Etelä-Savo on maamme toiseksi suurin mökkimaakunta, missä mökkien määrä on jo lähes yhtä suuri kuin Varsinais-Suomessa. Vapaa-ajan asuminen lisää etenkin sesonkiaikoina maakunnan asukaslukua ja sitä kautta myös kulutusta alueella. Vapaa-ajan asumisen merkitys Etelä-Savossa esimerkiksi elinvoiman, työllisyyden ja maaseudun elävöittämisen näkökulmasta on merkittävä.
Tämä raportti on osa Etelä-Savo kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösalueeksi -hanketta. Sen keskeisin tavoite on tukea Etelä-Savon kehittymistä esimerkilliseksi kestävän vapaa-ajan asumisen alueeksi sekä aluekehityksen että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta. Raportti koskee hankkeen tutkimusosion työpakettia 2, jonka tavoitteena oli selvittää Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen aluetaloudelliset vaikutukset nykytilanteessa ja mökkeilyn mahdollisten muutosten vaikutukset aluetalouteen vuoteen 2030 mennessä.
Aluetaloudellisen vaikuttavuuden laskennan työvälineenä on käytetty monialueellista ja -toimialaista yleisen tasapainon CGE RegFin-simulointimallia. Se perustuu vakiintuneisiin mikro- ja makrotaloustieteen teorioihin, soveltavan tilastotieteen estimointimenetelmiin ja koeteltuihin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin. Simulaatiotarkastelu lähtee liikkeelle alueen taloudellisissa olosuhteissa tapahtuvista muutoksista. Tässä sovelluksessa muutokset koskevat maakunnan ulkopuolella asuvia vapaa-ajan asujia ja heidän rahankäyttöään Etelä-Savossa. Kyse on tällöin sen arvioinnista, miten paljon muutos vapaa-ajan asujien käyttäytymisessä vaikuttaa muun muassa alueen työllisyyteen ja elintasoon. Laskelmat sisältävät sekä suoran, epäsuoran että niin sanotun aiheutetun vaikutuksen.
Etelä-Savon vapaa-ajan asumisen mahdollisista tulevaisuuden kehityssuunnista muodostettiin kolme erilaista skenaariota hyödyntäen tilastoja, asiantuntijoiden näkemyksiä, kyselyä ja aikaisempia tutkimuksia. Ne koskevat vapaa-ajan asumisen mahdollista muutosta Etelä-Savon maakunnassa ja sen seutukunnissa vuosien 2015 ja 2030 välillä. Realistinen skenaario kuvaa todennäköisintä mahdollista kehityskulkua. Optimistinen skenaario kuvaa kehitystä, jossa vapaa-ajan asumisen kehittämiseen panostetaan entistä enemmän ja mökkeilyn suosio vain kasvaa. Pessimistinen skenaario puolestaan kuvaa tilannetta, missä vapaa-ajan asumiseen, sen palveluihin ja mökkien kuntoon ei panosteta, mikä vähentää mökkeilyä alueella. Vapaa-ajan asumisen muutosta tarkastellaan keskeisimpien muuttujien kautta. Nämä ovat mökkien määrä ja maakunnan ulkopuolella asuvien omistajien osuus siitä, yöpymisvuorokaudet sekä palveluiden käyttö.
Tulosten perusteella maakunnan ulkopuolisten vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus Etelä-Savon maakunnan yksityiseen kulutukseen on nykytilanteessa noin 157 miljoonaa euroa kerroinvaikutuksineen, mikä vastaa noin 7,5 prosenttia maakunnan yksityisestä kulutuksesta. Seutukunnittain tarkasteltuna vaikutus on selvästi suurin Mikkelin seutukunnassa (96 miljoonaa euroa). Vaikutus on lähes puolet pienempi Savonlinnan seutukunnassa (48 miljoonaa euroa). Pieksämäen seutukunnassa vapaa-ajan asukkaat eivät ole aivan yhtä merkittävässä roolissa kuin Mikkelin ja Savonlinnan seutukunnissa, sillä vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on noin 12 miljoonaa euroa. Vapaa-ajan asukkaat edistävät kulutuksensa kautta myös alueen työllisyyttä. Koko Etelä-Savon tasolla vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutus maakunnan työllisyyteen on noin 310 henkilötyövuotta (htv). Henkilötyövuosissa tarkasteltuna suurin vaikutus kohdistuu Mikkelin seutukuntaan (195 htv). Savonlinnan seutukuntaan kohdistuu noin puolet Mikkelin seutukunnan vaikutuksista (91 htv). Vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Pieksämäen seutukuntaan on selvästi pienin (22 htv). Tulosten osalta on hyvä huomioida, että todelliset vaikutukset saattavat olla arvioitua suuremmat, jos kyselystä saadut lähtötiedot eivät pidä sisällään myös muilta kuin yrityksiltä ostettuja tuotteita ja palveluita kuten esimerkiksi talkootyötä.
