Vapaatalo, Heikki

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fiIn memoriam : Vesa Venho 2.11.1946-10.8.2017Vapaatalo, Heikki2018Vapaatalo , H 2018 , ' In memoriam : Vesa Venho 2.11.1946-10.8.2017 ' , Suomenlääkärilehti , Vuosikerta. 73 , Nro 9 , Sivut 592 . <http://www.laakarilehti.fi/pdf/2018/SLL92018-592.pdf >http://hdl.handle.net/10138/302153publishedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.In memoriamOrtopedi, LKT, aktiiviaikoinaan parikymmentä vuotta Suomen taitavimpana lonkkakirurgina ar-vostettu ystäväni ja työtoverini Timo ”Paavi” Paavilainen menehtyi 15.1.2018 81-vuotiaana mieliharrastuksensa retkiluistelun parissa.Timo valmistui kirurgiksi TYKS:stä 1970. Tutus-tuin Timoon 1969 toimiessani hänen amanuens-sinaan. Timo ei sanonut koskaan pahaa sanaa kenestäkään eikä päästänyt suustaan kirosanaa edes kirurgia usein kohtaavissa tiukoissa pai-koissa. Sama päti seuraavien 48 vuoden aikana! Timon luonteenpiirteitä olivat ystävällisyys, avuliaisuus, tasainen mielenlaatu, henkinen ak-tiivisuus, innostuneisuus ja myönteisyys. Kriitti-sissä tilanteissa pitkissä vaikeissa leikkauksissa saatettiin havaita lievää kolmiasteista tuohtu-musta: ääntään korottamatta hän sanoi ensiksi ”voi veljet”, sitten ”tytöt, tytöt” ja lopulta kaik-kein voimallisimmin ”voi pahkiainen”. Ymmärsin, että tämä hienovarainen käytös ei ollut pelkäs-tään karjalaisten sukujuurien parhainta antia, vaan oli tekemisissä hänen syvän uskonsa kans-sa. Adventtikirkko oli lähellä Timon sydäntä  koko elämän ajan.Timo Paavilainen 23.12.1936–15.1.2018Martti VastaMäkiTimo Paavilaisen pitkäaikainen ystävä ja työtoveriTimo Paavilainen valmistui ortopediksi 1974 ja väitteli tohtoriksi 1980, aiheenaan lonkan syn-nynnäiset kehityshäiriöt. Jatkossa Timo keskittyi lonkkanivelen hoitamattoman synnynnäisen si-joiltaanmenon ja lonkan kehityshäiriöiden pro-teettisiin korjauksiin. Hän mm. suunnitteli näihin tilanteisiin soveltuvan tekonivelen, CDH-protee-sin, jonka amerikkalainen firma Biomet otti val-mistukseen ja tuotteekseen. Toinen harvinaisten tautien erikoisryhmä, hemofiliapotilaat ja heidän nivelongelmansa, erityisesti tekonivelleikkauk-set kaikkialta maasta keskitettiin Timolle 1980- luvun alusta lähtien. Hänen hoitamastaan lonkan synnynnäisten sijoiltaanmenojen potilasmate-riaalista on tehty myös väitöskirja.Tieteellisistä ansioistaan huolimatta Timo itse halusi olla ennen muuta käytännön lääkäri, jolle potilastyö oli antoisaa ja tärkeintä. Vuonna 2003 hänelle myönnettiin arvostettu Konrad Reijo-Waaran palkinto ”merkittävästä työstä käytän-nön lääketieteessä suoranaisen potilashoidon alalla”. Eräs valintakomiteasta kuultu komment-ti: ”kerrankin ehdokkaana oli kollega, josta ke-nelläkään ei ollut mitään kielteistä sanottavaa”. Vesa Matti Kalevi Venho syntyi Helsingissä 2. marraskuuta 1946 lääkäri-isän ja herastuomari-äidin perheeseen. Hän kuoli 10. elokuuta 2017. Vesa kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa Kannaksen yhteislyseossa 1965, suoritti lääketieteen lisen-siaatin tutkinnon 1971 Helsingin yliopistossa, jossa myös väitteli 1976. Väitöskirja oli ensim-mäisiä kliiniseen farmakologiaan suuntautuneis-ta. Vesa nimitettiin farmakologian dosentiksi 1980. Kliinisen farmakologian erikoislääkärin-oikeudet hän sai 1988.Vesa oli mainio seuramies, mitä parhain, kun sille päälle sattui kongressimatkoilla ja muul-loinkin. Vesa oli vakiovieras ”Penkereen” kellari-museon saunakamarissa yliopistotyönsä jäl-keenkin aina samalla tuolillaan tarinoiden. Sau-nainto juontui kai ”kapaloiästä” lääkäri-isän tes-tatessa Arvo Ylpön johdolla pikkulasten sauno-misen sietokykyä. Vesa oli kolmevuotiaana koe-henkilö. Nuorin oli kolme vuorokautta, ja pienin painoi 2 015 g!Vesa työskenteli 11 vuotta farmakologian as-sistenttina ja apulaisopettajana, sitten osaston-Vesa Venho 2.11.1946–10.8.2017Heikki VapaataloKollega ja ystäväjohtajana Lääkelaboratorion farmakologian ja mikrobiologian osastossa ja edelleen ”Tilkassa” sisätautien osastonlääkärinä (lääkintäluutnant-tina). Junailuharrastukseen liittyi VR:n sivutoimi-nen virka 1989–1996. Lääkelaitoksen asiantuntija hän oli 1993–2001. Vesa hoiti myös yksityislääkä-rinä potilaita 35 vuotta. Kuolemaan asti jatkui blogipalvelu: anonyymi potilas kysyjänä, koke-nut Vesa vastaajana.Vesan harrasti ilmailua, asekeräilyä sekä met-sällä samoilua. Tärkeintä olivat kuitenkin junat. Vesa oli yksi neljästä yksityishenkilöstä, jotka pelastivat purkamiselta 6,4 km:n Jokioinen–Min-kiö-radan, jolla on kulkenut kesäisin 40 vuoden ajan säännöllinen museojuna. Siinä Vesa unel-moi  veturinkuljettajana ja konduktöörinä. Lam-milla Vesan kesäpaikan pihassa oli kaksi höyry-veturia ja radanpätkä rantasaunalle. Kiireen vuoksi jäi saunamatka minulta kokematta: ”Pa-lataan asiaan”.Farmakologit kaipaavat Vesan juttuja ja ”ki-hertävää”, Veikko Huovisen kuvaamaa Mooses Pessin naurua.592 LääKäRiLEHTi 9/2018 VSK 73

In memoriam : Vesa Venho 2.11.1946-10.8.2017

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/302153/1/SLL92018_592.pdf

In memoriam : Vesa Venho 2.11.1946-10.8.2017

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto