Porin seutukunnassa vuosina 2006 – 2007 toimineen maa-ainesten ottoa ja pohjaveden suojelua ohjaavan hankkeen
(SEMOPOSU) yhteydessä kartoitettiin muiden tehtävien ohella alueen maa- ja kalliokiviainesten ottoalueet. SEMOPOSU
–hanketta rahoittivat Porin seudun kunnat eli 11 Karhukuntaa, Lounais-Suomen ympäristökeskus ja Satakuntaliitto, joista
kahden jälkimmäisen rahoitukseen sisältyi Euroopan aluekehitysrahaston tukea. Ottoalueiden kartoitus palveli paitsi
itse SEMOPOSU –hankkeen tavoitteita, myös Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa ”soranottoalueiden tila ja
ympäristöriskit”- eli ns. SOKKA-hanketta. Kartoitukseen sisältyi sekä toimintansa lopettaneet että tällä hetkellä toiminnassa olevat ottoalueet. Porin seutukuntaan kuuluvat seuraavat kunnat: Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku Pomarkku, Pori, Ulvila ja Vampula. Seutukunnan maapinta-ala on 3450 km2
.
Kaikkiaan havainnoitiin 567 kohdetta, joiden pinta-ala yhteensä on 1090 ha. Lukumäärään sisältyy myös muutamia pienempiin osiin jaettuja isoja ottoalueita, joissa kuoppien syvyys ja nykytila vaihtelevat kaivantoalueen eri osissa. Havainnoidut ottoalueet jakautuivat seuraavasti: pohjavesialueilla 393 kpl (730 ha); pohjavesialueiden ulkopuolella (harjut,
moreenit, rantakerrostumat, mutta ei kallioalueet) 154 kpl (237 ha); kallioalueilla 20 kpl (117 ha). Näiltä on arvioitu
aineksia otetun yhteensä suunnilleen 65 miljoonaa kiintokuutiometriä, josta 51 milj. k-m3 on harjuainesta, 13 milj. km3
kalliokiviainesta ja 1 milj. km3 moreenia ja rantakerrostumia.
Noin 60 % pohjavesialueilla ja 64 % pohjavesialueiden ulkopuolella olevien irtaimien maa-ainesten ottoalueiden pinta alasta ja runsaat 80 % lukumäärästä on kaivettu ennen maa-aineslain voimaantuloa, koska näillä alueilla ei jälkihoitoa ole
tehty. Maa-aines- ja kalliokiviainesottoa on havaittu olevan meneillään 60 kohteella, joiden yhteispinta-ala on lähes 360
ha. Tästä kallio-otto muodostaa noin 100 ha sekä pelkästään Kokemäen Järilänvuoren ja Ronkankankaan harjuainesotto
noin 188 ha. Kaikista kohteista sekä lukumääräisesti että pinta-alan perusteella vain n. 10 % on jonkinasteisesti maisemoitu oton päätyttyä, loput ovat joko toiminnassa tai kokonaan jälkihoitamattomia.
Pinta-alan mukaan kaikista ottoalueista kiireellisimmin kunnostusta vaativaan kunnostustarveluokkaan 1 kuuluu 5 %,
kohtalaisen suuren kunnostustarpeen omaavaan luokkaan 2 kuuluu 14 %, luokkaan 3, joissa kunnostus on suositeltava tai
joissa täytyy tehdä lisätutkimuksia tai tilannetta tarkkailla, kuuluu 53 % ja vähäisessä kunnostustarpeessa olevia kohteita
(luokka 4) on 28 %.
Jälkihoitamattomilla ottoalueilla yleisimmät epäkohdat ovat jyrkät rinteet, paljas maa, kitukasvuinen harva puusto tai
toisaalta hyvin tiheä vesakko, matalat liettyneet pohjavesilammet, maankaatopaikat, roskaantuminen ja maastoajo. Jälkihoidetuilla ottoalueilla jälkihoidon yleisimpänä puutteena on pintahumusverhoilun puuttuminen. Toisin paikoin käytöstä
poistetuille ottoalueille on jätetty myös laitteistoa ja romua. Raportissa esitetään ottoalueiden perustiedot, annetaan
lyhyet ohjeet kaivantojen kunnostamiseksi ja siinä on myös hieman tietoa kerrostumien geologisista ominaisuuksista
