Sananvapauden ja yksityiselämän suojan välinen jännite on tyypillistä kaikenlaiselle ihmisistä kertovalle valokuvajournalismille. Jännite edellyttää jatkuvaa perusoikeuspunnintaa, jonka kriteerien määrittelyssä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ollut merkittävässä asemassa. Erityistä merkitystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut sille, kenestä julkaistut valokuvat on otettu ja osallistutaanko niiden julkaisulla yhteiskunnallisesti merkittävään keskusteluun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi turvannut valokuvalla välitettyjä tietoja katsoen henkilöillä olevan tietyissä yhteyksissä oikeuden oman valokuvansa suojeluun. Tämän voidaan katsoa merkitsevän eräänlaista poikkeusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen muuten sananvapausmyönteisestä ratkaisukäytännöstä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millainen on sananvapauden ja yksityiselämän suojan suhde valokuvajournalismissa. Toisena tutkimuskysymyksenä puolestaan on, missä tilanteissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että henkilöllä on oikeus oman valokuvansa suojeluun. Tutkielman tarkoituksena on systematisoida oikeustilaa luoden selkeä yleiskuva valokuvan perusoikeudellisesta asemasta journalismissa. Tutkielmassa esitellään aluksi sananvapautta ja yksityiselämän suojaa erillisinä perus- ja ihmisoikeuksina. Tämän jälkeen keskitytään niiden väliseen suhteeseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä syntyneiden punnintanormien valossa keskittyen valokuvajournalismille tyypillisimpiin tilanteisiin. Lopuksi arvioidaan oikeutta oman kuvan suojeluun erilaisissa olosuhteissa.
Tutkielman tarkastelu rajataan niin sanottuun perinteiseen mediaan keskittyen erityisesti aikakausi- ja sanomalehtijulkaisuihin. Tutkielman aiheena on juuri sananvapauden ja yksityiselämän suojan suhde, joten kunniansuojaa ei tässä yhteydessä tarkastella. Vaikka tutkielmassa tarkastellaan myös valokuvan otto-olosuhteiden vaikutusta julkaisun sallittavuuteen, keskitytään tarkastelussa otetun valokuvan julkaisuun eikä kuvaamisen oikeudellisiin edellytyksiin.
Tutkielman metodina on lainoppi, eli siinä on kyse voimassaolevan oikeuden systematisoinnista, tulkinnasta ja oikeudellisten ratkaisuvaihtoehtojen punninnasta. Tutkielmaa voidaan pitää perusoikeuspluralistisena, sillä siinä huomioidaan kansallisen perustuslain lisäksi myös kansainväliset ihmisoikeuksia suojaavat järjestelmät. Valokuvajournalismin kannalta merkittävimpänä näistä voidaan pitää Euroopan ihmisoikeussopimusta, jota koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö toimii yhtenä tutkielman merkittävimmistä lähteistä. Aineistona käytetään myös kotimaisten tuomioistuinten ratkaisuja sekä lainvalmisteluasiakirjoja. Näiden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään suomalaista ja eurooppalaista oikeuskirjallisuutta.
Valokuva paljastaa luonteensa vuoksi usein kirjoitettua tekstiä enemmän kohteestaan. Vaikka valokuva toisinaan rinnastetaan henkilön nimen julkaisuun, on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsonut kuvan paljastavan henkilön yksilölliset piirteet sillä tavalla, että tämän kuvan julkaisussa tulee antaa erityistä suojaa yksityiselämälle. Oikeus oman valokuvan suojeluun voi lisäksi syntyä tilanteessa, jossa valokuvien ottaminen häiritsevässä ilmapiirissä saattaa estää hänen oikeuttaan elää arkipäiväistä elämäänsä ja muodostaa henkilökohtaisia suhteita muiden puuttumatta hänen elämäänsä.
Valokuvan julkaisun arviointiin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa suhtauduttava huolellisesti. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota etenkin valokuvan julkaisun osallistumiselle yleisesti kiinnostavaan keskusteluun sekä henkilön oikeuteen elää rauhassa muiden puuttumiselta
