2013.
Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten huomioita siitä, että kunnallisten osallistumishankkeiden vaarana on jäädä näennäisdemokratiaksi, jos niiden tuloksia ei liitetä uskottavalla tavalla edustukselliseen päätöksentekojärjestelmään. Lisäksi jos hankkeisiin ei kanavoida riittävästi resursseja ja päävastuu hankkeiden toteuttamisesta on vapaaehtoisilla asukasaktiiveilla, hankkeen toteuttajat saattavat väsyä ja kyynistyä, eikä osallistumisen todellinen laatu tai vaikuttavuus parane lainkaan
