Uusitalo, Lauri

Arvosteltu teos: Puolen maailman valtias: Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty / Pekka Valtonen. Helsinki : Gaudeamus, 2015

Journal.fi

460    HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 4 /  2015Keisari Kaarle V ja hänen aikakautensaPekka Valtonen: Puolen maa-ilman valtias. Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty. Gaudeamus 2015. 616 s. ISBN 978-952-595-358-0.Keisari Kaarle V (1500–1558) oli epäilemättä aikansa mahtavin hal­litsija Euroopassa. Hän peri äidil­tään Johanna Mielipuolelta Kasti­lian ja Leónin kruunut, äidinisäl­tään Ferdinand II:lta Aragonian ja Napolin kuningaskunnat, isältään Filip Kauniilta Burgundin hert tua­kunnan ja isänisältään Maksimilian I:ltä Itävallan arkkiherttuakunnan, jonka hän tosin luovutti pian veljel­leen Ferdinandille. Lisäksi hänet valittiin Maximilianin jälkeen Py­hän saksalaisroomalaisen keisari­kunnan keisariksi. Kastilian kunin­kaana hänen haltuunsa tulivat myös Espanjan amerikkalaiset siir­tomaat. Pekka Valtosen kirjan ni­men mukaisesti hän oli siis puolen maailman valtias.Valtonen ei ole kuitenkaan läh­tenyt tekemään suurmieselämä­kertaa. Puolen maailman valtias ei ole varsinaisesti kirja Kaarle V:stä, vaan enemmänkin tämän aikakau­desta. Valtonen käyttää Kaarlen hahmoa eräänlaisena keskipistee­nä, jonka ympärille hän rakentaa kuvaa 1500­luvun ensimmäisen puoliskon historiasta, Euroopan valtionmuodostuskehityksestä, kauppakapitalismin synnystä, uu­den ajan alun aatteellisesta ja us­konnollisesta murroksesta sekä Euroopan noususta. Välillä Kaarle on keskiössä, välillä hieman syrjäs­sä, ja ajoittain hän katoaa hetkeksi näkyvistä kokonaan. Joka tapauk­sessa Kaarle V sopii erinomaisesti tällaisen teoksen keskushahmoksi. Hän oli uuden ajan alun Euroopan historian merkittävimpiä henkilöi­tä, kosmopoliitti, joka puhui Juma­lalle espanjaa, naisille italiaa, mie­hille ranskaa ja hevoselleen saksaa.Kyseessä on populaari yleisesi­tys, joka ei perustu kirjoittajan omaan lähdetyöskentelyyn, vaan tutkimuskirjallisuuteen. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä tiivistys ai­emmasta tutkimuksesta, vaan Val­tonen esittää siinä myös omia tul­kintojaan käsittelemistään ilmiöis­tä. Vaikka lähteinä käytettyä kirjal­lisuutta ei sinänsä käsitellä tekstis­sä kriittisesti, tekijän oma ääni tu­lee kuitenkin hyvin esiin. Tämä kertoo siitä, että tutkimuskirjalli­suutta on luettu kriittisellä otteella, vaikka tätä ei olekaan kirjoitettu auki. Se ei tämän kaltaisessa popu­laarissa teoksessa olekaan välttä­mätöntä. Teoksessa on myös lop­puviitteet, joten lukija tietää, mihin tutkimuksiin tekijä perustaa näke­myksensä.Esipuheessaan Valtonen pohtii keskushahmonsa merkitystä. Hän toteaa, että Kaarle V ”aivan liian varhain saatettiin hallitsemaan suurta valtakuntaa erilaisten poliit­tisten ja uskonnollisten voimien temmellyksen keskellä. […] Hän ei mahtanut mitään sille, että kirja­paino, löytöretket, tieteet ja us­konpuhdistus mullistivat euroop­palaisen ihmisen sielunelämän, kauppakapitalismi muutti talou­dellisen järjestyksen ja keskitetty­jen valtioiden synty loi uudenlaisen yhteisöön kuulumisen muodon. Hän vain sattui olemaan paikalla, tosin eturivissä” (s. 8). Valtoselle Kaarle on aikakauten­sa heijastaja, ihminen ja instituu­tio, joka