Numerous surgical methods have been used in the treatment of Kienböck’s disease, methods based on either modification of the lunar load, improvement of the blood flow of the lunate, or are based on removal of the damaged lunate and its replacement by various materials. Recent steps have been total wrist arthrodesis and proximal row carpectomy. The etiology of the disease is still unclear, with little research available on the natural course. No reliable comparison has been presented of the different treatment methods, and treatment options are based on the re-sults with various therapies at different stages of the disease.
The purpose of our study was to discover the results in long-term follow-up from three different surgical procedures and prognosis for untreated patients. Surgical treatments included silicone implant arthroplasty, SLA (53 patients), radial shortening osteotomy, RSO (16 patients), and titanium implant arthroplasty (11 patients); the untreated group comprised 8 patients. The studies were retrospective and non-randomized. RSO was done for ulna minus variance patients. The degree of disease was in all groups mainly Lichtman -Degnan stages IIIA-IIIB. The follow-up times were 27 years for silicone patients, 25 years for osteotomies, 11 years for titanium implants, and 18 years for untreated patients ( mean 27 years from onset of symptoms). In SLA the result was impaired by silicone-induced synovitis and bone cyst formation in 78% of patients. Revisions were maid for 22%. In osteotomies, the progression of the disease led to two revisions (12%) and four osteotomies (25%) had poor results. With a titanium implant, poor results were associated with two implant dislocations. Silicone-implant patients and untreated patients had the highest incidence of pain at rest and during exertion ( VAS during exertion 5.2 in both). Full pain-relief ranged from 0% (untreated) to -21% (osteotomy). Range on motion (ROM) and grip strength imp-roved in all groups but remained generally significantly worse than on the healthy side. In the osteotomy group, ROM (88%) and grip strength (95%) were the best. Radiological changes progressed in each treatment group. In silicone-patients, arthrosis existed in 91%, and our arthrosis index was the highest, 7.7/15. Wrist collapse increased as well. In osteotomies, arthrosis existed in 71% and for titanium-implant patients in 45% with an index of 4.4 in both. With untreated, arthrosis was in 89% and an index 5.4. However, untreated disease did not lead to severe arthrotic changes. Functional ability remained good according to the DASH score: in osteotomies 6.1, with titanium implants 9.6, and for those untreated 11.3, while in silicone-implant patients it was 25.4. The corresponding result was in terms of working ability: in silicone-implant patients, 21% were incapacitated and for osteotomies this was 7%. Of the untreated patients, 25% had switched to lighter work, as had 9% of titanium-implant patients. The results according to Mayo wrist scoring were similar, with the best score for osteotomies, 79, and the worst for silicone-implant patients, 54.8. Osteotomy yielded a clear benefit for 75% of the patients in long-term follow-up, although the failure rate was high, 25%. The functional result of untreated patients was moderately good, although their wrist degenerative changes increased. The result from titanium implant was skewed by two dislocations, and the operative technique currently do not completely eliminate this problem. Moreover, treatment indications require further attention.
In future, prospective studies would be needed to better assess the role and importance of surgical treatments. Similarly, the natural course of the disease should also become better known, so that the actual effect of these treatment methods on the course of the disease would become clear.Kienböckin taudin hoidosta on julkaistu vähän pitkäaikaistuloksia, eikä taudin luonnollisesta kulusta ole riittävästi tietoa. Taudin etiologia on edelleen epäselvä. Selvitimme hoitamattomien sekä kolmella leikkaushoidolla, silikoni-implanttiartroplastialla (SLA), radiuksen lyhennysosteotomialla (RSO) sekä titaani-implanttiartroplastialla (TLA) hoidettujen pitkän seuranta-ajan tuloksia. Radiuksen lyhennysosteotomiat tehtiin ulnan minus varianssissa. Tutkimukset olivat retrospektiivisiä.Hoitamattomia oli 8 , SLA-aineistossa 53 , RSO:ssa 14 ja TLA:ssa 11 potilasta. TLA potilaat oli hoidettu TAYS:ssa, muut Sairaala Ortonissa. Hoitotiedot ja alkuvaiheen röntgenkuvat saatiin sairaaloiden tiedostoista. Keskimääräinen seuranta-aika oli hoitamattomilla 18, SLA:ssa 27, RSO:ssa 25 ja TLA:ssa 11 vuotta.Taudin aste oli valtaosalla Lichtman-Degnan IIIA-IIIB kaikissa ryhmissä .
Seurantatutkimuksessa potilaat arvioivat kivun VAS-asteikolla (0-10) ja toiminnallisen tuloksen DASH-pisteytyksellä. Lisäksi he kirjasivat oireet, mahdolliset myöhemmät hoitotoimenpiteet, ja työkykyyn liittyvät asiat. Paikallislöydökset kirjattiin, mitattiin ranteiden aktiiviset liikeradat ja puristusvoimat ja molemmat ranteet röntgenkuvattiin. Lunatummalasian astetta arvioitiin Lichtmanin ja Degnanin luokituksella. Ranteen korkeuden muutosta ,ulnaarisuuntaista siirtymää, luiden kulmamuutosta ja lunatumin muutosta arvioitiin, samoin ranteen artroosin esiintymistä ja vaikeusastetta.Tuloksia arvioitiin Mayo wrist scoringilla (MWS).
SLA-ryhmässä tulosta huononi silikonisynoviitti ja ranneluiden kystamuutokset, joita todettiin 78%:lla. Revisioita tehtiin 22%:lle.Osteotomioissa sairauden progressio johti kahteen revisioon ja neljällä potilaalla (25%) tulos oli huono. Titaani-implantilla kaksi dislokaatiota johti huonoon tulokseen.
Hoitamattomien ryhmässä ei ollut täysin kivuttomia, SLA:ssa kivuttomia oli 11%, RSO:ssa 21% ja TLA:ssa 18%. VAS (0-10) oli vastaavasti levossa keskimäärin 3.1, 2.2, 0.9 ja 0.5. Voimakkaassa rasituksessa VAS oli vastaavasti 5.2, 5.2, 3.0 ja 2.7. DASH pisteet olivat hoitamattomilla 11.3, RSO:ssa 6.1 ja TLA:ssa 9.6, joten toiminnallinen tila oli näillä hyvä. SLA:ssa pisteet olivat selvästi huonommat, keskimäärin 25.4 ja potilaista 21% jäi työkyvyttömiksi, RSO:ssa vastaavasti 7%.Hoitamattomissa 25% oli siirtynyt kevyempään työhön ja TLA:ssa 9%. Mayo wrist scoring oli paras RSO:ssa, keskimäärin 79 ja huonoin SLA:ssa, 54.8.
Hoitamattomilla tulos oli kohtalaisen hyvä, vaikka ranteen degeneraatio lisääntyi. Lyhennysosteotomian tulos oli kivun ja toimintakyvyn suhteen 75%:lla hyvä korkeasta komplikaatiomäärästä huolimatta. SLA:ssa komplikaatiot johtivat huonoon lopputulokseen, eikä silikoni-implanttia suositella enää käytettäväksi Kienböckin taudissa. TLA:n tulosta huononsi implantin instabiliteettiin liittyneet kaksi implantin dislokaatiota, joten sen käyttöä ei varauksetta voida suositella.
Jatkossa tarvitaan prospektiivisia vertailevia tutkimuksia kirurgisten hoitojen hyödyn selvittämiseksi. Samoin taudin luonnollista kulkua pitäisi tuntea paremmin, jolloin hoitotoimenpiteiden vaikutukset ja merkitys selventyisivät