Kaikilla tulevaisuuden skenaarioilla olisi vaikutusta Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen. Realistinen eli todennäköisin skenaario nostaisi vapaa-ajan asukkaiden kulutuksen vaikutuksia maakunnan yksityiseen kulutukseen noin 180 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä, mikä on noin 23 miljoonaa enemmän kuin nykytilanteessa. Tämän muutoksen saisi aikaan skenaariossa oletetut mökkien ja siten myös mökkitalouksien määrän kasvu, yöpymisvuorokausien lisääntyminen sekä palveluiden käytön kasvu. Tästä vaikutuksen kasvusta nykytilanteeseen nähden 12 miljoonaa euroa kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, yhdeksän miljoonaa euroa Savonlinnan seutukuntaan ja kaksi miljoonaa euroa Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion oletusten toteutuminen tarkoittaisi, että vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutus Etelä-Savon yksityiseen kulutukseen nousisi noin 200 miljoonaan euroon vuonna 2030. Tämä olisi noin 42 miljoonaa euroa nykytilannetta enemmän. Pessimistisen skenaarion toteutuminen vähentäisi vastaavasti vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön aluetaloudellisia vaikutuksia. Vaikutus yksityiseen kulutukseen laskisi noin 143 miljoonaan euroon, mikä on 13 miljoonaa euroa vähemmän kuin nykytilanteessa.
Tulevaisuuden skenaariot vaikuttaisivat myös maakunnan työllisyyteen. Maakunnan vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutus nousisi realistisessa skenaariossa 353 henkilötyövuoteen, mikä on 44 henkilötyövuotta enemmän kuin nykytilanteessa. Tästä kasvusta nykytilanteeseen nähden noin 24 henkilötyövuotta kohdistuisi Mikkelin seutukuntaan, 16 Savonlinnan seutukuntaan ja neljä Pieksämäen seutukuntaan. Optimistisen skenaarion toteutuminen johtaisi Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön työllisyysvaikutuksen kasvuun. Vaikutus kohoaisi noin 390 henkilötyövuoteen eli yli 80 henkilötyövuotta nykytilannetta suurempaan vaikutukseen. Työllisyysvaikutus olisi realistiseenkin skenaarioon nähden lähes 40 henkilötyövuotta suurempi. Pessimistinen skenaario vaikuttaisi puolestaan negatiivisesti Etelä-Savon työllisyyteen nykytilanteeseen nähden. Vapaa-ajan asukkaiden rahankäytön vaikutukset työllisyyteen laskisivat 26 henkilötyövuodella nykytilanteeseen verrattuna.
Japanissa vuodesta 2008 käytössä ollut kotiseutulahjoitusjärjestelmä (furusato noozei) esitellään raportissa esimerkkinä siitä, miten monipaikkaista asumista ja kotiseututunnetta voidaan hyödyntää aluekehittämisen resurssina. Kotiseutulahjoitus on sosiaalinen innovaatio ja digitaalisen alustatalouden ratkaisu, joka edistää kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan ja alueiden kehitykseen. Japanin mallia ei kuitenkaan voida suoraan kopioida Suomeen. Vahvana vapaa-ajan asumisen maakuntana Etelä-Savo todennäköisesti hyötyisi myös taloudellisesti, jos jokin kotiseutulahjoitusta vastaava malli kehitettäisiin Suomen olosuhteisiin.
Koska vapaa-ajan asuntoja on runsaasti Etelä-Savon maakunnassa, myös vapaa-ajan asukkaiden kulutuksella on paljon merkitystä sekä yksityiselle kulutukselle että työllisyydelle. Tulevaisuuden skenaarioiden tulosten osalta täytyy huomioida, että ne ovat suuntaa antavia, mahdollisten kehityssuuntien vaikutuksia. Skenaarioiden tulokset antavat kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia aluetaloudellisia vaikutuksia syntyy, jos vapaa-ajan asumiseen maakunnassa panostetaan ja mökkeilyn suosio jatkuu. Tarkastelussa on huomioitu ainoastaan kulutuksen osuus vaikutuksissa. Esimerkiksi mökkien rakentamista ja tonttien ostoja ei otettu huomioon. Tarkastelussa ei myöskään ole huomioitu muun muassa imagovaikutuksia. Kokonaisuudessaan vapaa-ajan asukkaiden vaikutus Etelä-Savoon ja sen seutukuntiin on siten esitettyjä tuloksia suurempi