oli keskeisellä tavalla osal­lisena monissa aikakautensa mer­kittävissä tapahtumissa ja ilmiöis­sä. Tästä huolimatta hän keskittyy kirjassaan melko paljon tapahtu­mahistoriaan nostaen päähenki­löikseen hallitsijat ja muut merkki­henkilöt. Aika ajoin lukijalle vyöry­tetäänkin suorastaan hengästyttä­vällä tahdilla yksityiskohtaisia ku­vauksia esimerkiksi suurvaltapoli­tiikan kiemuroista jatkuvine soti­neen ja vaihtuvine liittosuhteineen. Valtonen toteaa itsekin esipuhees­saan keskittyvänsä suurten selitys­ten sijaan yksityiskohtiin yksilöiden motiiveja unohtamatta päästäk­seen eroon suuren suunnitelman illuusiosta.Teoksessa käsitellään myös aika­kauden poliittisia virtauksia (esimer­kiksi uskonpuhdistus, uudet käsi­tykset valtiosta ja hallitsijasta) sekä hallinnollista (byrokratisoituminen, lakien kodifioinnit ynnä muut), ta­loudellista (kauppakapitalismi, ra­hatalous, verotuksen tehostumi­nen) ja teknistä (kirjapainotaito, merenkulku, sota) kehitystä ja mui­ta uuden ajan alussa vaikuttaneita voimia. Näiden ilmiöiden merkitys tuodaan vahvasti esiin ja niiden ke­hitys esitetään pitkälti hallitsijoista riippumattomiksi.Kirjan ensimmäiset viisi lukua keskittyvät Kaarle V:een ja hänen ARVIOITAHISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 4 /  2015   461hallitsemiinsa alueisiin, tämän veri­vihollisen Frans I:n Ranskaan sekä näiden kahden monarkin väliseen kilpailuun ja sodankäyntiin erityi­sesti Italiassa. Kuudennessa luvus­sa käydään läpi muiden eurooppa­laisten valtojen historia uuden ajan alussa. Nämä kuusi lukua kertovat Euroopan suurvaltapolitiikasta, so­dista ja diplomatiasta sekä Euroo­pan eri alueiden valtiokehityksestä ja niiden eroista ja yhtäläisyyksistä. Kerronta etenee detaljirikkaasti ja anekdootteja hyödyntäen. Huo­mio on vahvasti poliittisessa histo­riassa.Sen sijaan luvut seitsemästä kymmeneen keskittyvät eräisiin uuden ajan alun Euroopan histo­rian merkittäviin ilmiöihin. Näistä seitsemäs luku käsittelee muun muassa humanismia, kirjapainotai­toa ja tieteiden kehitystä uuden ajan alun maailmankuvan murrok­sen taustatekijöinä. Kahdeksas luku käsittelee reformaation vai­heita ja merkitystä. Yhdeksäs ja kymmenes luku keskittyvät erityi­sesti väestöhistoriaan ja talouteen.Käsiteltyään näin seikkaperäi­sesti Euroopan uuden ajan alun historiaa Valtonen siirtyy muihin maanosiin. Näiden suhde Euroop­paan ja Euroopan suhde näihin säilyy kuitenkin keskiössä. Idän ja lännen välissä olleet Osmanit saa­vat oman lukunsa, minkä jälkeen kahdessa seuraavassa luvussa siir­rytään Afrikan ja Amerikan kautta Aasiaan. Lopuksi tulee vielä epilo­gi, joka kertoo Kaarlen vallasta luopumisesta sekä hänen viimeisis­tä vuosistaan vetäytyneenä Yusten luostariin Espanjassa.Tämän kaltaisessa yleisteoksessa on väistämättä aina jonkun verran yleistyksiä ja mutkien suoraksi ve­tämisiä. Niiltä ei vältytä nytkään. Varsinkin Länsi­ ja Keski­Euroopan suurten valtakuntien ulkopuolisten alueiden historiaa käydään läpi melko pintapuolisesti. Epäilemättä esimerkiksi Puola­Liettuan tai In­tian historian asiantuntija löytäisi näiden käsittelystä puutteita. Yh­den teoksen puitteissa ei kuiten­kaan voi koko maailmaa käsitellä yhtä syvällisesti, ja on selvää, että näin laajaa aihepiiriä käsittelevässä kirjassa ollaan myös ajoittain