Kirja-arvostelut: Vesa Puuronen & Kari Saari (toim.)Nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja oikeistopopulismi. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto 2017, 316 s.Non peer reviewe

Pyrhönen, Niko

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fiNuorten poliittista passiivisuus ja poliittisten ääriliikkeidenkannatus : ArviotPyrhönen, Niko2019Pyrhönen , N 2019 , ' Nuorten poliittista passiivisuus ja poliittisten ääriliikkeiden kannatus :Arviot ' , Nuorisotutkimus , Vuosikerta. 37 , Nro 3-4 , Sivut 104-107 .http://hdl.handle.net/10138/311072cc_bysubmittedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.Vesa Puuronen & Kari Saari (toim.) Nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja oikeistopopulismi. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto 2017, 316 s.Harva yhteiskunnallinen keskustelu on säilynyt yhtä vakiintuneessa muodossa antiikin ajoista alkaen, kuinhuolten ilmaiseminen nuorison tavoista, tapainturmelluksesta ja kansan tulevaisuudesta. Vaikkalähtökohtaisesti tämä huolestuneisuus usein ylittää puoluepoliittiset tai ideologiset positiot,konservatiiviset poliittiset toimijat ovat olleet huomattavasti menestyksekkäämpiä mobilisoimaankannatusta artikuloimalla näitä huolia (REF). Puurosen ja Saaren toimittaman teoksen tutkimusasetelma onkuitenkin raikas tarkastellessaan seitsemän tutkijan voimin kriittisesti kahta keskeistä nuorisoon tyypillisestiliitettyä, päinvastaista huolenaihetta – poliittista passiivisuutta ja poliittisten ääriliikkeiden kannatusta.Teoksen toimittajien johdantokappale avaa selkeiden taulukoiden kautta huolellisesti mielenkiintoista jahedelmällistä tutkimusasetelmaa. Tutkimus ammentaa EU:n rahoittamasta, 16-25 -vuotiaiden nuortenpoliittista, sosiaalista ja kansalaisosallistumista neljässätoista maassa kartoittavasta MYPLACE-hankkeesta(2011-2015). Hanke ja teos operoivat rikkaan, monimenetelmällisen analyysin mahdollistavan aineistonparissa, joka pitää sisällään kyselytutkimuksen (n=16935, Suomi: 882), syvä- ja teemahaastatteluja (n=840,Suomi: 59) ja etnografisia tapaustutkimuksia (n=48). Maakohtaiset aineistot eivät mahdollista kansalliselletasolle yleistettävien johtopäätösten muotoilemista, sillä aineiston on kerätty kussakin maassa vainkahdelta paikkakunnalta. Tutkimukseen Suomessa valikoituneet paikkakunnat, Kuopion kaupunki ja PielisenKarjalan maaseutu, muodostavat kuitenkin mielenkiintoisen kontrastin, joka mahdollistaa monien erikontekstuaalisten ja sosioekonomisten taustatekijöiden merkityksen arvioimisen nuorten poliittisenosallistumisen ja oikeistopopulismin kannattamisen selittäjinä.Yleisellä tasolla teos piirtää kuvaa suomalaisnuorista yhteiskunnallisesti sangen tyytyväisinä ja aktiivisinatoimijoina, kuopiolaisnuorten ollessa selvästi muuta Suomea äänestysaktiivisempia (81%) jaeurooppalaisessakin vertailussa neljännellä sijalla, kuten Niko Eskelinen ja Samuli Neuvonen osoittavataineistosta. Demokratiaa ja tasa-arvoa arvostetaan, mutta suurimpana tyytymättömyyden aiheenailmoitetaan yllättäen maahanmuuttajien joko liian hyvä tai huono asema. On sääli, että molemmattulkinnat sisältyvät vastaukseen, sillä olisi olennaista tietää, missä määrin maahanmuuttajien liian hyväksikoettu asema nähdään tyytymättömyyden