Yliopistoja kannustetaan yhteistyöhön kansainvälisesti, valtionhallinnossa, teollisuuden toiveissa ja
strategioissa. Henkilöstön ja rahoituksen kokoamiseksi yhteen on tehtävä yhteistyötä. Yhteistyön tarpeen
lisääntyminen heijastaa parin vuosikymmenen kehitystä yliopistojärjestelmässämme, josta on
seurannut viime vuosina perusteellisempia uudistuksia yliopistojen hallinnolliselle asemalle. Uudistukset
mahdollistavat yliopistoille itsenäisemmän johtamisen ja strategisen otteen lisääntymisen.
Tutkimukseni tavoite on ymmärtää, mitä yliopistoyhteistyöltä edellytetään. Hahmottelen edellytyksiä
yhteistyön vakiintumisen, haasteiden, johtamisen sekä viimeaikaisten muutosten tunnistamisen kautta.
Teoreettisen viitekehyksen muodostavat yliopisto-organisaation markkina-, valtion ja akateemisen
profession ohjauksen tutkimus Clarkin (1983) mukaan. Akateemisen työn ja johtamisen erityispiirteet
(mm. Kekäle 1997; Malkki 1999; Välimaa 2005; Räsänen 2005) sekä tieteenalakulttuurien erot
(Becher 1989; Kekäle 1997) täydentävät tätä. Yliopistojen muutoksen tutkimus (mm. Clark 1998;
Gibbons ym. 1994; Hakala ym. 2003; Kankaala ym. 2004) antavat resursseja tutkia yhteistyön edellytysten
muutosta.
Ilmiön lähestyminen tapaustutkimuksen kautta antaa välineet hahmottaa monipuolisesti yhteistyön
edellytyksiä tutkimuskohteessa. Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteinen tietotekniikan
tutkimuslaitos HIIT (Helsinki Institute for Information Technology) on yhteistyön tutkimuskohteena
antoisa, sillä tietotekniikka asemoituu mielenkiintoisella tavalla kansallisessa tiedepolitiikassa,
yhteistyö on ollut pitkäkestoista ja monivaiheista, teollisuuden rooli on suuri ja TKK:n yhdistyminen
osaksi Aalto-yliopistoa tuo viimeaikaiset uudistukset lähelle HIIT:iä.
Tutkimusmenetelmänä käytän teemahaastatteluja HIIT:n avainhenkilöiden sekä yliopistojen edustajien
kanssa. Lisäksi tutustun kirjalliseen taustamateriaaliin. Haastatteluaineiston analyysin tuloksena
esittelen HIIT:n kehittymistä yhteislaitoksena viiden teeman kautta: tieteenalakulttuuri, teollisuuden
ohjaus ja ulkopuolinen rahoitus, yliopistojen ohjaus ja hallinto, yhteistyön johtaminen ja organisointi
sekä Aalto-yliopisto ja uusi yliopistojärjestelmä.
Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että yhteistyölle on löydyttävä edellytykset katsottuna kaikkien
yliopistojen kolmen ohjausvoiman kannalta. Valtionohjaus rinnastuu yliopistojen ohjaukseen, joka
perustuu tulostavoitteiden saavuttamiselle ja lisäarvon tuottamiselle. Teollisuuden mukanaolo on edellytys
yhteistyön mielekkyydelle. Markkina- ja valtionohjauksen tavoitteet ovat myös samankaltaistuneet
viime aikoina. Tieteenalan näkökulmasta tutkimusprofiilien tulee olla yhteen sovitettavissa, ja
yhteistyön tieteelle tuoman hyödyn saatava tunnustusta tieteellisissä vertaisarvioissa. Haasteita aiheuttavat
vahvat intressit ja luottamus monen vahvan intressitason kesken. Tulevaisuudessa yhteensopivuus
yliopistojen strategioiden kanssa, avautuminen yhteiskunnalle ja tieteellisen perustutkimuksen
yhdistäminen yhteiskunnallisesti vaikuttavaan tutkimukseen korostuvat yhteistyön edellytyksinä