Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuskohteena on älykodin tuottaman ajantasaisen kulutustiedon vaikutus asukkaiden arkisiin käytäntöihin. Tutkielmaa varten on haastateltu kolmeatoista kotitaloutta Kalasataman alueella sijaitsevasta kahdesta älykodista. Älykoteihin liittyy painotus asumisen ympäristövaikutusten vähentämisestä. Toistaiseksi älykotien kasvihuonepäästöjä pienentävä vaikutus nojaa kuitenkin voimakkaasti asukkaan aktiiviseen rooliin. Tämän tutkielman älykoteihin on asennettu kulutuksesta lähes ajantasaista tietoa antava internetissä toimiva palvelu sekä mahdollisuus sammuttaa etäohjaustoiminnon avulla sähkövirrat asunnon eri pistorasioista. Älykodin tuottaman kulutustiedon avulla kannustetaan asukkaita vähentämään sähkönkulutusta sekä ajoittamaan paljon sähköä kuluttavia toimintoja halvemman sähkön hinnan ajankohdille. Aikaisemman tutkimuksen perusteella asukkaat eivät kuitenkaan ole aina halukkaita muuttamaan toimintatapojaan vähemmän energiaa kuluttaviksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla.
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käytäntöjen teorian käsitys toiminnasta ja toiminnan muutokseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielmassa nojaudutaan erityisesti Elizabeth Shoven, Mika Pantzarin ja Matt Watsonin teoriaan, jonka mukaan toimintamallit syntyvät, pysyvät ennallaan ja muuttuvat, kun toimintaan liittyvien merkitysten, toiminnan harjoittajan kompetenssin sekä toimintaan liittyvien materiaalisten elementtien suhteet muuttuvat. Tutkielmassa analysoidaan asukkaiden haastatteluja tarkastelemalla niitä Shoven, Pantzarin ja Watsonin määrittelemän toiminnan kehikon avulla.
Tutkimuskysymykset ovat: Miten tekninen osaaminen sekä älykodin teknologialle annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas käyttää kulutustiedoista informoivaa ja etäohjauksen mahdollistavaa älykodin nettisovellusta? Miten sähköä säästäviin käytäntöihin liittyvä osaaminen ja säästäville käytännöille annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas muokkaa kodin sähköä kuluttavia arkisia toimintojaan (kuten ruoanlaittoa, saunomista ja pyykinpesua) säästävämmiksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla? Miten edellä esitetyt tekijät ovat yhteydessä siihen, että asukas ei muokkaa energiaa kuluttavia arkisia toimintojaan älykodin tuottaman kulutustiedon pohjalta?
Ensimmäinen keskeinen tulos liittyy asukkaan teknologisen osaamisen ja älykodin teknologiaan linkittyneiden viihteellisyyden merkitysten suhteeseen. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että erityisen paljon informaatioteknologian parissa aikaa viettävät asukkaat kokevat älykodin teknologian käytön mielekkäänä ja käyttävät sovellusta suhteessa enemmän kuin vähemmän teknisesti orientoituneet asukkaat. Vastaajat, joilla on vähemmän teknologista kompetenssia saattavat yhdistää älykodin teknologiaan vaivalloisuuden merkityksiä, mikä voi vaikeuttaa älykodin internetsovelluksen käyttöä asumisen sähkönkulutuksen pienentämisen tukena.
Toinen keskeinen tulos liittyy asukkaiden sähköä säästäviin käytäntöihin liittämiin merkityksiin. Sellaiset vastaajat, jotka eivät ole muokanneet arkisia toimintojaan säästävämmiksi älykodin kulutustietojen avulla liittävät tämän aineiston perusteella myös säästäviin arkisiin käytäntöihin vaivalloisuuden ja jonkinlaisen epänormaaliuden merkityksiä. Sellaiset vastaajat, jotka toimivat älykodissa sähköä säästäen ovat tyypillisesti toimineet säästäväisesti myös ennen älykotiin muuttoa. Tutkielman analyysissa ehdotetaan, että useat sähköä säästäviä toimintoja harjoittavista vastaajista kokevat toimintansa merkityksen liittyvän yksinkertaisesti mahdollisuuteen säätää omaa toimintaansa asumisesta kertyneen tiedon avulla. Yksi pariskunta eroaa muusta tutkimusaineistosta erityisen monipuolisesti arkea läpileikkaavilla säästävillä käytännöillään. Pariskunnalla on muihin vastaajiin nähden laajempi osaaminen toimia älykodin teknologian parissa. Lisäksi he ovat aineiston ainoita vastaajia, jotka liittävät harjoittamiinsa energiaa säästäviin käytäntöihin ympäristönsuojeluun liittyviä merkityksiä