aiheena suhteessa liian huonoksi koettuun asemaan.Kiinnostavaa on julkisen sektorin nauttiman korkean luottamuksen lisäksi se, että uskonnollisteninstituutioiden jälkeen nuoret luottavat vähiten tiedotusvälineisiin ja puolueisiin – etenkin koskaepäluottamuksen kylväminen jälkimmäiseen kahteen on siivittänyt monen populistisen liikkeen lentoonniin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.Teos pohtii ansiokkaasti poliittisen aktiivisuuden mittaamisen haasteita. Keskeisenä ongelmana ilmeneehuomattava ero tutkijoiden ja nuorten käyttämässä käsitteistössä, erityisesti koskien suomalaisnuortenkautta linjan suppeaa politiikkakäsitystä. Jakamalla poliittisen aktiivisuuden kampanja- ja aateperusteiseenosallistumiseen ja kansalaistoimintaa, Katja Löttönen osoittaa, että monet ei-poliittiseksi itsensä kokevistanuorista ovat itse asiassa sangen aktiivisia. Nuorten kertoessa omasta puoluesamastumisestaan, Kari Saarihuomauttaa, että oikeisto-vasemmisto -jaottelu ei tunnu nuorille samalla tavalla merkitykselliseltä kuinjaottelu liberaaleihin ja konservatiiveihin poliittisiin toimijoihin. Teoksessa kannustetaankinnuorisotutkijoita luomaan paremmin resonoivaa poliittista käsitteistöä laadukkaampien ja täsmällisempientulosten luomiseksi.Käsitteellistä haasteista huolimatta esiin nousee merkittäviä paikkakunta- ja puoluekohtaisia erojasuomalaisnuorten välille. Erityisesti Perussuomalaisiin myötämielisesti suhtautuvat nuoret vaikuttavatluovan molemmilla paikkakunnilla poikkeuksellisen ryhmän. Kuopiossa 4% vastaajista ilmoittaaPerussuomalaiset, ja 34% Vihreät itselleen läheisimmäksi puolueeksi, kun Pielisen Karjalassa vastaavat luvutovat liki päinvastoin: 46% ja 10%. Toisaalta myös itse paikkakunta selittää eroja aktiivisuuden jaosallistumisen kohdalla: korkeamman tulotason ja koulutuksen Kuopiossa nuoret ovat huomattavastiaktiivisempia. Ymmärrettävästi jos esimerkiksi mielenosoituksia ei järjestetä, on niihin vaikea osallistua.Jotkin nativistiset asenteet ovat varsin yleisiä, erityisesti koskien työmarkkinoita ja hyvinvointivaltiota.Suurempi osa nuorista (40% vs. 38%) on esimerkiksi sitä mieltä, että työnantajien tulisi suosia suomalaisiatyönhakijoita silloin, kun työpaikoista on pulaa. Vielä yllättävämpää on suhtautuminen tiettyihin etnisiinvähemmistöihin. Alle puolet vastaajista (44%) uskoo venäläisten maahanmuuttajien hyödyttävänsuomalaista yhteiskuntaa ja vain 6% uskoo romanien antavan positiivisen panoksen yhteiskunnankehitykselle! Luvuista on syytä olla huolissaan, kuten toimittajatkin huomauttavat. Toisaalta juuritämäntyyppisten kyselyiden kohdalla kysymyksenasettelu korostuu. Erityisen kummalliselta tuntuu, ettäksenofobisen suhtautumisen yleisyyttä vähemmistöihin mitataan ”yhteiskunnallisen hyödyn” kaltaisen,äärimmäisen instrumentaalisen käsitteen kautta, ikään kuin vähemmistöryhmän ”hyväksyttävyys”palautuisi kyseisen ryhmän hyödyllisyyteen. Etenkin, kun moni vastaajista tuskin arvottaa itseään jakantasuomalaisia ikätovereitaan yhteiskunnallisen hyödyn kautta. On lisäksi tärkeää huomata, ettätällaisten nationalististen ja ksenofobisten asenteiden kohdalla Perussuomalaisia lähellä olevat nuoretmuodostavat poikkeuksellisen joukon, jossa kyseiset asenteet ovat huomattavasti yleisempiä, kuin muidenryhmien kohdalla.Tietokirjana Nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja oikeistopopulismi muodostaa epätasaisenlukukokemuksen. Koska monet luvuista ovat osia nuorten tutkijoiden opinnäytteistä, kirja sisältäähuomattavat määrät toistoa, erityisesti koskien menetelmällisten otteiden kuvausta. Lisäksi monettärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista havainnoista hukkuvat tilastojen ja taulukoiden lähiluvun alle.Toisaalta kirjoittajat järjestään nostavat esiin mielenkiintoisia otteita eri etnografisista jahaastatteluaineistoista, ja antavat näin nuorten oman äänen täydentää kyselytutkimuksen määrällisenanalyysin indikoimia korrelaatioita. Erityisen ansiokas tässä suhteessa on Nikolas Alvelanperussuomalaisaktiivien etnografia, jonka kautta kuvataan sen nationalismin ja nativismin ilmentymiä, jokaon nostanut puolueen nuorisojärjestön jäsenmäärän 175:stä (2006) yli kahteen tuhanteen alle kuudessavuodessa (2012). Myös Elina Niemi kuvaa kiehtovasti lieksalaisesta, maahanmuuttoaiheisesta Facebook-ryhmästä noussutta kansallista moraalipaniikkia, jonka puitteissa ihmiset saattoivat ulkoistaa rasistisetasenteet ja käytännöt yksinomaan ryhmän kaltaisten ”kansanpaholaisten” ominaisuudeksi.Teoksen viimeisessä analyysiluvussa Puuronen perkaa oikeistopopulistisen Hommaforumin käyttäjienasenteita eräänlaisen verkkoetnografisen osallistuvan havainnoinnin keinoin. Puurosen analyysi asettaamonet teoksessa käsitellyt ristiriitaiset havainnot kontekstiinsa alleviivaten keskustelijoidenkameleonttimaista kykyä määritellä monikulttuurisuuden ja rasismin kaltaiset käsitteet yhä uudelleen kukinomista lähtökohdistaan käsin.Inspiroituneena MYPLACE -hankkeen monimenetelmällisistä saavutuksista, Puuronen ja Saari perustellustiperäänkuuluttavat nuorisotutkimukseen tutkimusotetta ja rahoitusta, jossa barometrien jakyselytutkimuksen tuottamaa tietoa täydennettäisiin systemaattisemmin asenneilmapiirin laadullistaulottuvuutta luotaamalla. Johtopäätösluku luo lisäksi uuden kontekstin osalle teoksen havainnoista koskiennuorten populismimyönteisyyttä. Teoksen toimittajat huomauttavat, että oikeistopopulistisen politiikansisältöjen sijaan nuoria todennäköisesti viehättää myös populistisen politiikan tekemisen tyyli, jossavastakkainasettelujen aika ei ole ohi, ja eriäviä näkemyksiä ei useinkaan silotella, vaan mieluumminalleviivataan. Tässä mielessä olisi perusteltua päivittää myös nuorisotutkimuksen käsitteellistätyökalupakkia syntetisoivalla tutkimusotteella, joissa korostuu populistisen politiikan sisältöjen sijaanpopulismin viehätys ja luonne nimenomaisesti poliittisena tyylinä (ks. Benjamin Moffitt, Populism asPolitical Style, 2016). Kenties juuri nuorten myötämielisyys maahanmuuttovastaiselle poliittiselle agendallekytkeytyykin sisältöjen ja asenteiden lisäksi myös vahvasti siihen, että sitä ajaa perussuomalaistenkaltainen, tinkimättömällä retoriikalla eroja tekevä taho?

Nuorten poliittista passiivisuus ja poliittisten ääriliikkeiden kannatus : Arviot

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/311072/1/nuorisotutkimus_kirja_arvostelu_pre_print.pdf

Nuorten poliittista passiivisuus ja poliittisten ääriliikkeiden kannatus : Arviot

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto