Ensisijaisena motiivina ei enää ole tavoite tuottaa potilaalle hyvää hoivaa

Hirvensalo, Eero

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Ajassa | keskusteluaEEro HirvEnsaloylilääkäri, HUSortopedian ja traumatologian dosentti, prof. h.c.Hoivapalvelujen järjestämisen epäkohdista käytävä keskustelu nostaa esiin perustavaa laa-tua olevan kysymyksen julkisen terveyden-huollon järjestämisen lähtökohdasta ja sen muutoksesta. Maahamme on kehitetty itsenäisyytemme  aikana kuntien, kaupunkien ja läänien virkalää-käri- ja sairaalajärjestelmän kautta 50-luvulla keskussairaalajärjestelmä, viisi yliopistollista sairaalaa ja 70-luvulla kuntien vastuuta lisännyt terveyskeskustoiminta. Viime vuosikymmeninä on terveydenhuollon kehitys ollut huikeaa, ja väestön keski-ikä on kasvanut. Terveydenhuollon henkilöstö on seurannut maailmalla tapahtuvaa kehitystä, osallistunut kehitystyöhön itsekin merkittävällä panostuk-sella ja opettanut tulevia ammattisukupolvia. Tavoitteena on ollut tarve kehittää ja tuottaa  tehokkaampia hoitoja potilaan parhaaksi. Tämä johtoajatus, potilaan hoitaminen terveeksi, on ollut kussakin organisaatiossa perusmotiivina, mikä on heijastunut kunkin terveydenhuollon yksikön johdosta läpi koko organisaation tahto-tilana ja sanomattomanakin selvänä visiona. Toiminta on rahoitettu pääosin kunnallisin ve-rovaroin. Tietoisuus niukkenevista resursseista on kiihdyttänyt hoidon vaikuttavuuden arviointia. Kalliiden uusien lääkkeiden käyttöaiheita on riittämättömän vaikuttavuuden perusteella  rajoitettu. Toimenpidealoille on luotu hoidon kriteeristöjä. Vähenevien resurssien oikea kohdentaminen on haastavaa, kun joudutaan vähentämään  palvelutarjontaa tärkemmäksi arvioidun toisen toiminnan turvaamiseksi. Hoidon saatavuutta  rajoittava priorisointi edellyttää tulevaisuudessa laajempaa, kansallista ohjausvoimaa alueellisen tasa-arvon turvaamiseksi. Laajamittaiseen hoi-tojen rajoittamiseen ei ole toistaiseksi uskallettu ryhtyä. Sen sijaan on ajateltu uutta järjestämis-mallia ratkaisuksi kustannuksien nousulle. Ulkoistetun terveydenhuollon ja nyt julkisuu-dessa esillä olleen hoivapalvelun toimintaperi-aate poikkeaa edellisestä. Siinä yritykselle anne-taan käytettäväksi pääoma, jonka turvin toimi-jan tehtävänä on järjestää sovitut palvelut. Sopimustekstien kattavuus määrittelee toi-minnan laatua, mutta laatutavoitetta ei välttä-mättä saavuteta. Toiminnan laatua on vaikea valvoa, jos yksikössä ei ole tahtotilaa saavuttaa tilaajan asettamaa laadullista tavoitetta. Ongelmana on organisaation visio, jonka mukaan palvelut muokataan mahdollisimman kustannustehokkaiksi ja siten myös toimijalle taloudellisesti kannattaviksi. Ensisijaisena motiivina ei enää olekaan tavoi-te tuottaa potilaalle vaikuttavaa terveyttä tai  hyvää hoivaa. Tämä johdon kautta vähitellen myös henkilöstöön jalkautuva motiivi on ollut suomalaiselle terveydenhuoltohenkilöstölle vie-lä toistaiseksi vieras, mikä lienee yksi merkittä-vä syy joidenkin epäkohtien viimeaikaiseen jul-kituloon.  Suomen kansainvälisestikin arvioituna erin-omainen julkinen terveydenhuolto vaatii var-masti uudistumista. Kehittämistyötä tulisi kuitenkin tehdä niin,  että potilaan parasta ei unohdeta. Terveyden-huoltoon suunnattu rajallinen rahoitus tulisi käyttää kokonaisuudessaan tämän tavoitteen saa-vuttamiseen toiminnan kustannustehokkuutta ja oikein kohdentamista unohtamatta. ●Motiivien tarkastelu selittää hoivapalvelujen tilannettaEnsisijaisena motiivina  ei enää ole tavoite tuottaa potilaalle hyvää hoivaa.sidonnaisuudEtYksityislääkäritoiminta (Terveystalo Oy, Pihlajalinna Oy), asiantuntijayli-lääkäri (Potilasvakuutuskeskus).372 LääkäriLehti 7/2019 vsk 74

Motiivien tarkastelu selittää hoivapalvelujen tilannetta

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/313749/1/SLL72019_372.pdf

Motiivien tarkastelu selittää hoivapalvelujen tilannetta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto