Tässä opinnäytetyössä tutkittiin lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä ja tiedon kulkua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammattilaisten kokemuksia yhteistyön toimimisesta ja käsityksiä siitä, miten lapsen etu toteutuu. Lisäksi pyrimme selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat yhteistyön sujumiseen. Tutkimme aihetta lapsen edun toteutumisen näkökulmasta. Tutkimuksen tietopohjana ovat dialogisuus ja moniammatillinen verkostotyö.
Aiheesta toteutettiin laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltaviksi valittiin neljä lastensuojelun ja neljä varhaiskasvatuksen ammattilaista eri tehtävistä eri organisaatioissa. Haastateltavat löytyivät eri kunnista Etelä-Suomen alueelta. Tällä menetelmällä selvitettiin tutkittavaa ilmiötä yleisesti, ilman aluesidonnaisuutta.
Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina tammi-helmikuussa 2017. Haastattelut tallennettiin nauhoittamalla ja tekemällä muistiinpanoja. Haastattelun aineisto käsiteltiin sisällönanalyysilla taulukoinnin avulla. Haastattelumateriaalista kerättiin vastaukset tutkimuskysymyksiin.
Johtopäätösten mukaan tiedonkulussa ja yhteistyössä on eroja paikkakunnan ja tilanteen mukaan. Lakien ja salassapitosäädösten koetaan olevan osin ristiriitaisia ja tulkinnanvaraisia, ja niiden soveltamiseen kaivattaisiin selkeitä malleja. Yhteistyön toteutumiseen vaikuttavat sekä paikallinen toimintakulttuuri, että henkilösuhteet ammattilaisten välillä. Tutkimuksemme mukaan lapsen etua pidetään keskeisenä, mutta käytännössä sen toteuttamisesta on näkemyseroja.
Avoimuus ja luottamus ovat tutkimuksemme mukaan oleellisia tekijöitä dialogisessa verkostotyössä. Ammattilaisten keskinäinen tuttuus ja säännöllinen kokoontuminen moniammatillisissa verkostoissa parantaa yhteistyön laatua, tiedon kulkua ja siten myös lapsen edun toteutumista.This thesis studies collaboration and communication between child welfare and early childhood education. The purpose of the study was to investigate experiences of professional collaboration and ideas on how to ensure the best interests of children. In addition to this, we analysed which factors make for successful collaborations. We approached our subject looking at the fulfilment of a child´s interest, and used dialogic interaction and multiprofessional networking as a framework.
This qualitative study´s research method was semi-structured interviews, for which we chose four child welfare and four early years professionals in different positions from different organisations. The interviewees were chosen from different municipalities in Southern Finland, which allowed us to approach the subject in general terms, without possible regional influence.
The interviews were conducted individually in January and February 2017, and they were recorded by tape and notes. The interviews were analysed through content analysis by using categorization and used to answer the research questions.
We found that there are differences in communication and collaboration depending on the municipality and the situation. In general, the interviewees found laws and regulations on confidentiality to be contradictory and open to interpretation, and that clearer guidelines for compliance were needed. Various local working practices and interpersonal relationships influence the success of professional collaboration. Our study found that the child´s best interest is an essential objective for these professionals, but there are differences in views on how to achieve it.
We have found in this study that openness and trust are essential in successful dialogic collaboration. Familiarity and regular encounters within multiprofessional networks improve the quality of collaboration and communication, and therefore support the child´s best interests