teke­misissä kirjoittajalle ennestään vä­hemmän tuttujen aiheiden kanssa. Rajaukset ovat kuitenkin sikäli pe­rusteltuja, että laajimman käsitte­lyn saavat kirjan keskushenkilön näkökulmasta merkittävimmät alueet.Valtonen pyrkii kuitenkin varo­maan liian suoraviivaisia yleistyk­siä. Uuden ajan alun Euroopassa tapahtui monia asioita, jotka en­nen pitkää johtivat modernien kansallisvaltioiden syntyyn hallin­non keskittyessä ja tehostuessa. Euroopan eri osia ei kuitenkaan aseteta yhteen muottiin. Teoksesta tulee hyvin ilmi se, että valtion­muodostuskehitys ei suinkaan ol­lut suoraviivaista eikä samanlaista kaikkialla, vaan valtiot kehittivät erilaisia ratkaisuja vastaamaan muuttuvan maailman haasteisiin.Myöskään eurooppalaisten siir­tomaavaltojen nousua maailman valtiaiksi ei kuvata minään vääjää­mättömänä kehityskulkuna. Maail manvalloitusta siivitti kaup­pakapitalismin kehitys, mutta kaik­ki sen tarvitsemat elementit olivat olemassa myös Lähi­Idässä, Kiinas­sa ja Kaakkois­Aasiassa. Euroop­palaiset veivät ne suotuisien olo­suhteiden vallitessa pidemmälle ja korkeammalle kuin muut, minkä lisäksi he osuivat hyvään saumaan, sillä lännen nousun kanssa samaan aikaan osui idän laskusuhdanne. Lisäksi erona oli eurooppalaisten uteliaisuus sekä tietoinen pyrkimys luoda suhteita muuhun maail­maan. Valtonen suhteuttaa eurooppa­laisten ja muun maailman kohtaa­misten merkityksen hyvin. Portu­galilaisten saapuminen Afrikan rannikoille ja Aasian merille ei ly­hyel lä tähtäimellä mullistanut näi­den maanosien yhteiskuntia. Toisin kuin Espanja Amerikassa, Portuga­li ei vielä kyennyt tai edes halunnut valloittaa laajoja alueita Aasiassa tai Afrikassa, vaan tyytyi luomaan molempia osapuolia tyydyttäneitä kauppasuhteita. Näiden vaikutus eurooppalaisille itselleen oli mo­ninkertaisesti suurempi kuin esi­merkiksi aasialaisille. Toisaalta val­taosa myös eurooppalaisten kas­vavasta vauraudesta syntyi maan­osan sisäisessä kaupassa. Vielä 1500­luvulla Eurooppa ei ollut val­mis valloittamaan maailmaa, mut­ta pikku hiljaa eurooppalaisten valta kasvoi paikallisten joutuessa puolustuskannalle. Valtosen mu­kaan Kaarle V:n kaudella sai siis alkunsa kehitys, joka johti maail­man jakautumiseen kehittyneisiin ja kehittyviin maihin.Puolen maailman valtias on su­juvasti kirjoitettu kirja uuden ajan alun Euroopan ja eurooppalaisten kanssa yhteydessä olleen maail­man historiasta. Se ei välttämättä anna kovin paljoa uutta tietoa kä­siteltäviin asioihin jo perehtyneelle, mutta voi kuitenkin avata uusia näkökulmia. Kirjan myötä lukija saa hyvän yleiskuvan muun muas­sa Espanjan, Ranskan, Englannin, saksalaisten alueiden, Puola­Liet­tuan, Venäjän, pohjoismaiden, Os­manien valtakunnan, Kiinan, In­tian, Keski­ ja Kaakkois­Aasian sekä löytöretkien kautta euroop­palaisten kanssa tekemisiin joutu­neiden Amerikan ja Afrikan kehi­tyksestä uuden ajan alussa. Näitä ei kuitenkaan nähdä toisistaan erillisinä, vaan osana laajempaa kokonaisuutta. Kunkin alueen his­toriat liitetään yleiseurooppalai­seen tai yleismaailmalliseen kon­tekstiinsa.FM lauri uusiTaloTaMpErEEn yliopisTo

Finnish

Keisari Kaarle V ja hänen aikakautensa

https://journal.fi/haik/article/download/140269/88052

Keisari Kaarle V ja hänen aikakautensa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi