Lääkemääräysten noudattamattomuus on vakava kansanterveydellinen ongelma, joka lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä. Vaikka pitkäaikainen statiinilääkemääräysten noudattaminen on avainasemassa sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa, tutkimuksissa on havaittu noudattamisen heikentyvän ensimmäisen puolen vuoden aikana lääkityksen aloittamisesta. Tiedettyjä ennustavia tekijöitä heikolle lääkemääräysten noudattamiselle ovat korkea ikä, oheissairaudet, naimattomuus ja alempi sosioekonominen asema. Asumisjärjestelyiden yhteydestä lääkemääräysten noudattamiseen ja sydänkohtauksen jälkeisestä lääkemääräysten noudattamisesta tiedetään vähemmän. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tutkia yksinasumisen yhteyttä statiinilääkemääräysten noudattamiseen sydänkohtauksen saaneilla ja kotitalouden moderoivaa vaikutusta.
Tutkielmassa käytetään rekisteriaineistoa, joka koostuu 11 %:n otoksesta Suomen väestöstä ja 80 %:iin asti lisätyllä otoksella vuosina 1988 – 2007 kuolleista. Tutkimusotokseen sisällytettiin kaikki ensimmäisen sydänkohtauksen saaneet potilaat, joilla oli vähintään yksi statiiniosto. Potilaita seurattiin viisi vuotta mutta seuranta lopetettiin, jos potilas muutti maasta, siirtyi laitoshoitoon, sai uuden sydäninfarktin tai kuoli. Analysoinnissa käytettiin GEE-menetelmää (general estimating equations), joka on logistisen regression sovellus pitkittäisaineistolle. Kaikki analyysit tehtiin erikseen naisille ja miehille ja ikä ja lääkkeen ostovuosi vakioitiin malleissa.
Lääkemääräysten noudattamattomuus yleistyi ensimmäisen neljän seurantavuoden aikana ja erityisesti ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen. Miehillä yksinasuminen (vetosuhde [OR]=1.24, 95%:n luottamusväli [CI] 1.14–1.36) ja alempiin tuloryhmiin kuuluminen (OR=1.28, 95% CI 1.14-1.42 alimmassa tulokvintiilissä) kasvattivat noudattamattomuuden todennäköisyyttä. Tulojen vakiointi heikensi yksinasumisen yhteyttä, mutta koulutuksen ja työmarkkina-aseman vakioinnilla ei ollut huomattavaa vaikutusta. Yksinasuminen ennusti miehillä lääkemääräysten noudattamattomuutta samalla tavalla kaikissa tuloryhmissä. Naisilla tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei löytynyt.
Johtopäätöksenä yksinasuvilla miehillä on suurempi riski lääkemääräysten noudattamattomuuteen sydänkohtauksen jälkeen verrattuna ei yksin asuviin miehiin. Puolison tuen puuttuminen ja yleisesti huonompi terveyskäyttäytyminen voivat olla selittäviä tekijöitä yhteyden taustalla. Terveydenhuollon työntekijöiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota yksinasuvien miesten lääkemääräysten noudattamiseen. Hoitoon sitoutumisen parantamisella voidaan pelastaa henkiä ja säästää terveydenhuoltokuluissa.Non-adherence to drug therapy is a serious public health problem that increases the risk of disease and mortality. Despite long-term adherence to statins is a key element in preventing cardiovascular disease (CVD) and myocardial infarction (MI), previous studies have shown that the level of adherence drops already within the first six months of treatment. Risk factors for non-adherence are older age, comorbidities, being nonmarried and a lower socioeconomic position. Less is known about the role of living arrangements in non-adherence. The aim of this study is to provide new information on the association between living alone and non-adherence to statin drug therapy after MI, and analyze whether household income mediates or moderates the association.
The analysis utilizes a register-based dataset consisting of an 11 % sample of the Finnish population with an 80 % oversample of people who died between 1988 and 2007. The study population included patients with first hospitalization for MI and at least one purchase of statins. Individuals are followed for five years after MI and censored at the time of emigration, moving to institutional care, a recurring MI or death. General estimating equations (GEE) method, an application of logistic regression for correlated data, is used to analyze the associations. All analyses are conducted separately for men and women and are adjusted for age and year of medicine purchase.
Non-adherence to statin drug therapy increased over the first four years after MI, and a sharp increase occurred after the first three months of follow-up. Among men, the risk of non-adherence was higher for those living alone (odds ratio [OR] =1.24, 95% confidence interval [CI] 1.14–1.36) and those with lower incomes (OR=1.28, 95% CI 1.14-1.42 for lowest quintile). Adjustment for income somewhat attenuated the risk associated with living alone, while adjusting for education and labor market status had a negligible effect. Living alone predicted non-adherence similarly across all income groups among men. No statistically significant associations emerged among women.
In conclusion, men living alone have a higher risk of being non-adherent compared to men living with others. Lack of spousal support and generally poorer health behaviors can be mechanisms behind the observed association. Health care professionals should pay special attention to men living alone to identify patients in high risk of non-adherence. By improving medication adherence, lives and unnecessary healthcare costs can be saved
