This dissertation studies the making and maintaining of an international cartel; the European Timber Exporters’ Convention (ETEC), which regulated the yearly export volumes of seven to nine member states in 1936–1939. The first part explores the formative phase of the ETEC starting from 1931 and the second part follows the ETEC years 1935–1939. The ETEC has been mentioned in some academic works, but the topic has not been studied previously at length.
The main research question of this PhD thesis is who supported, nationally and internationally, the making and maintaining of the ETEC, and why. Analysis on the national level concentrates on the biggest ETEC member, Finland, and to lesser extent Sweden. The key argument of this dissertation is that, first, the governments and banks in timber trading countries as well as the League of Nations supported the making and maintaining of the ETEC, while a large number of firms in the biggest timber exporting country, Finland, opposed it. National interests discouraged Finland from withdrawing from the ETEC process, but the conflict between state and firms remained throughout the 1930s. This work investigates how international cartels can be created without the full support of the firms even in liberal, non-interventionist countries, and why international cartels sometimes had a diplomatic weight.
This PhD thesis discusses pressure in national and international networks in diplomacy, politics, and business. It concludes that, for Finnish timber firms, the ETEC was not a question of free choice even though they were not legally coerced to join it.
The key concept of this work is ‘cartel’ and the main theoretical framework is the economic and organisational theories on cartel formation as well as business historical literature showing that governments, inter-governmental bodies, and banks have encouraged and otherwise influenced in the formation of cartels before World War II. Methods and materials used in this work follow the conventions of history research. Research material consists of nearly 17.000 pages of archive documents restored in twelve archives in three countries and its analysis is based on based on source criticism and triangulation.Väitöskirja tutkii 1930-lukua ja kansainvälistä kartellia, European Timber Exporters’ Convention (ETEC) –sopimusta, joka rajoitti kilpailua yhdellä Suomen tärkeimmistä vientisektoreista vuosina 1936–1939. ETEC:n allekirjoittivat kaikki Euroopan merkittävät sahatavaraviejämaat, Suomi suurimpana viejänä mukaan lukien. Väitöskirjan ensimmäinen osa käsittelee ETEC:n muodostumista vuodesta 1931 eteenpäin ja toinen osa seuraa ETEC:n toimintaa vuoden 1936 alusta toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka. Aiemmassa tutkimuksessa ETEC:tä on sivuttu vain pintapuolisesti, mutta tarkemmin aihetta ei ole analysoitu ennen tätä tutkimusta; ei edes Suomessa, jossa sahatavara toi yli 30% koko ulkomaankaupan arvosta 1930-luvulla.
Tutkimuksen pääkysymys on kenen kartelli ETEC oli; ketkä sitä kannattivat ja vastustivat kansallisesti ja kansainvälisesti? Tutkimus kartoittaa kansallista kannatusta Suomessa ja Ruotsissa sekä kansainvälisiä toimijoita muun muassa Neuvostoliiton, Kansainliiton sekä Englannin kauppapolitiikan näkökulmista. Tutkimuksen pääväite on, että ETEC ei ollut yritysten muodostama kilpailunrajoitusklubi, kuten kartellien olemus usein on, vaan se nautti suurinta tukea sahatavaraviejämaiden hallitusten ja pankkien piirissä sekä Kansainliitossa. Suomalainen ja ruotsalainen materiaali osoittaa, että sahayritykset sen sijaan eivät tukeneet erityisen laajasti ETEC:tä.
Tutkimuksen keskiössä on yritysten, valtiovallan ja pankkipiirien konflikti ETEC:n ympärillä. Miksi hallitukset, pankit ja Kansainliitto tukivat eurooppalaista sahatavarakartellia ja miksi yritykset vastustivat sitä? Miten ylipäätään on mahdollista, että ETEC saatiin allekirjoitettua yritysten vastusteluista huolimatta? 1930-luvun Suomessa kartellit eivät olleet laittomia, kuten eivät olleet muuallakaan Euroopassa, mutta Suomessa ei myöskään ollut kartelleihin pakottavia lakeja, toisin kuin ETEC:n pohjoismaiden ulkopuolisilla mailla (Neuvostoliitto, Puola, Itävalta, Tsekkoslovakia, Romania, Jugoslavia). Työn johtopäätös on, että Suomen valtiovalta tuki ETEC:tä koska kartelli nähtiin enemmän yleispoliittisessa kuin liiketoiminallisessa valossa; ETEC:n sinänsä ei koettu tuovan taloudellisia hyötyjä, mutta poisjäänti neuvotteluista ja järjestelmästä olisi voinut saattaa Suomen huonoon valoon kansainvälisesti. Yritykset sen sijaan näkivät ETEC:n ennen kaikkea liiketoiminnan näkökulmasta. He eivät luottaneet Neuvostoliittoon eivätkä itäisen Keski-Euroopan maihin kartellikumppaneina; he eivät pitäneet valtiovetoisista kartelleista; eivätkä he pitäneet kartelliyhteistyötä 1930-luvun lamojen aikaan viisaana ratkaisuna.
Työ osoittaa, että konflikti ratkesi valtiovallan hyväksi. Suomi pysyi ETEC neuvotteluissa tiiviisti mukana ja allekirjoitti sopimuksen. Valtiovalta ja pankit pystyivät painostamaan yrityksiä osallistumaan ETEC:n tuotannonrajoituksiin, mutta vain määrättyyn rajaan asti. Tulokset osoittavat, että Suomi ylitti lähes joka vuosi ETEC:n tuotantomäärät.
Tutkimuksen avainkäsite on kartelli. Teoreettinen viitekehys on paitsi taloustieteellisessä kartellitutkimuksessa, joka mallintaa yritysten käyttäytymistä kartelleissa, myös historiallisessa tutkimuksessa, joka käsittelee hallitusten, pankkien ja Kansainliiton roolia kansainvälisten kartellien taustalla ennen toista maailmansotaa. Työn metodit ja tutkimusmateriaalien valinta noudattavat historian tutkimuksen perinteitä. Tutkimusmateriaali koostuu noin 17.000 sivusta arkistodokumentteja 12:ssa eri arkistossa kolmessa eri maassa. Materiaalia analysoidaan mm. lähdekritiikin ja triangulaation menetelmin
